tiistai 29. heinäkuuta 2014

Instagram


Mua voi nykyään seurata myös Instagramissa jos tahtoopi :)
En tiedä mitä se mun sivu sekoilee, kun en saa sitä seuraamismerkkiä tänne ollenkaan, mutta mut löytää nimimerkillä Heiduliiniz.



Hikipää-Heidi


Hellurei ja hellät tunteet!

Kyllä on kuuma! Kuumuudestahan EI saisi missään nimessä kenenkään mielestä koskaan valittaa, mutta kyllä mulle alkais ainakin jo tälläset helteet riittää! Mulla on nimittäin niin inhottava ongelma, kun mä hikoan naamasta ihan älyttömästi. Juuri muualta en hikoile vaan KAIKKI hiki puskee naamasta läpi...Ei oo muuten mikään kovin mukava juttu. Ja kun se ei ole mitään pientä sievää hikoilua vaan jos esim. siivoan niin lattialle asti valuu isoja hikipisaroita solkenaan :D
Mä muistan kuinka mä aina pienenä kettuilin iskälle ja haukuin sitä hikipääksi...Hahaa, pilkka osui omaan nilkkaan! Toi ei oo mikään turha sanonta ;)

Mites teillä muilla? Osaatteko nauttia vain täysin siemauksin helteistä vai kaipaatteko jo hieman viileämpiä ilmoja?

No niin, nyt tietävät lastensuojelunkin puolella mun raskaudesta ja todella ihanasti työntekijä otti uutisen vastaan :) Jäi taas hyvä mieli keskustelusta. Kaikki on kyllä muuttunut Irenen syntymän jälkeen niin paljon, kun työntekijät vaihtuivat. Nyt on sellainen tunne, ettei mun tarvitse koko ajan pelätä, ettei toimita lakien mukaan ja mulle ei anneta mitään toivoa. Ja yksi tärkeä: mua kuunnellaan!
Mä en ole vuoden aikana yhdessäkään palaverissa enää hermostunut niin, kuin sen vanhan työntekijän kanssa. Sehän heti leimasi mut mielenterveysongelmaiseksi, koska hermostun niin helposti...Mutta nyt ei ole kertaakaan tarvinnut ääntä korottaa. Voisikohan olla silloin vaikkapa työntekijässä vikaa? Ja kyllä muuten oli. Kyllä se nainen teki hallaa ihan alusta asti...Eikä mulla ole kyllä mitään hyvää sanottavaa siitä. Loistava esimerkki siitä, että miten paljon työntekijä vaikuttaa lastensuojelussa asioihin. Ei se laki ole todellakaan kaikki kaikessa jos työntekijä ei sitä noudata tai on muuten luonteeltaan sopimaton ko. työhön.

Mä en kerkeä tällä kertaa kirjoitella enempää, kun siivoushommat odottaa. Mutta loppuun vielä muutamat kuvat näistä mun nuorimmaisistani ♥

Vesipeto 
Nektariinit on herkkua!

Siellä se pikkuinen nyt on ♥


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Big news!

Uskaltaisinkohan mä vihdoin avautua täälläkin? En tiedä miksi mun on niin vaikea kertoa täällä asiasta? Pelkään ihmisten reaktioita liikaa. 

Here we go...

Maaliskuussa vietettiin Artun kanssa yö yhdessä. Silloin oli ero vielä niin tuore ja tunteetkin sekaisin. Noh, tästä yhdestä kerrasta (HUOM! Ehkäisystä huolimatta) mä tulin raskaaksi.

Ensimmäinen ajatus oli, että mun on pakko, ihan PAKKO tehdä abortti. Lapsi tähän, kun ollaan justiin erottu? Mitä lastensuojelu sanoo? Mitä kaikki ihmiset nyt ajattelee? Pelottaa ja surettaa. 

