keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Vihdoinkin kuulumisia :)

Mä oon oikeasti pahoillani, että tämä blogi on jäänyt näin vähälle huomiolle. Mulla ei vaan meinaa aika riittää ja kun Facebookissa on tälle blogille se oma ryhmä, jossa n. 200 jäsentä, niin mun tulee päiviteltyä sinne kuulumisia. On niin paljon helpompaa!
Kaikki ei siellä kuitenkaan ole, joten pitäisi sitä vaan saada aikaiseksi kirjoitella tännekin. Lupaan yrittää parhaani.

Toinen syy miksi ei tule niin kirjoiteltua, on se, että kaikki on hyvin :D Kuulostaa oudolta, mutta juuri se negatiivisista asioista kirjoittaminen on ollut mulle ns. terapiaa, joka on helpottanut pahaa oloa. Ihan hirveää pitää sellaisia möykkyjä sisällään. Mä en siihen kykene ja sen takia tätä blogia oon kirjoittanut. Kaikki siitä ei ole tykännyt, mutta sille ei voi mitään. Mulla on oikeus kirjoittaa omista asioistani ja tunteista. Tottakai toisia loukkaamatta ja siihen olen pyrkinytkin. Aina se ei oo tunteiden myllerryksessä onnistunut, mutta olen sitä kyllä pyytänyt anteeksi asianomaisilta.

Mutta joo, niitä kuulumisia!

Eli asutaan nyt uudella paikkakunnalla ja kodissa ja ollaan kotiuduttu tyttöjen kanssa vallan mainiosti :) En oo katunut hetkeäkään tätä valintaa. Täällä on ystäviä ja ihan eri tavalla tekemistäkin.
Oon käynyt salilla ohjatuilla tunneillakin aina, kun vain on ollut mahdollista ja voi hyvänen aika miten hyvää se liikunta mielelle ja kropalle tekee! Ihanaa, että sai vihdoinkin itteänsä sen verran niskasta kiinni :D
Mulla on tippunut paino 4 kg siitä, kun tähän muutettiin, joten kyllä jotain tuloksia oikein jo näkeekin kropassa :) Jee jee!

Tytöt kasvaa ja kehittyy. Irene on nyt siis 2v 2 kk ja Alissa täytti just 9kk. Irene puhuu jo kovasti ja Alissa konttaa, kuin viimeistä päivää :D Irskulla meinaa olla kyllä vähän uhmaa päällä ja Alissa-ressu saa siitä välillä osansa. Mutta ne kuuluu asiaan ja luojan kiitos on ohimenevä vaihe :D
Nyt tytöt tossa kattelevat Titi-nallea, joten ajattelin tilaisuuteni tulleen kirjoittaa tänne. Mä oon ostanut niille näitä levyjä ja osaan kohta kaikki laulut ulkoa :D

Ida ja Aleksi käy kaksi kertaa kuussa kotona. Toinen käynti on 6 tunnin pituinen ja toinen on sitten yökyläily ja seuraavana päivänä vasta klo 18 vien takaisin, joten meillä on silloin tosi hyvin aikaa <3 Yökyläilyt on sujuneet muuten tosi hyvin, mutta nukkumaanmeno on aikamoista....Kun pitäisi saada 4 lasta nukkumaan yhtäaikaa, niin ei muuten ole helppo homma!! Idalla varsinkin on vaikeuksia tossa asiassa, mutta ymmärrän täysin.
Viimeksi nää pienemmät olikin Artun porukoilla isänsä kanssa yötä, että sain keskittyä isompiin ihan rauhassa ja silloin meni kyllä iltakin mukavasti :) Eli jatkossakin varmaan tehdään välillä niin. Tytöt tulee kuitenkin aamupäivällä sitten takaisin, joten keritään viettää kaikki yhdessä aikaa :) Ja päiväkäynneillä on pienemmät mukana kyllä, joten saavat sisaruksetkin kunnolla tutustua toisiinsa <3

Viime tapaamisella oltiin uimahallissa ja kyllä Irene on puhunut siitä ihan mahdottomasti. Aina kun Idasta ja Aleksista on puhe, niin siihen liitetään uiminen :D

Muutama kuva vielä loppuun, olkaa hyvät :)

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kiinnostaako painonpudotus?


