torstai 6. helmikuuta 2014

Teki niin tai näin, se on kuitenkin väärin päin.


Laitoin neitokaisen jo ekoille päikkäreille :) Heräsi tunnin aikaisemmin, kuin yleensä ja oli ihan naatti jo puuroa syödessä. Irene on ihanan helppo nukutettava--> tarvii jättää se vaan tutin kanssa pinnasänkyyn niin nukahtaa melkein heti. Ja herää aina höpöttelemällä, ei juuri koskaan itkemällä. Ihana tyttö ♥ Nyt se on oppinut taputtamaan käsiään ja lattiaa. Sitten kun laulan tai jostain tulee musiikkia, Irene alkaa heti tanssia. Heiluttaa päätä ja hartioita lattialla maaten. Hauska näky :D

Koti on ihan kivalla mallilla jo. Olohuone, keittiö ja mun makuuhuone kaipaa enää pientä hienosäätöä. Lastenhuone ja vaatekaappi ovat vielä aika lailla kaaoksessa :D Mutta tänään mä hyökkään lastenhuoneen kimppuun, laitan verhot ja tavarat järjestykseen. Jossain vaiheessa pitää sitten hakea Idalle ja Aleksille sängyt sinne :)

Tästä päästäänkin siihen, mistä eilen mainitsin...Kuten oon kertonut niin tammikuun lopulla piti lasten päästä pidennetyille kotikäynneille ja siitä hetken päästä jo yökylään. Suuri syy miksi otin eron niin nopeasti oli toi palaveri. Ajattelin, että käynnit sitten toteutuu ja Artun jutut ei vaikuttaisi tapaamisiin. 
Mutta. Väärässä olin.

"Sinulla on nyt niin paljon asioita hoidettavana ja elämäntilanne sellainen, että ymmärrät varmaan itsekin, ettei lapset voi tulla kotiin tapaamisille." Juu. Mä oisin ymmärtänyt kyllä sen silloin, kun ei vielä ollut tätä asuntoa ja muutenkin kaikki vielä vaiheessa. Mutta nyt kun on kiva asunto ja oma vointikin on parempi varmaan, kuin koskaan, niin silti pitää odottaa HUHTIKUUHUN, että asiasta päätetään seuraavan kerran!! Ihan vain siksi, ettei heidän tarvitse alkaa muuttelemaan raportteja kesken kaiken.

Miksi eroista aina rangaistaan? Ensin oikeastaan "pakotetaan" eroamaan, mutta sitten sekään ei ole hyvä?! Vihjailivat siellä palaverissa, kuinka viidellä aikuisellakin oli kädet täynnä töitä Idan ja Aleksin kanssa. Eli siis yksinhuoltajan on turha kuvitella pärjäävänsä. Juu, ehkä niiden mielestä. Kumma homma, ettei mulla ole mitään vaikeuksia kyllä olla ja mennä ihan missä vaan lasten kanssa. Ehkäpä äiti osaa käsitellä omia lapsiaan? Ehkä lapset esiintyvät vieraille ja siksi ovat "villejä" tms....

Aika masentava palaveri vai mitä?

Mutta. Mä kysäisen nyt asianajajalta mitä mun kannattaa tässä vaiheessa tehdä. Huhtikuuhun mä en rupea odottelemaan! Mä tein aika ison ratkaisun. Lasten ja myös itseni takia. Miksi edes siitä ei voi saada edes jotain positiivista? Luulisi, että lasten parhaan ajatteleminen olisi se tärkein juttu. Mutta ei se ilmeisesti ole. Raha ja ammatti taitaa merkitä enemmän.

18 kommenttia:

  1. Nyt mulla kilahti sun puolesta!!
    Oikeuteen vaan! Alkaakihan sit se laki kiinnostamaan..!

    Kyllä mä oon vihanen sun puolesta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä käsittämätöntä touhua! Ensin pitää erota, mutta sitten siitä erosta rangaistaan...hohhoijjaa, mä oon kyllä niin kurkkuani myöten täynnä tätä paskaa!

