sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Big news!

Uskaltaisinkohan mä vihdoin avautua täälläkin? En tiedä miksi mun on niin vaikea kertoa täällä asiasta? Pelkään ihmisten reaktioita liikaa. 

Here we go...

Maaliskuussa vietettiin Artun kanssa yö yhdessä. Silloin oli ero vielä niin tuore ja tunteetkin sekaisin. Noh, tästä yhdestä kerrasta (HUOM! Ehkäisystä huolimatta) mä tulin raskaaksi.

Ensimmäinen ajatus oli, että mun on pakko, ihan PAKKO tehdä abortti. Lapsi tähän, kun ollaan justiin erottu? Mitä lastensuojelu sanoo? Mitä kaikki ihmiset nyt ajattelee? Pelottaa ja surettaa. 

Aika kului ja mä mietin asiaa. En saanut varattua aikaa aborttiin koska en enää tiennyt mitä tehdä. Läheiset (äiti, Arttu, mun veli&sen tyttöystävä oli ainoat jotka tiesi asiasta) alkoivat kysellä mitä teen. Äitin kanssa kun asiasta juttelin niin se sanoi: "On se nyt hirveää, että pitäisi lastensuojelun pelossa tehdä abortti! Niinpä. Jos mä tekisin abortin vain sen takia, että pelkään muiden reaktiota niin olisinko voinut elää sen asian kanssa loppuelämäni? Tuskinpa. Äiti sanoi myös, että on todellakin tukena jos aion lapsen pitää. Silloin mulle tuli ensimmäistä kertaa VAHVA tunne siitä, että mä pidän tämän lapsen. Sanoi muut mitä tahansa!

Pohdin asiaa ja koko ajan tulin varmemmaksi siitä, että tämä lapsi on tervetullut ja rakastettu ♥ Vaikka alku siis oli näinkin dramaattinen niin nyt mä olen ainoastaan onnellinen asiasta :) Huomenna on ultra ja toivottavasti näkee kumpi sieltä on tulossa. Mun mielestä on ihanaa, että Irene saa suunnilleen saman ikäisen sisaruksen leikkikaverikseen ja Ida ja Aleksi vielä yhden pikkusisaren.

Arttukin otti mun päätöksen todella hyvin vastaan ja lupasi olla mun tukena ja tottakai hoitaa isän tehtävänsä :) On ollut todella hyvin mukana Irenen elämässä ja aikoo olla tottakai yhtälailla uudenkin tulokkaan. Se siellä jännittää kovasti huomista ultraa :)


Mä en halua, että ihmiset ajattelee, että teen vain lapsia Idan ja Aleksin tilalle. Ei, ei, ei. Miksi niin tekisin? Ida ja Aleksi on mun lapsia aina. Vaikka niillä olisi 100 sisarusta!! Ja kukaan ei myöskään niiden paikkaa vie. Niillä on erityinen paikka mun sydämessä kaiken tämän jälkeen ja tulee aina olemaankin ♥

Perhetyöntekijä tietää ja otti asian mun mielestä tosi kivasti vastaan :) Nyt vielä pitää kertoa lastensuojeluun ja teen sen huomisen ultran jälkeen, kun saan tietää tarkan ajankohdan lapsen syntymälle. Näillä näkymin se on joulukuussa. Onneksi lasulla ei ole ollut mitään huolta tai nokan koputtamista. Oikeastaan kaikki on mennyt tosi hyvin. Kävivät meillä kotona ja meillä oli ihan mahtava keskustelu! Ikinä en ole saanut niin hyvin kerrottua tunteistani ja koko elämästäni. Koska en mä pysty niissä palavereissa missä on sijarit ja Pelastakaa lapset ry:n työntekijä sekä ex puhumaan kaikesta mistä haluaisin. Se on liian jännittävä paikka. Sanoin siitäkin, että on inhottavaa, kun aina ennen palavereita sijarit ja sossut juttelevat suljettujen ovien takana ja sitten meidät vanhemmat päästetään sisään. Kuin rikolliset kuulemaan tuomiota. Eivät kuulemma halua, että joudun tuntemaan tuollaista ja siitä puhutaankin nyt ensi palaverissa. Samoin siitä, kun olen moittinut Pelan työntekijän käytöstä. Sekin otetaan nyt puheeksi. Huh.

Ps. Mulla EI ole vihreitä hiuksia :D En tiedä miksi tää muokkaus on värjännyt ne...