Kiinnostaisiko ketään lukea mun painonpudotuksesta ja kroppa kuntoon-projektista? Ensi kuussa aloitetaan ystävän kanssa salilla ja ohjatuilla tunneilla käyminen ja mietin,että olisi kiva pitää ihan omaa blogia aiheesta :) Nyt kun tietää, että ihan OIKEASTI aloitan kuntoilun, enkä vain haaveile siitä :D


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Uusi kaupunki


Nyt pitää kyllä jo välillä päivittää tänne kuulumiset, vaikka tuntuiskin ettei nyt aika riitä. Laitetaan riittämään! Täytyy nimittäin jo päästä ilmottamaan, että
täällä on kunnon muuttohulinat nyt alkamassa ;)


Me muutetaan siis lähemmäksi isompia lapsia,  ystäviä (joilla lapsia) ja paikkaan missä on paljon mahdollisia opiskelu/työpaikkoja. En vielä tiedä jatkanko sisustus-ja rakennusalaa vai toteutanko erään haaveen opiskelun suhteen. Saa nähdä :)


Nyt on elämä ja oma mieli siinä vaiheessa, että on aika ottaa askel eteenpäin ja mennä taas "ihmisten ilmoille". Aiemmin muutto kokonaan toiselle paikkakunnalle olisi tuntunut vaikealta. Ehkä siksi etten olisi jaksanut sitä lastensuojeluhässäkkää. Nyt mä oon kuitenkin todistanut olevani sanojeni mittainen ja huoli on poistunut. Nyt ei tarvitse ahdistuneena yrittää vakuuttaa viranomaiselle, että niissä papereissa on suurin osa ihan jonkun viranomaisen omia päätelmiä asioista. Hyvin uskotaan.


Mutta nyt on todisteita pitkältä ajalta ja monen viranomaisen taholta. Mitä mä sanoin!


Löysin aivan ihanan asunnon ja odotan ihan täpinöissäni, että pääsee sisustamaan!
Tosi nätti asunto ja kivalla alueella. Paljon omakotitaloja ja lapsiperheitä. Kävelymatkan päässä musiikkipainotteinen päiväkoti ja ala-aste.

Kelepoo!

Lasten yötapaaminen (eräs lukija kyseli) meni muuten tosi hyvin, vaikka yöllä vähän meinattiin heräillä :D <3 Mä haluan kertoa tästä vähän tarkemmin ja teen erikseen postauksen siitä heti, kun ollaan saatu muutto alta pois :)

Tässä vielä kuvaa asunnosta:


Hyvää viikonloppua! :)


perjantai 29. toukokuuta 2015

Yökyläilyä



Kyllä!
Ja yksi iso ilonaihe täällä on nyt se, että vihdoin lapset pääsevät yöksi kotiin! :) Ens kuun alkupuolella tämä suuri odotus palkitaan. Lapsetkin ovat ihan onnesta soikeina <3 Irenellekin niin kiva juttu, se kun on niin rakastunut isosisaruksiinsa.

