keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hikipää päiväkodissa


Juu, ei mua yhtään hikoiluta, kun tänään puhuin päiväkodin hoitajan kanssa melkein ensimmäisenä jostain tuotteesta apteekissa, joka hänellä oli auttanut samaan ongelmaan!
Me keskusteltiin varmaan 10 min. asiasta. Molemmat lähdimme omille teillemme tietäen toistemme naaman pahimmat hikoilukohdat!

:D

En tiedä, mä kun luulin, että se johtuu vaan kuumasta kesästä, mutta kyllä tää nyt taitaa johtua ihan hormoneista!

Niin ku tämäkin ;)

Tänään käytiin siis tutustumassa Irskun kanssa päiväkodissa. Jäi niin hyvä mieli, siellä oli nyt kaksi muuta tyttöä Irenen lisäksi. Oli niin hellyyttävä näky, kun lopuksi kaikki leikkivät keskenään huoneen toisessa päässä isossa legolaatikossa ♥ Huomenna sitten kokeillaan sitä, että Irene jää pariksi tunniksi sinne ilman mua. Ens viikolla sitten haen sen kotiin jo päikkäreille...Näin siis pikkuhiljaa tutustutaan, ei oo mikään kiire :) Ja mikään pakko ei Ireneä sinne ole laittaa. Jos tuntuu, että siitä on enemmän haittaa, kuin hyötyä niin sitten se lopetetaan. Yksinkertaista. Tarkoituksena on pitää siitä lasten elämästä vastuussa olevan ihmisen hyvinvoinnista huolta. Tänään sovittiin hoitajien kanssa, että Irenen hoitoaika on 9-15 ja sitäkin voi ihan hyvin muutella miten parhaaksi katsotaan. Mitään ei siis ole kiveen kaiverrettu, vaan mennään niin kuin meille on hyvä :) (Kun käveltiin kotia päin niin mua alkoi lopussa supistaa aika pahasti :( Hitsi vieköön, ei saa vissiin liian reippain askelin mennä eteenpäin. Saisi se neiti nyt hetken tuolla mahassa vielä kasvaa ♥)

Sain negatiivista huomiota tosta päiväkoti-asiasta. Vauvat-keskusteluissakin sitä jonkin aikaa puitiin. 
Mietin tässä, että kuinkahan monella niistä jotka moittivat mua Irenen laittamisesta hoitoon kahtena päivänä viikossa, on kokemusta hoitaa lähes yksin kaksi alle 1,5 vuotiasta? Plus surrut samalla kahta muuta lasta? Ei ne asiat ja niiden taakat mihinkään ole kadonnut ja tottakai noin isot asiat kuluttaa voimia ja voi helposti laukaista masennuksen. Ei sitä kannata aliarvioida.

Oli muuten ihana huomata itsessä aika suuri muutos; ennen mun haukkumiset sai mut aivan pois tolaltani ja oli heti päästävä puolustamaan itseään ja tekojaan. Nyt mä luin ne kommentit ihan rauhassa, eikä kirpaissut kyllä enää yhtään! Ja oli siellä kyllä melkein enemmän puolustajia, kuin mollaajia :)


Perhana vieköön minä oon ainakin ylpee itestäni! On kuitenkin paljon asioita mitä ei blogissa ole, eikä tule olemaankaan, koska ne ei ole mun omia asioitani. Mutta mä tiedän mitä oon läpi käynyt ja siihen nähden mä oon pärjännyt hemmetin hyvin! Joskus pitää nostaa se nenä pystyyn ja oppia arvostamaan itseään. Huonommuuden tunteessa, surkean itsetunnon kanssa on paska elää. Se vaikuttaa niin paljon koko elämään, ettei sitä edes tajuakaan. Mutta siitä, kun jaksaa yrittää ponnistaa pois ja oppia näkemään itsensä eri valossa, niin kyllä se palkitaan :)


2 kommenttia:

  1. Ihanaa että on mahdollista laittaa pieni päiväkotiin, vaikka itse olisikin kotona. Sitä mieltä minä olen. :) Varsinkin kun blogin kautta tietää taustojasi ja tilannettasi, niin siinä ei pitäisi kenelläkään olla mitään moittimista! :)
    Mukavaa syksyn alkua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mukavaa syksyn alkua sulle myös :) ♥

      No ei munkaan mielestä asia ole niin vakava. Ja kun ei tässä edes ole kyse siitä, että mä haluaisin vaan itsekkäästi omaa aikaa, vaan tässä voi olla jo 1,5 kuukauden päästä uusi vauva talossa! Aleksikin syntyi kuukauden etuajassa, niin pitää vähän varautua sen mukaan :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)