lauantai 2. toukokuuta 2015

Vapun viettoa



Niin se vappu oli ja meni!
Rauhallisissa tunnelmissa täällä ainakin. Seurakunta oli järjestänyt sellaisen vapputapahtuman, jossa oli lapsille mukavaa puuhaa ja sai paistaa makkaraa ja lättyjä :) Oli kyllä mukava juttu! Ja ihan tossa parinsadan metrin päässä meiltä, niin oli helppo mennäkin. Arttu-isikin oli mukana, kun oli sovittu lasten tapaaminen sille päivälle muutenkin.

Irene oli onnesta soikeana, kun sai laittaa sinne edellisenä päivänä ostetun kevätpuvun ja kengät :) Kyllä se intoilu vaatteista alkaa jo pienenä :D Alissa nukkui vaunuissa oikeastaan koko ajan. Siellä oli mahdollisuus heittää kirvestä maalitauluun ja mähän tottakai olin siellä heti jonottomassa vuoroani! Olipa muuten hankalampaa, kuin miltä näyttää. Kolme heittoa oli ja en saanut pysymään kirvestä taulussa. Jäi niin vaivaamaan, mutta en kehdannut enää jäädä jonottelemaan :D

Illan kohokohta taisi olla, kun huomattiin, että siellä oli kaksi poniakin. Eli Irenen sanoin kaksi ihhahhaata :) Olisi saanut ratsastaakin, mutta vielä jouduttiin tyytymään ihan vain ponien katseluun. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Irsku näki poneja muualtakin, kuin kirjasta :)







Ensi viikolla Arttu menee Irenen kanssa päiväkodille illalla askartelupuuhiin. Tekevät siellä Äitienpäivälahjan :) Mukavaa puuhaa yhdessä.
Irene on ollut kahtena päivänä viikossa hoidossa ja se on ollut tosi mukava juttu meille kaikille. Irene on ihan onnessaan aina, kun sinne aamulla lähdetään <3 Ja ne hoitajat siellä on aivan ihania kaikki! "Kulta!" se yksi vähän vanhempi nainen aina Ireneä kutsuu :) Ja nyt Irenelle on tullut uusi omahoitaja, joka on tosi mukava myös. "Mulla on ollut ikävä!" se tuumasi yksi aamu.

Mä sain aika pahoja kommentteja silloin, kun ekan kerran mainitsin Irenen hoidosta. Joku aloitti vauva-palstalle oman ketjun, kuinka "Heidi laittaa lapsen hoitoon, vaikka on itse kotona!"
Huoh. Pitäisi osata ajatella, että mullakin on harteilla aika suuri taakka. Tarkoitan siis tätä Idan ja Aleksin asiaa. Se vie voimia vaikka sitä ei huomaakaan välttämättä edes itse. Suru ja stressi syö ihmistä. Onhan se päivänselvä asia. Ja koska yksin pääasiassa lapsista olen vastuussa, niin ei sekään ihan helpoimmasta päästä ole. Silloin on ihan viisasta ottaa apua vastaan :) Vaikka siis mulla ei oo mitään ongelmia jaksamisen kanssa (päinvastoin olo on parempi, kuin vuosiin) ja masennuslääkkeetkin oon lopettanut, niin tää on nyt sitä kuuluisaa ennaltaehkäisevää työtä ;)

Mä en pode kyllä lainkaan huonoa omaatuntoa niistä kahdesta päivästä ja kahdestatoista tunnista viikossa. Eri asia jos Irene ei sinne haluaisi jäädä ja lähdöt olisi itkua ja parkua. Sitten en veisi hoitoon. En tosiaankaan. Koska sitten se omatunto kyllä kolkuttaisi, kun mikään pakko ei olisi jättää. Aina kuulee sitä; "Noin pieni lapsi ei kaipaa virikehoitoa tai kavereita." Mä oon eri mieltä. Tai no. Varmasti pärjää vallan mainiosti ilmankin, eikä ole mikään pakollinen juttu. Mutta mä en kyllä näe siinä mitään huonoa. Irene ainakin nauttii lasten seurasta ihan mahdottomasti :)

Heinäkuussa ei oo tätä "virikehoitoa" tuolla Irenen päiväkodissa, mutta sanoivat mulle, että voin tuoda Ireneä silloinkin jos on tarve. Ilmoitan vaan etukäteen. Kyllä mä ajattelin, että vietetään heinäkuu ihan kotona vaan, mutta voihan sitä tulla jotain menoa ja tarvitsee hoitopaikan Irskulle. Ihanaa, että antoivat tollasen mahdollisuuden kuitenkin.
Metsäkulman päiväkodille iso käsi!! Niin huippu paikka <3



Hauskaa lauantaita! <3

Niin joo muuten!
Mua pyydettiin tekemään kesällä vietettäviin häihin morsiuskimppu :) Hihii, arvatkaa olinko otettu? Sain kuvat ja hyvät ohjeet, joten enköhän mä selviydy haasteesta. 

3 kommenttia:

  1. Oon kyllä sitä mieltä että kyllä äiti lapsensa tuntee. Mun poitsu on ainakin niin touhukas ja energinen että hermostuu vaan kotona mun kanssa vaikka kuinka yritän leikkiä ja käydä pihalla. Tosin oon itsekin nyt palannut töihin että muutenkin on toi päiväkoteilu pakollista, mutta veisin kyllä parina päivänä viikossa muutenkin. Päiväkodissa mennään lasten ehdoilla ja tehdään niitä asioita mitä lapset haluaa, kotona on kuitenkin vanhempien pakko hoitaa kaikki pakolliset tiskaukset ja pyykkäykset sun muut. Mun mielestä on myös tärkeää että jo taaperoiässä saadaan ottaa kontaktia toisiin oman ikäsiinsä. Sanokoot mamat mitä haluaa mutta oon sitä mieltä että kyllä jo päälle vuoden ikäinen tarvitsee sitä kontaktia toisiin lapsiin. Vaikka ei vielä osattaiskaan leikkiä yhdessä ja muuta, mutta ainakin opitaan toimimaan yhdessä ja se miten saa käyttäytyä ja olla. Meidän vähän alle puolitoista vuotias on ainakin aivan innoissaan aina kun pääsee päiväkotiin eikä millään malttaisi lähteä kotiin, nukkuu öisin paremmin kun on ihan oikeasti päässyt touhuamaan ja on muutenkin iloisempi. Tietenkin miettisin asian toisin jos muksulla olis vaikka hirveitä sopeutumisvaikeuksia päiväkotiin ja muuta. Niinkun sanoin alussa, kyllä äiti lapsensa tuntee. :)

    VastaaPoista
  2. Täysin samaa mieltä :)

    Kyllä sosiaalisuus on tärkeä asia ja sitä on hyvä kehittää jo ihan pienestä pitäen. Mä en ymmärrä sitä kauheaa hössötystä ja paheksuntaa, jos hieman alle kaksivuotias käy hoidossa. "Sen paikka on kotona äitin kanssa!" No tottakai on, PÄÄASIASSA! Irenekin on kuitenkin vain 12 tuntia viikossa musta erossa. Se ei kauheasti ole. Ja aina hoitoon menee ja sieltä tulee pois iloinen, hyväntuulinen tyttö :) Joten en näe mitään pahaa tässä järjestelyssä.

    VastaaPoista
  3. eiiii, ootteko eronneet Artun kanssa? Luin blogiasi viimeksi kun Irene saapui maailmaan ja nyt kun taas löysin tänne niin täältähän löytyi ihana uusi pienokainen <3

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)