Muutenkin elämä rullaa kivasti eteenpäin :) Lapset kasvaa, kehittyy ja oppii koko ajan uusia asioita. Irenellä on alkanut tulla tosi paljon sanoja ja tunnistaa kuvissa esiintyvät asiat hyvin. Tykkää laulaa...Lempi biisi taitaa olla Viisi pientä ankkaa. Irskun versio menee: "...Äätiakka vaakvaakvaak!" :D

Alissa taas kääntyilee koko ajan selältä vatsalleen ja jokeltelee kovasti. Siinä on kyllä sellanenkin aurinko <3 Kiinteä ruoka on aloitettu ja maittaa hyvin! Ja pitkän aikaa on ollut vain yksi syöttä yöllä. Ja koska meen ite aina hyvissä ajoin nukkumaan (koska vanhus ei jaksa enää valvoa), niin unen puutetta ei ainakaan oo. Se on niin iso apu tässä arjessa. Ja oon kyllä niin kiitollinen siitä, että alusta asti lapset ovat nukkuneet yönsä hyvin. Jos tässä olisi aivan väsynyt koko ajan, niin älyttömän rankkaahan se ois. Kaikki sympatiat siis niille äiteille, jotka joutuvat valvoa koliikin takia. Se on varmasti todella raskasta ja ootte todella vahvoja <3


Mä oon kirjoittanut jo kaksi päivää tätä olematonta tekstiä :D Irene ei anna mun yhtään istua tässä koneella. Hyvä vaan, kyllähän tänne netin maailmaan saa kulutettua vaikka kaiken ajansa, jos se ois mahdollista!

Nyt taas kutsu kävi ja mä lopettelen tähän!

Mukavaa viikonloppua :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

2 pientä mekkoa myynnissä


Löytyisköhän täältä ketään, joka etsii vauvalle mekkoa?

Mulla on kaappien tyhjennykset käynnissä ja pienet vaatteet pitää saada eteenpäin. Alissalle pieniksi jääneet arkivaatteet jo menikin, mutta nämä kaksi mekkoa etsii vielä uutta kotia;

Benettonin mekko. Koko 56.




H&M:n juhlamekko. Koko 62.


Laita sähköpostia: heidiiiz84@gmail.com jos haluat omaksesi :) Molemmat hyväkuntoisia ja tahrattomia.

Molemmat yhteensä 15e postikuluineen.

Vapun viettoa



Niin se vappu oli ja meni!
Rauhallisissa tunnelmissa täällä ainakin. Seurakunta oli järjestänyt sellaisen vapputapahtuman, jossa oli lapsille mukavaa puuhaa ja sai paistaa makkaraa ja lättyjä :) Oli kyllä mukava juttu! Ja ihan tossa parinsadan metrin päässä meiltä, niin oli helppo mennäkin. Arttu-isikin oli mukana, kun oli sovittu lasten tapaaminen sille päivälle muutenkin.

Irene oli onnesta soikeana, kun sai laittaa sinne edellisenä päivänä ostetun kevätpuvun ja kengät :) Kyllä se intoilu vaatteista alkaa jo pienenä :D Alissa nukkui vaunuissa oikeastaan koko ajan. Siellä oli mahdollisuus heittää kirvestä maalitauluun ja mähän tottakai olin siellä heti jonottomassa vuoroani! Olipa muuten hankalampaa, kuin miltä näyttää. Kolme heittoa oli ja en saanut pysymään kirvestä taulussa. Jäi niin vaivaamaan, mutta en kehdannut enää jäädä jonottelemaan :D

Illan kohokohta taisi olla, kun huomattiin, että siellä oli kaksi poniakin. Eli Irenen sanoin kaksi ihhahhaata :) Olisi saanut ratsastaakin, mutta vielä jouduttiin tyytymään ihan vain ponien katseluun. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Irsku näki poneja muualtakin, kuin kirjasta :)







Ensi viikolla Arttu menee Irenen kanssa päiväkodille illalla askartelupuuhiin. Tekevät siellä Äitienpäivälahjan :) Mukavaa puuhaa yhdessä.
Irene on ollut kahtena päivänä viikossa hoidossa ja se on ollut tosi mukava juttu meille kaikille. Irene on ihan onnessaan aina, kun sinne aamulla lähdetään <3 Ja ne hoitajat siellä on aivan ihania kaikki! "Kulta!" se yksi vähän vanhempi nainen aina Ireneä kutsuu :) Ja nyt Irenelle on tullut uusi omahoitaja, joka on tosi mukava myös. "Mulla on ollut ikävä!" se tuumasi yksi aamu.

