keskiviikko 18. helmikuuta 2015

VIHDOIN!


Tätä päivää mä oon odottanut. Kauan. Ja vihdoin mä saan tänne kirjoittaa ilouutisia :)

Johtava sosiaalityöntekijä on siirtynyt/siirretty muihin tehtäviin ja samalla siis myös mun toinen sossu vaihtuu. Se joka teki kaikki lopulliset päätökset sen kummemmin meihin edes tutustumatta. Nyt on samat sosiaalityöntekijät Idan ja Aleksin asioissa, kuin Irenenkin. Ja heidän toimintaansa olen alusta asti ollut tyytyväinen. He selvästi haluavat ihan oikeasti olla apuna arjessa, eikä vain kytätä ja kirjoittaa raportteja negatiiviseen sävyyn, Mulla ei oo ollut kyllä mitään valittamista. Aivan päinvastaista toimintaa, kuin mitä edellisillä viranomaisilla. Kas kummaa, kumpikin niistä on nyt kadonnut mystisesti. 

Pakoon eivät kuitenkaan tekojaan pääse. Ei näin isoa vääryyttä noin vaan unohda, vaikka eteenpäin asiassa mentäisiinkin.

Mutta siihen ilonaiheeseen:

Huhtikuussa pidetään palaveri ja siellä päätetään sitten lasten ensimmäiset yökyläilyt :) Tätä on odotettu! Niin minä, kuin lapsetkin.
Eilisessä palaverissa myös tuli selväksi, että nyt mennään pikkuhiljaa siihen, että lapset saavat viettää viikonloput ja lomat kotona :)

Kahden viikon välein tapahtuvat tapaamiset ovat siis ihan kohta historiaa ja mä saan vihdoin viettää aikaa omien lasteni kanssa. Tutustua vasta nyt kunnolla!

Mä oon niiiin onnellinen <3 



Muitakin hyviä uutisia on;

Mähän lopetin masennuslääkkeen syönnin synnytykseen. Oon syönyt sitä lähinnä "varmuuden vuoksi" ja myös siksi, että edelliset viranomaiset iskostivat mun päähän, että mulla on masennus koska elämäntilanne on niin raskas. Jos en olisi lääkettä syönyt, olisin laiminlyönyt heidän silmissään sairauttani.

Viime viikolla tapasin psykiatrisen poliklinikan lääkärin ja sairaanhoitajan. Tulivat tänne kotiin. Juteltiin avoimesti ja kerroin vähän taustoja ja omaa oloani. Lääkäri sanoi, että tuollainen itsetutkiskelu aivan lämmittää sydäntä. Sanoi myös, että kun tälläisiä asioita kuulee, niin aivan hävettää kuulua samaan ammattiryhmään. Olin siis kertonut myös miten olen lääkärissäkin saanut huonoa kohtelua (se lähete mikä musta terveyskeskuksessa kirjoitettiin.).

Käynnin päätteeksi lääkäri totesi ettei hän näe mitään syytä määrätä lääkettä mulle vaan kaikki nämä mun tunteet ovat ihan normaaleja tässä tilanteessa.
Mä oon huomannut myös lääkkeen lopetettua, että mä nauran jopa hauskoille telkkariohjelmille ja ylipäätään nauran ääneen. Tuntuu ettei sitä oo tapahtunut vuosikausiin. Se johtui masennuslääkkeestä. Se vie kuitenkin myös niistä iloisista tunteista sen "huipun". Laimentaa kaikkia tunteita jollain tapaa!

Eli nyt oon virallisesti vielä tervekin! Kyllä ne asiat alkaa vihdoin mennä kuten pitääkin. Sitkeys ja kärsivällisyys siis kannatti :) Missään vaiheessa en oo toivoani menettänyt, koska TIESIN OLEVANI OIKEASSA!

Irenen ja vauvan asioissa viranomaisilla ei kuulemma ole mitään huolta. Perhetyön ja päiväkodin tehtävä on vain tukea mun arkea. Ensimmäisen kerran myös jokin aika sitten sanottiin, että katsotaan kauanko lastensuojelun asiakkuudelle on tarvetta. Mutta ei mua haittaa ollenkaan tälläinen apu, Kukaan ei kuitenkaan ole viemässä mun lapsiani vaan helpottamassa mun elämää.

IHANAA, IHANAA, IHANAA!!