Mulla on ollut ihan hirveää pahoinvointia tämän kuun alkuun asti. Senkin takia blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Voi kuinka monet päivät on mennyt niin, että oon pystynyt vain makaamaan lattialla, kun Irene touhuaa vieressä. Äkkiä syöttänyt ja sitten taas lattialle makaamaan ja välillä juosta vessaan oksentamaan :( Hyi, tällästä pahoinvointia ei kyllä ole vielä koskaan aiemmin ollut. Onneksi se on nyt takana päin ja nyt on taas tosi energinen olo :)


Irene ja maha :)

Että tälläsiä kuulumisia :) 

21 kommenttia:

  1. Voi että.. super onnittelut :) Sielläkin ollaan pian 4lapsen äiti. Ite voin kans ihan super huonosti (lievästi sanottuna :D) ensimmäiset 3kk. Aloitin oksentamisen 2päivää ennen plussaa. Sen jälkeen oksentaminen onneksi väheni vaan iltaan.

    Todella paljon voimia odotukseen :)

    *Sanna (Pojat 4v & 2v sekä kaksospojat LA 9/14)
    http://kahdestakuudeksi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥
      Voi ei, toi pahoinvointi on kyllä niin inhottavaa ja tekee kyllä arjesta raskaampaa! Mä oksensin viimeisen kerran Irenen synttäripäivänä, jäänyt hyvin mieleen :D Sem jälkeen ei ole ollut enää yhtään huono olo ja muutenkin olo paljon energisempi!

      Ja mitä?! Odotetaanko siellä kaksosia? VAU! Mä en oo ikuisuuksiin lukenut blogeja niin mä oon ihan pihalla kaikesta :D Ei oo vaan oikein jaksanut, mutta nyt pitää ja huvittaa vähän kurkistella muidenkin elämiä ;)

      Poista
    2. Ja onnea ihan mahdottomasti ja voimia odotukseen! :) Ei varmasti oo helppoa mahan kanssa näillä helteillä :/

      Poista
  2. Onnea ihan kamalasti! Pakko sanoa että tuli senmonen olo, että epäreilua, yhdestä kerrasta kun täällä tehty jo 4kk ja mitään ei kuulu. Outo tunne, kai se kertoo mulle itellekkin kuinka kovasti haluaisin vielä kolmannen. Paljonko sulla on siis viikkoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule...Mä oon taas sitä mieltä, että sitä ihanampi asia se raskaus sitten on mitä kauemmin sitä on yritetty :) Ei tällänen yllätys välttämättä aina ENSIN niin ihana asia ole voin sanoa! On sitä vähän mieli myllerryksessä, että mitäs nyt?!

      Viikkoja on nyt 18.

      Onnea yritykseen, kyllä se sieltä vielä tärppää ♥

      Poista
  3. Onnea ! En usko että sua tulee ikinä kaduttamaan lapsi. Oot niin hemmetin vahva ! Miten saat ajatukset pidettyä kasassa? Onko paluu artun kans yhteen mahdollinenn? Olisi kiva kulla millaisena näät tulevaisuuden. Uskomatonta että oot 4 lapsen äiti noin nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥

      Ei varmasti tule kaduttamaan, sen tiedän. Aborttia olisin varmasti surrut koko elämäni ja tuntenut huonoa omaatuntoa. Ei musta vaan ollut siihen...
      Artun kanssa yhteen palaaminen ei ole suunnitelmissa. Näin on hyvä ja Arttu on kuitenkin Irenen ja tulevan lapsen elämässä tiiviisti mukana :)
      Mä tuun varmasti kirjoittamaan ajatuksia tulevasta yms. täällä blogissa jossain vaiheessa.

      Poista
  4. Vaikuttaako uusi käänne jotenkin siihen, että yritätkö vielä hakea Idaa ja Aleksia kotiin? Miten oikeudenkäynti ym. asiat? Pärjäisitkö neljän lapsen yksinhuoltajana? :) Tsemppiä, toivottavasti käänne ei ole pois Idalta ja Aleksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se nyt oo nähty että heidi pärjää (:

      Poista
    2. Ne työntekijät ilmeisesti epäili joskus, ettei Heidi pärjäis yksin kolmen lapsen kanssa. Nyt vaikka Heidi pyöräyttäis sen kolme lasta ja pärjäis hienosti, niin sitten vois olla huoli, miten pärjää viiden kanssa jne. Jos ne työntekijät ym. haluaa syitä tilanteen pitkittämiselle löytää, niin valitettavasti ne niitä ihan vaan keksii omista päistään. :/
      Mä tiedän, että Heidi pärjää ja onhan hänellä oikeus olla onnellinen, saada mahdollisesti uusia lapsia ja elää elämäänsä eteenpäin, vaikka Idaa ja Aleksia rakastaakin. Mun mielestä Heidiltä on viety niin paljon aikaa lastensa kanssa, että ymmärrän täysin, että haluaa nyt viettää aikaa kotona olevien lastensa kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja samalla odottaa sitä päivää, kun kaikki lapset pääsevät vihdoin kotiin :)