Mä sain aika pahoja kommentteja silloin, kun ekan kerran mainitsin Irenen hoidosta. Joku aloitti vauva-palstalle oman ketjun, kuinka "Heidi laittaa lapsen hoitoon, vaikka on itse kotona!"
Huoh. Pitäisi osata ajatella, että mullakin on harteilla aika suuri taakka. Tarkoitan siis tätä Idan ja Aleksin asiaa. Se vie voimia vaikka sitä ei huomaakaan välttämättä edes itse. Suru ja stressi syö ihmistä. Onhan se päivänselvä asia. Ja koska yksin pääasiassa lapsista olen vastuussa, niin ei sekään ihan helpoimmasta päästä ole. Silloin on ihan viisasta ottaa apua vastaan :) Vaikka siis mulla ei oo mitään ongelmia jaksamisen kanssa (päinvastoin olo on parempi, kuin vuosiin) ja masennuslääkkeetkin oon lopettanut, niin tää on nyt sitä kuuluisaa ennaltaehkäisevää työtä ;)

Mä en pode kyllä lainkaan huonoa omaatuntoa niistä kahdesta päivästä ja kahdestatoista tunnista viikossa. Eri asia jos Irene ei sinne haluaisi jäädä ja lähdöt olisi itkua ja parkua. Sitten en veisi hoitoon. En tosiaankaan. Koska sitten se omatunto kyllä kolkuttaisi, kun mikään pakko ei olisi jättää. Aina kuulee sitä; "Noin pieni lapsi ei kaipaa virikehoitoa tai kavereita." Mä oon eri mieltä. Tai no. Varmasti pärjää vallan mainiosti ilmankin, eikä ole mikään pakollinen juttu. Mutta mä en kyllä näe siinä mitään huonoa. Irene ainakin nauttii lasten seurasta ihan mahdottomasti :)

Heinäkuussa ei oo tätä "virikehoitoa" tuolla Irenen päiväkodissa, mutta sanoivat mulle, että voin tuoda Ireneä silloinkin jos on tarve. Ilmoitan vaan etukäteen. Kyllä mä ajattelin, että vietetään heinäkuu ihan kotona vaan, mutta voihan sitä tulla jotain menoa ja tarvitsee hoitopaikan Irskulle. Ihanaa, että antoivat tollasen mahdollisuuden kuitenkin.
Metsäkulman päiväkodille iso käsi!! Niin huippu paikka <3



Hauskaa lauantaita! <3

Niin joo muuten!
Mua pyydettiin tekemään kesällä vietettäviin häihin morsiuskimppu :) Hihii, arvatkaa olinko otettu? Sain kuvat ja hyvät ohjeet, joten enköhän mä selviydy haasteesta. 

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kuulumisia meiltä!


Pikaiset kuulumiset vois olla ihan paikallaan pitkästä aikaa :)

Hyvää kuuluu! Lapset kasvaa ja kehittyy ja kesää odotellaan jo kovasti.
Alissa-vauvakin on jo yli 4kk ikäinen ja ollaan aloitettu kiinteiden maistelu. Selältä mahalleen on käännytty jo muutamia kertoja. Irene puolestaan höpöttelee ja opettelee sanoja ja lauseita kovaa kyytiä :) Irenehän on nyt 1v 9 kk vanha.


