perjantai 29. toukokuuta 2015

Yökyläilyä



Kyllä!
Ja yksi iso ilonaihe täällä on nyt se, että vihdoin lapset pääsevät yöksi kotiin! :) Ens kuun alkupuolella tämä suuri odotus palkitaan. Lapsetkin ovat ihan onnesta soikeina <3 Irenellekin niin kiva juttu, se kun on niin rakastunut isosisaruksiinsa.

Muutenkin elämä rullaa kivasti eteenpäin :) Lapset kasvaa, kehittyy ja oppii koko ajan uusia asioita. Irenellä on alkanut tulla tosi paljon sanoja ja tunnistaa kuvissa esiintyvät asiat hyvin. Tykkää laulaa...Lempi biisi taitaa olla Viisi pientä ankkaa. Irskun versio menee: "...Äätiakka vaakvaakvaak!" :D

Alissa taas kääntyilee koko ajan selältä vatsalleen ja jokeltelee kovasti. Siinä on kyllä sellanenkin aurinko <3 Kiinteä ruoka on aloitettu ja maittaa hyvin! Ja pitkän aikaa on ollut vain yksi syöttä yöllä. Ja koska meen ite aina hyvissä ajoin nukkumaan (koska vanhus ei jaksa enää valvoa), niin unen puutetta ei ainakaan oo. Se on niin iso apu tässä arjessa. Ja oon kyllä niin kiitollinen siitä, että alusta asti lapset ovat nukkuneet yönsä hyvin. Jos tässä olisi aivan väsynyt koko ajan, niin älyttömän rankkaahan se ois. Kaikki sympatiat siis niille äiteille, jotka joutuvat valvoa koliikin takia. Se on varmasti todella raskasta ja ootte todella vahvoja <3


Mä oon kirjoittanut jo kaksi päivää tätä olematonta tekstiä :D Irene ei anna mun yhtään istua tässä koneella. Hyvä vaan, kyllähän tänne netin maailmaan saa kulutettua vaikka kaiken ajansa, jos se ois mahdollista!

Nyt taas kutsu kävi ja mä lopettelen tähän!

Mukavaa viikonloppua :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

2 pientä mekkoa myynnissä


Löytyisköhän täältä ketään, joka etsii vauvalle mekkoa?

Mulla on kaappien tyhjennykset käynnissä ja pienet vaatteet pitää saada eteenpäin. Alissalle pieniksi jääneet arkivaatteet jo menikin, mutta nämä kaksi mekkoa etsii vielä uutta kotia;

Benettonin mekko. Koko 56.




H&M:n juhlamekko. Koko 62.


Laita sähköpostia: heidiiiz84@gmail.com jos haluat omaksesi :) Molemmat hyväkuntoisia ja tahrattomia.

Molemmat yhteensä 15e postikuluineen.

Vapun viettoa



Niin se vappu oli ja meni!
Rauhallisissa tunnelmissa täällä ainakin. Seurakunta oli järjestänyt sellaisen vapputapahtuman, jossa oli lapsille mukavaa puuhaa ja sai paistaa makkaraa ja lättyjä :) Oli kyllä mukava juttu! Ja ihan tossa parinsadan metrin päässä meiltä, niin oli helppo mennäkin. Arttu-isikin oli mukana, kun oli sovittu lasten tapaaminen sille päivälle muutenkin.