      Poista
    3. Kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Heidin elämäs on sattunu kyllä jos jonkinlaista käännettä, työntekijät kai ennakoivat oman ammattinsa puitteissa kuinka Heidi pärjää, me anonyymit emme voi valitettavasti nähdä myöskään tulevaa? Toivon siltikin voimia ja viisautta elämän valinnoissa sinulle Heidi :)

      Poista
    4. Mä oon ottanut sellaisen asenteen, että jos mä olen selvinnyt lasten huostaanotosta ja väkivaltaisesta suhteesta niin mä selviän ihan mistä mä haluan!! Se on itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

      Mulla on kuitenkin ihan erilainen luottamus nyt tulevaan uusien työntekijöiden ansiosta. Kaikki sujuu nyt niin paljon paremmin ja vihdoin tuntuu, että mua kuunnellaan, ymmärretään ja halutaan tukea. Eikä vain mollata ja etsitä suurennuslasin kanssa pieniäkin virheitä elämässä.

      Heyni, kiitos tekstisi ihanasta lopusta :) Mulla tuli aivan itku ♥

      Käänteitä on mun elämässä tosiaan tapahtunut, mutta ei se, että mä oon ns. jatkanut elämääni ja kohta on kaksi lasta saa vaikuttaa siihen, että voiko Ida ja Aleksi palata kotiin. Olisihan se aika julmaa jos mun pitäisi tappaa mahassa kasvava ihmisen alku tai muuten en saa lapsia kotiin?! :O Ei ketään voi laittaa sellaiseen tilanteeseen. En varmasti ole ainut 4 lapsen yksinhuoltaja. Mulla on kuitenkin hyvin auttavia ihmisiä ympärillä ja Ida ja Aleksi ovat jo niin isoja ja omatoimisia, reippaita lapsia, että ovat jo hyvin apuna hekin :)

      Poista
  5. Oiii ihana uutinen :) Kyllä sä pärjäät <3

    VastaaPoista
  6. Voi että kuinka täältä saikaan lukea ihania uutisia, paljon paljon onnea!! <3
    Älä mieti mitä muut ajattelee, ajattelee mitä ajattelee. Multa aikanaan paljon kyseltiin tytön yksvee synttäreillä, että koskas toinen lapsi ja leikkisästi sanoin, että eikö nämä kaksi riitä (entinen mies ja esikoinen), vaan kuinka ollakkaan plussasin muutamaa päivää synttäreiden jälkeen. Me ei kyllä oltu käytetty ehkäsyä vaan annettu lupa toisen tulla jo lähes heti esikoisen synnyttyä.
    Jännä ihmismieli on, aina sitä miettii mitä muut ajattelee, vaikka eihän me niille eletä. Ajatellaan enemmän sitä mitä itse halutaan tehdä ja kuinka itse asiat koetaan, on kevynempi taakka ja mieli, kun ei mieti niin paljon kaikkia tuttuja, tutuntututtuja yms... :)

    Paljon tsemppiä ja jaksamista!! Seuraavana isona uutisena odotan, että saat lapset jo kotiin! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ♥

      Juu, aivan kauheaa kun ensimmäisenä vain miettii mitä muut sanoo...Sanokoot mitä sanoo, tämä on mun elämäni ja kyllä mun läheiset ja mut tuntevat ihmiset tietää ja luottaa siihen, että mä pärjään ja tein todellakin oikean ratkaisun :) Kaikki ystävätkin ovat vaan ihan innoissaan, ei kukaan ole kauhistellut asiaa. Ainakaan suoraan päin naamaa :D Kyllähän varmaan ihmiset, jotka ei tunne, eivätkä tiedä kokonaistilannetta arvostelevat ja puhuvat kakkaa...Mutta samapa tuo. Yöunethan sitä vaan menee jos liikaa miettii muiden puheita.

      Poista
  7. Paljon onnea Heidi! Ja tsemppiä erityisesti. Toivottavasti saatte Artun kanssa hommat toimimaan, kyllä yksin tulee olemaan rankkaa. Ei sillä, että epäilisin pärjäämistäsi, kaksi pientä vaan vaatii paljon ja äitikin tarvitsee välillä lepohetkensä. Minuakin kiinnostaa, oletko saanut lapset jo yökylään? Eikö sen pitänyt toteutua tämän kesän aikana? On todella kurjaa, että tätä pitkitetään, kyllä sä jo ansaitsisit lapset kotiin. Tä on niin typerää, ei sitä muissakaan perheissä ole täydellistä, miksi sitä vaaditaan sulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arttu on ollut todella hyvin mukana Irenen elämässä ja on sitä myös jatkossa. Ja on sukulaisia ja ystäviä, jotka auttaa. En siis ole todellakaan yksin :)
      Tiedän ja oon varautunut siihen, että rankkaa varmasti kuitenkin tulee olemaan. Mutta mä oon niin kauan miettinyt ja punninnut näitä asioita, että tiedän mihin ryhdyn :D