Perhetyöntekijän käyntejä vähennettiin nyt 1 krt/viikkoon kahden sijaan. Edelleen oon ollut tosi tyytyväinen tähän työntekijään. Ymmärtää mun ketutukset tiettyjen asioiden suhteen kyllä hyvin. Ja alusta asti on ollut se tärkein tunne ja varmuus; mua halutaan auttaa tässä arjessa, ei kytätä ja keksimällä keksiä ja vääntää tikusta asiaa, että saadaan paperit täyteen "huolia" ja puutteita mun äitiydessä. Hauskaa, kun työntekijät vaihtui, niin oon kokenut samalla ihmeparannuksen kaikista vioistani! Onpas outo sattuma kerrassaan ;)

Käytiin Idan ja Aleksin kanssa katsomassa Riittaa ja nalleja :)


Ida ja Aleksi on tulossa nyt lauantaina kotiin päiväksi ja voisin ottaa pitkästä aikaa kunnolla kuvia ja kertoa vähän meidän päivästä. On ne vaan aika hullunmyllyä välillä, kun neljä yrittää huomiota yhtäaikaa :D Mutta silti niin ihanaa! <3 Irene on ihan rakastunut isosisaruksiinsa. Aina kun kysyn missä Ida ja Aleksi on, se juoksee hakemaan niiden kuvan kirjahyllystä ja selostaa "omalla kielellään" jotain innoissaan :) Ihana!


Nyt mä oikasen hetkeksi sohvalle, kun siihen on mahdollisuus :)

Mälsä myrskyilma pihalla :/ Mutta mukavaa päivää silti kaikille, 
kyllä se aurinko taas pian paistaa!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Ristiäiset

Sunnuntaina meidän vauva sai nimen. Alissa Emilia Anneli ♡ Anneli nimi tulee isomummun mukaan ja kyllä se saikin mun mummun niin iloiseksi :)

Todella ihanat ja lämminhenkiset juhlat oli kyllä! Ja kuin ihmeen kaupalla kaikki mahduttiin tänne :D

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

VIHDOIN!


Tätä päivää mä oon odottanut. Kauan. Ja vihdoin mä saan tänne kirjoittaa ilouutisia :)

Johtava sosiaalityöntekijä on siirtynyt/siirretty muihin tehtäviin ja samalla siis myös mun toinen sossu vaihtuu. Se joka teki kaikki lopulliset päätökset sen kummemmin meihin edes tutustumatta. Nyt on samat sosiaalityöntekijät Idan ja Aleksin asioissa, kuin Irenenkin. Ja heidän toimintaansa olen alusta asti ollut tyytyväinen. He selvästi haluavat ihan oikeasti olla apuna arjessa, eikä vain kytätä ja kirjoittaa raportteja negatiiviseen sävyyn, Mulla ei oo ollut kyllä mitään valittamista. Aivan päinvastaista toimintaa, kuin mitä edellisillä viranomaisilla. Kas kummaa, kumpikin niistä on nyt kadonnut mystisesti. 

Pakoon eivät kuitenkaan tekojaan pääse. Ei näin isoa vääryyttä noin vaan unohda, vaikka eteenpäin asiassa mentäisiinkin.

Mutta siihen ilonaiheeseen:

Huhtikuussa pidetään palaveri ja siellä päätetään sitten lasten ensimmäiset yökyläilyt :) Tätä on odotettu! Niin minä, kuin lapsetkin.
Eilisessä palaverissa myös tuli selväksi, että nyt mennään pikkuhiljaa siihen, että lapset saavat viettää viikonloput ja lomat kotona :)

Kahden viikon välein tapahtuvat tapaamiset ovat siis ihan kohta historiaa ja mä saan vihdoin viettää aikaa omien lasteni kanssa. Tutustua vasta nyt kunnolla!

Mä oon niiiin onnellinen <3 



Muitakin hyviä uutisia on;

Mähän lopetin masennuslääkkeen syönnin synnytykseen. Oon syönyt sitä lähinnä "varmuuden vuoksi" ja myös siksi, että edelliset viranomaiset iskostivat mun päähän, että mulla on masennus koska elämäntilanne on niin raskas. Jos en olisi lääkettä syönyt, olisin laiminlyönyt heidän silmissään sairauttani.