13 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan mahtavalta! onneks olkoon! :) Lisääntyykö tapaamiset muutenki sit huhtikuun palaverin jälkeen? :) mitä mieltä sijaisperhe on tästä? ja hei jos huolta sun kahen nuorimmaisen kohalla ei oo niin sillonhan ei pitäis olla mitään estettä isompien lasten kotiutumiselle, mikä toivottavasti tapahtuu pikkuhiljaa, mutta kuitenki pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin sitä pyydän. Toivottavasti :) Mutta ainakin noista yökyläilyistä sovitaan siinä palaverissa sitten! Sijaisperheen mielipidettä en vielä ole kuullut, kun keskusteltiin näistä asioista vain pikaisesti sosiaalutyöntekijän kanssa :)

      Poista
  2. Oi, miten ihanaa!! 😍
    Oon niin onnellinen sun puolesta!
    Viimeinkin, ihania uutisia..
    Kevätaurinko paistaa <3
    Ihana kuulla että voit hyvin! ja et yökyläilyt voi alkaa ym.. 😍
    Todella mahtavaa! Itseäkin alkaa itkettää. Ku oon niin onnellinen sun puolesta!
    XOXO... Karkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana olet! <3 Tämä oli kyllä loistava uutinen alkavaan kevääseen! Nyt saa odottaa kesää kahta kovemmin :D

      Poista
  3. Ihania uutisia! Mahtavaa että voit hyvin ja asiat ovat menneet eteenpäin!
    Kevätaurinko paistaa<3
    Oon niin onnellinen sun puolesta 😍
    XOXO.. Karkki

    VastaaPoista
  4. Mun sydäntä lämmittää niin kauheasti, että itku pääsi!
    Oma ensimmäinen kokemukseni lastensuojelun kanssa tapahtui viime keväänä(ja toivottavasti viimeinen!), kun oli puolivälissä raskautta sairaalan ebola-osastolla influenssan takia hoidossa. Tyttärestäni oli tehty lastensuojeluilmoitus sillä heillä oli huoli miten kaksivuotias pärjää mumminsa kanssa. Ei siinä mitään, sairaalassa on pakko tehdä ilmoitus jos kokee tarvetta, mutta sosiaalitoimistosta soitettiin äidilleni keskellä yötä ja kun tyttö oli erossa minusta ja itsekin sairaana, oli herännyt keskellä yötä kauheessa kuumeessa ei käynytkään enää takaisin nukkumaan niin helposti. Tottakai soittivat juuri sillä hetkellä kun äiti oli laittamassa tyttö takaisin petiin ja puhelun taustalla kuului lapsen ääniä.
    Syyttivät sitten, että äitini laiminlyö lapsenhoidon kun ei ole siihen aikaan nukkumassa. Mun veljeni tuli sitten keskellä yötä heidän vaatimuksestaan lisäavuksi(vaikka aamulla oli töihin lähtö), sillä eivät luottaneet neljän lapsen äidin osaavan hoitaa sairasta lasta.

    Kun mä pääsin sairaalasta ulos niin soittivat minulle kun olin automatkalla kotiin.. Yrittivät mulle pistää väkisin jotain apua vaikka sanoin, että ollaan miehen kanssa ihan kykeneviä hoitamaan lasta, vaikka juuri sairaalasta olen päässytkin. Sanoin, että olotilani on ihan normaali ja itselläni ei ole ikinä ollut minkäänlaisia ongelmia lapseni suhteen.. Soittivat sitten onneksi muutaman päivän jälkeen uudelleen ja sanoivat purkavansa sopimuksen, sillä tarvetta lastensuojelulle ei enää ole.

    Alkoi vaan niin sapettamaan sillä sille ei alunperinkään ollut ollut mitään tarvetta ja nyt tietysti lapseni tiedoissa lukee merkintä, että olisi ollut lastensuojelun asiakas. Sanoin vielä moneen otteeseen luottavani äitini kykyyn huolehtia lapsestani, tyttö ei suinkaan siellä ensikertaa ollut hoidossa. Lisäksi kummastutti miksi sosiaaliviranomaiset eivät ottaneet lapsen vanhempaan aikaisemmin yhteyttä vaan vasta sen viisi päivää myöhemmin kun pääsin sairaalasta pois.

    Anteeksi kun purin tämän sinulle, ihanaa kun teillä asiat ovat alkaneet menemään parempaan suuntaan! :) ja toivottavasti suunta on vaan kokoaika enemmän ja enemmän ylöspäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mä vastaan sulle tähän oikein ajan kanssa huomenna :)

      Poista
  5. Vau. Onnea noin hyvistä kuulumisista <3

    VastaaPoista
  6. Onpa ihanaa lukea tällaisia uutisia :) Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja on kuule myös ihana kirjoittaa tällaisia uutisia :D Kyllä olikin aika tulla jo muutoksia, liian kauan kesti. Mutta kyllä tässäkin pätee se "parempi myöhään, kuin ei milloinkaan" . Todellakin.

      Kiitos paljon <3

      Poista
  7. Ihania uutisia! Voi hyvin ja kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)