      Irene menee marraskuussa 3pv viikossa joko päiväkotiin tai perhepäivähoitoon joten sekin hieman helpottaa arkea ja alkua vauvan kanssa :)

      Ei ole lapset olleet vielä yökylässä. Kun joku asia päätetään palaverissa sillä mennään seuraavaan palaveriin asti, eli 4kk. Ei auta marinat ja pyynnöt enää siinä vaiheessa. Meillä on nyt elokuussa palaveri ja varmasti tapaamiset nyt lisääntyvät. Saas nähdä suostuvatko jo yökyläilyihin. Lapsetkin niin kovasti sitä haluaa ja odottaa. Me ollaan sovittu ja puhuttu lasten kanssa, että ensimmäisellä kerralla nukkuvat mun vieressä ja sitten jatkossa omassa huoneessa :) Viimeksikin Aleksi siitä mainitsi.

      Poista
  8. voi ihanaa!!
    onneksi olkoon! sä kyllä pärjäät oot niin vahva ja rohkea! ihminen saa vaan yllättävästi voimaa kun päättää tahtoa!

    meilläkin 3 lasta kolmen vuoden sisällä.. esikoista yritettiin yli vuosi ja nää kaksi sankaria syntyi EHKÄISYSTÄ huolimatta.. kolmanen kohdalla mietin tosi vakavissani aborttia.. kaikkee mitä muut ihiset ajattelee.. tosi paljon onkin tullut kommenttia..negatiivistä sellaista.. vähän niinkuin joutuu aina selittelemään muille et meillä nyt näin.. tuntuu vaan oudolta et on ku joku tilivelvollinen muille ihmisille. nykyään mua ärsyttää niin paljon et tuumaan vaan et no oo onnellinen ettei sun tartte hoitaa..

    ihmetyttää vaan välillä ihmisten asenne. ihan kuin mä puuttuisin muiden tapaan elää..

    paljon onnea vielä sekä jaksamista!
    myös tämä oottaa täällä , et saat lapset kotiin..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kumarrus ♥

      Ikävää, että oot joutunut kuulemaan negatiivisia sanoja...Miten hitto ihmiset voi olla niin ilkeitä?! :/ Onko se oma elämä tosiaan niin täydellistä, että on varaa arvostella muita? Ainakin vissiin tylsä elämä, kun pitää muiden asioita puida...

      Pitäisi muistaa, että lapset on aina lahja ja kaikella on tarkoituksensa ♥

      Teillä on siellä kyllä varmaan kova hulina :D Kuinka vanhoja lapset ovat nyt? Onpahan lapsilla ainakin aina leikkikaveri. Se on tärkeää sekin. Sisarukset on ainakin mulle niin tärkeitä ja rakkaita ja olis kauheaa jos ei niitä olisi ollut silloin lapsena ja nyt.

      Poista
  9. Onnea, vauva on ihana asia ja älä yhtään mieti mitä muut ajattelevat!
    Eikä huostaanoton jatkuminen tai purkaminen saisi todellakaan riippua siitä että sosiaalityöntekijöillä olisi huoli etukäteen siitä miten pärjäät neljän lapsen kanssa. Tuolla perusteellahan lapsia otettais huostaan tuon tuostakin, kun joku vaan keksis huolestua ennakkoon milloin mistäkin. Oikeasti pitää olla näyttöä että ET pärjää ennen kuin tähän asiaan voidaan huostaanoton jatkamista koskevissa päätöksissä nojata.
    Toinen asia mikä kuulostaa aika karmealta, on tuo mitä sanoit että odotatte oven takana kunnes sijaisvanhemmat ja sosiaalityöntekijät on ensin jutelleet. Siis olen lähes sanaton! Onneksi en toimi teidän kaupungissanne sijaisvanhempana, tuohan syö luottamuksen sijais- ja biologisten vanhempien väliltä täysin. Eriarvoistaa ja on kyllä niin tökeröä toimintaa että mua hävettäis olla tuollaisessa tilanteessa sijaisvanhempana.
    Aika käsittämätöntä että vanhempien lasten sijoitusta vaan jatketaan ja jatketaan vaikka sulla on yksi lapsi kotona ja kohta kaksi. Tuolla rahalla mitä sijoitukseen pusketaan teille maksettais jo kotiin niin paljon apua viikottain että kenenkään ei tarvitsisi miettiä miten pärjäisit neljän lapsen kanssa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)