Viime viikolla tapasin psykiatrisen poliklinikan lääkärin ja sairaanhoitajan. Tulivat tänne kotiin. Juteltiin avoimesti ja kerroin vähän taustoja ja omaa oloani. Lääkäri sanoi, että tuollainen itsetutkiskelu aivan lämmittää sydäntä. Sanoi myös, että kun tälläisiä asioita kuulee, niin aivan hävettää kuulua samaan ammattiryhmään. Olin siis kertonut myös miten olen lääkärissäkin saanut huonoa kohtelua (se lähete mikä musta terveyskeskuksessa kirjoitettiin.).

Käynnin päätteeksi lääkäri totesi ettei hän näe mitään syytä määrätä lääkettä mulle vaan kaikki nämä mun tunteet ovat ihan normaaleja tässä tilanteessa.
Mä oon huomannut myös lääkkeen lopetettua, että mä nauran jopa hauskoille telkkariohjelmille ja ylipäätään nauran ääneen. Tuntuu ettei sitä oo tapahtunut vuosikausiin. Se johtui masennuslääkkeestä. Se vie kuitenkin myös niistä iloisista tunteista sen "huipun". Laimentaa kaikkia tunteita jollain tapaa!

Eli nyt oon virallisesti vielä tervekin! Kyllä ne asiat alkaa vihdoin mennä kuten pitääkin. Sitkeys ja kärsivällisyys siis kannatti :) Missään vaiheessa en oo toivoani menettänyt, koska TIESIN OLEVANI OIKEASSA!

Irenen ja vauvan asioissa viranomaisilla ei kuulemma ole mitään huolta. Perhetyön ja päiväkodin tehtävä on vain tukea mun arkea. Ensimmäisen kerran myös jokin aika sitten sanottiin, että katsotaan kauanko lastensuojelun asiakkuudelle on tarvetta. Mutta ei mua haittaa ollenkaan tälläinen apu, Kukaan ei kuitenkaan ole viemässä mun lapsiani vaan helpottamassa mun elämää.

IHANAA, IHANAA, IHANAA!!





perjantai 9. tammikuuta 2015

Meidän vaavi


Ei onnistunut postaus eilen ei. Irene valvoi kahteentoista ja voitte kuvitella meikäläisen olotilan sen jälkeen. Jep. Suoraan sänkyyn!
Irenen rytmi on mennyt ihan mahdottomaksi vauvan tultua taloon. Jotenkin se ei malta mennä nukkumaan,
Voin sanoa ihan suoraan, kaunistelematta, että uhma ja uusi tulokas ei ole todellakaan mikään kiva ja helppo yhdistelmä :D Huh. Siitä lisää jossain postauksessa ;)

Mutta mä oon onnellinen näistä lapsista. Mä en edes muista koska elämä olisi mennyt näin mukavasti :) Kunhan mä saan vielä isompien lasten asiat järjestettyä, niin sitten voin olla täysin onnellinen. Ja se vielä tapahtuu, uskokaa tai älkää ;)

Mutta sitten asiaan:

Meidän perhe sai uuden, ihanan jäsenen 12.12.14. klo: 11.35.
Paino 3870, pituus 51 cm.
Synnytys oli vaikea!


Hän on vallannut sydämeni <3 Ja hän on täysin sylivauva.

Mutta tän enempää en taas kerkeä kirjoittaa! Synnytyksestä ja meidän arjesta tulee erikseen postaukset. Piti vain nyt esitellä teille vihdoin meidän pikkuneiti :)

torstai 8. tammikuuta 2015

Täällä ollaan!


Elossa ollaan ja kaikki hyvin :) Kädet vaan meinaa olla täynnä työtä ja "oma aikaa" ei juurikaan ole, joten blogi jäi täysin taka-alalle siihen asti, että saatiin arki rullaamaan :)

Tänään tulee postausta synnytyksestä, ihanasta vauvelista ja kuinka Irene on ottanut uuden tulokkaan vastaan!

Kuva lainattu Weheart.comista