Irene oli onnesta soikeana, kun sai laittaa sinne edellisenä päivänä ostetun kevätpuvun ja kengät :) Kyllä se intoilu vaatteista alkaa jo pienenä :D Alissa nukkui vaunuissa oikeastaan koko ajan. Siellä oli mahdollisuus heittää kirvestä maalitauluun ja mähän tottakai olin siellä heti jonottomassa vuoroani! Olipa muuten hankalampaa, kuin miltä näyttää. Kolme heittoa oli ja en saanut pysymään kirvestä taulussa. Jäi niin vaivaamaan, mutta en kehdannut enää jäädä jonottelemaan :D

Illan kohokohta taisi olla, kun huomattiin, että siellä oli kaksi poniakin. Eli Irenen sanoin kaksi ihhahhaata :) Olisi saanut ratsastaakin, mutta vielä jouduttiin tyytymään ihan vain ponien katseluun. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Irsku näki poneja muualtakin, kuin kirjasta :)







Ensi viikolla Arttu menee Irenen kanssa päiväkodille illalla askartelupuuhiin. Tekevät siellä Äitienpäivälahjan :) Mukavaa puuhaa yhdessä.
Irene on ollut kahtena päivänä viikossa hoidossa ja se on ollut tosi mukava juttu meille kaikille. Irene on ihan onnessaan aina, kun sinne aamulla lähdetään <3 Ja ne hoitajat siellä on aivan ihania kaikki! "Kulta!" se yksi vähän vanhempi nainen aina Ireneä kutsuu :) Ja nyt Irenelle on tullut uusi omahoitaja, joka on tosi mukava myös. "Mulla on ollut ikävä!" se tuumasi yksi aamu.

Mä sain aika pahoja kommentteja silloin, kun ekan kerran mainitsin Irenen hoidosta. Joku aloitti vauva-palstalle oman ketjun, kuinka "Heidi laittaa lapsen hoitoon, vaikka on itse kotona!"
Huoh. Pitäisi osata ajatella, että mullakin on harteilla aika suuri taakka. Tarkoitan siis tätä Idan ja Aleksin asiaa. Se vie voimia vaikka sitä ei huomaakaan välttämättä edes itse. Suru ja stressi syö ihmistä. Onhan se päivänselvä asia. Ja koska yksin pääasiassa lapsista olen vastuussa, niin ei sekään ihan helpoimmasta päästä ole. Silloin on ihan viisasta ottaa apua vastaan :) Vaikka siis mulla ei oo mitään ongelmia jaksamisen kanssa (päinvastoin olo on parempi, kuin vuosiin) ja masennuslääkkeetkin oon lopettanut, niin tää on nyt sitä kuuluisaa ennaltaehkäisevää työtä ;)

Mä en pode kyllä lainkaan huonoa omaatuntoa niistä kahdesta päivästä ja kahdestatoista tunnista viikossa. Eri asia jos Irene ei sinne haluaisi jäädä ja lähdöt olisi itkua ja parkua. Sitten en veisi hoitoon. En tosiaankaan. Koska sitten se omatunto kyllä kolkuttaisi, kun mikään pakko ei olisi jättää. Aina kuulee sitä; "Noin pieni lapsi ei kaipaa virikehoitoa tai kavereita." Mä oon eri mieltä. Tai no. Varmasti pärjää vallan mainiosti ilmankin, eikä ole mikään pakollinen juttu. Mutta mä en kyllä näe siinä mitään huonoa. Irene ainakin nauttii lasten seurasta ihan mahdottomasti :)

Heinäkuussa ei oo tätä "virikehoitoa" tuolla Irenen päiväkodissa, mutta sanoivat mulle, että voin tuoda Ireneä silloinkin jos on tarve. Ilmoitan vaan etukäteen. Kyllä mä ajattelin, että vietetään heinäkuu ihan kotona vaan, mutta voihan sitä tulla jotain menoa ja tarvitsee hoitopaikan Irskulle. Ihanaa, että antoivat tollasen mahdollisuuden kuitenkin.
Metsäkulman päiväkodille iso käsi!! Niin huippu paikka <3



Hauskaa lauantaita! <3

Niin joo muuten!
Mua pyydettiin tekemään kesällä vietettäviin häihin morsiuskimppu :) Hihii, arvatkaa olinko otettu? Sain kuvat ja hyvät ohjeet, joten enköhän mä selviydy haasteesta.