Aika kului ja mä mietin asiaa. En saanut varattua aikaa aborttiin koska en enää tiennyt mitä tehdä. Läheiset (äiti, Arttu, mun veli&sen tyttöystävä oli ainoat jotka tiesi asiasta) alkoivat kysellä mitä teen. Äitin kanssa kun asiasta juttelin niin se sanoi: "On se nyt hirveää, että pitäisi lastensuojelun pelossa tehdä abortti! Niinpä. Jos mä tekisin abortin vain sen takia, että pelkään muiden reaktiota niin olisinko voinut elää sen asian kanssa loppuelämäni? Tuskinpa. Äiti sanoi myös, että on todellakin tukena jos aion lapsen pitää. Silloin mulle tuli ensimmäistä kertaa VAHVA tunne siitä, että mä pidän tämän lapsen. Sanoi muut mitä tahansa!

Pohdin asiaa ja koko ajan tulin varmemmaksi siitä, että tämä lapsi on tervetullut ja rakastettu ♥ Vaikka alku siis oli näinkin dramaattinen niin nyt mä olen ainoastaan onnellinen asiasta :) Huomenna on ultra ja toivottavasti näkee kumpi sieltä on tulossa. Mun mielestä on ihanaa, että Irene saa suunnilleen saman ikäisen sisaruksen leikkikaverikseen ja Ida ja Aleksi vielä yhden pikkusisaren.

Arttukin otti mun päätöksen todella hyvin vastaan ja lupasi olla mun tukena ja tottakai hoitaa isän tehtävänsä :) On ollut todella hyvin mukana Irenen elämässä ja aikoo olla tottakai yhtälailla uudenkin tulokkaan. Se siellä jännittää kovasti huomista ultraa :)


Mä en halua, että ihmiset ajattelee, että teen vain lapsia Idan ja Aleksin tilalle. Ei, ei, ei. Miksi niin tekisin? Ida ja Aleksi on mun lapsia aina. Vaikka niillä olisi 100 sisarusta!! Ja kukaan ei myöskään niiden paikkaa vie. Niillä on erityinen paikka mun sydämessä kaiken tämän jälkeen ja tulee aina olemaankin ♥

Perhetyöntekijä tietää ja otti asian mun mielestä tosi kivasti vastaan :) Nyt vielä pitää kertoa lastensuojeluun ja teen sen huomisen ultran jälkeen, kun saan tietää tarkan ajankohdan lapsen syntymälle. Näillä näkymin se on joulukuussa. Onneksi lasulla ei ole ollut mitään huolta tai nokan koputtamista. Oikeastaan kaikki on mennyt tosi hyvin. Kävivät meillä kotona ja meillä oli ihan mahtava keskustelu! Ikinä en ole saanut niin hyvin kerrottua tunteistani ja koko elämästäni. Koska en mä pysty niissä palavereissa missä on sijarit ja Pelastakaa lapset ry:n työntekijä sekä ex puhumaan kaikesta mistä haluaisin. Se on liian jännittävä paikka. Sanoin siitäkin, että on inhottavaa, kun aina ennen palavereita sijarit ja sossut juttelevat suljettujen ovien takana ja sitten meidät vanhemmat päästetään sisään. Kuin rikolliset kuulemaan tuomiota. Eivät kuulemma halua, että joudun tuntemaan tuollaista ja siitä puhutaankin nyt ensi palaverissa. Samoin siitä, kun olen moittinut Pelan työntekijän käytöstä. Sekin otetaan nyt puheeksi. Huh.

Ps. Mulla EI ole vihreitä hiuksia :D En tiedä miksi tää muokkaus on värjännyt ne...

Mulla on ollut ihan hirveää pahoinvointia tämän kuun alkuun asti. Senkin takia blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Voi kuinka monet päivät on mennyt niin, että oon pystynyt vain makaamaan lattialla, kun Irene touhuaa vieressä. Äkkiä syöttänyt ja sitten taas lattialle makaamaan ja välillä juosta vessaan oksentamaan :( Hyi, tällästä pahoinvointia ei kyllä ole vielä koskaan aiemmin ollut. Onneksi se on nyt takana päin ja nyt on taas tosi energinen olo :)


Irene ja maha :)

Että tälläsiä kuulumisia :)