      Poista
  2. Ihmeen hyvin oot toipunu erosta, sentäs monta vuotta olitte yhes ja Arttu oli sulle rakas ja tärkee, en olis uskonu, ett erootte :o Oisko toi sossu aatellu sun päjäämistäs, sentis niin monta muutosta ja Irenekin varmaan ikävöi, kun isää ei arjessa näy. Ei ehkäs vielä näy, mutta varmaan täs aijan kans. Sun tunteitas kans mietin, onko ollu kiireitä, ettet oo viä ehtiny pysähtyy eron jälkeen, mutt jaksui vaan kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, blogi ei kuitenkaan kerro ihan kaikkea suhteesta...ja kaks vuotta oltiin yhdessä. Kyllä meillä oli aika vaikeita aikoja lopussa. Ja mä jouduin murehtimaan ja stressaamaan liikaa. Ei sellaista jaksa. Tuntuu, että nyt on vihdoin aika ajatella itseäänkin ja toki myös lapsia. Kyllä mä surullinen olen tottakai, mutta olen myös hyvilläni "uuden elämän" aloittamisesta uudella paikalla :)

      Ja kyllähän sitä voi tulla vielä pahempi olo. Mutta kyllä tää on meille molemmille parempi vaihtoehto. Asiat vaan lähti väärään suuntaan, ei voi mitään :(

      Sossu varmaan ajattelee mun pärjäämistä...Mutta ne aliarvioi mut ihan täysin. Auttaako se mua jaksamaan, että multa viedään isompien lasten kotikäynnit? Sillä päätöksellähän vaan tehtiin mun olosta pahempi...Kyllä tässä käy perhetyöntekijä kaksi kertaa viikossa ja se on nähnyt kyllä miten hyvin pärjään. Irene on tosi helppo hoidettava, iloinen tyttö. Se on suuri helpotus tässä ♥

      Poista
    2. Kaks vuottako olitte yhes, aika rohkeesti aloitte perhettä perustaan, kun vain puol vuotta seurustelitte ennen raskautta? Mutta parastahan sitä aina toivoo ja Rakkaus - se uskoo kaiken ja toivoo kaiken <3 Mä toivon,ett vielä voitte sopia

      Poista
  3. Sanottiinko sulle että sun pitää erota, jos haluat kotikäyntejä lapsille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä suoraan sanottu, mutta tiedän ettei niitä olisi tullut jos olisin päättänyt jäädä...

      Poista
    2. Ethän vain pikaistuksissa eronnut, mikä teille oikein tuli, kun ei näistä sinun päivityksistäsi ole mitään ongelmia voinu päätellä? Koska näät lapsias, ovatko he tietoisia sinun muutostasi? Oon seurannu blogias ja nyt aivan ymmälläni!?

      Poista
    3. Ei, ei, ei...Ei ollut mikään hätäinen päätös! Blogissa on vaikea asioita niin selvittää, kun en toisen asioita voi täällä kertoa...:( Ja lapset ovat tietoisia muutosta, hyvin suhtautuivat :) Aleksi kysyi heti, että onko mulla parempi pleikkari :D

      Poista
  4. tää toiminya on niin ihmeellistä, et eihän tässä pysy kukaan enää perässä.. siis sossun..
    mikään ei ikinä oo hyvä eikä riitä.. suomessa on varmasti niin paljon turhia huostaanottoja mutta sellaiset jotka oikeesti pitäisi ottaa huostaan niin niitä ei oteta..

    suomessa on noin 10% 0-20 vuotiaista lastensuojelun piirissä. laitoshoito maksaa noin 100 tuhatta euroa vuosi/per lapsi.. jos lapsiperheitä autettais ees 10% tuosta summasta luku vois olla jotain aivan muuta!

    älkääkä ees jaksako laittaa sitä pa**aa et ei oo yhteiskunnan tehtävä elättää lapsiperheitä ym..
    jos me asutaan hyvinvointivaltiossa niin kyllä se on! lopetetaan verojen maksaminen ja eletään sit kuten venäjällä!! jos kerta halutaan et jokainen vastaa omistaan..

    varaahan uus palaveriaika niin tuun sun kanssa sinne.. :)
    rikosilmoitus siitä sossutantasta joka teki sen asiakirjaväärennöksen nyt heti alkuun. katsotaan sit mitä muuta lähetään tekemään. tää peli on nyt menny liian pitkälle. mä oon niin kyllästyny tähän. niilläkö ei oo siellä yhtään "oikeempaa" tapausta mihin pitäis puuttua.

    kaikki asiat tästä etiäpäin mustaa valkoisella. loppuu tää pelleily. nyt.
    mä oon niin viuhainen itse äitinä kaikkien hyvien vanhempien/äitien puolesta. laki kyllä velvoittaa kaikkeen mahtavaan ja hienolta kuulostavaan tukeen ym..

    itse neljän lapsen äitinä voin kertoo et ne on ihan täisin sananhelinää. meilläkin kävi perhetyöntekijä tossa pari vuotta sitten vuoden verran sit annettiin ymmärtää, et jos vielä tarvin niin aletaan tekemään selvittelyjä mistä johtuu
    ->eli suomeksi sanottuna lastensuojeluselvitys miksi en pärjää otona lapseni kanssa ilman apua. siitähän nyt olisi varmasti seurannut huostaanotto. eipä sillä ei niillä käynneillä nyt mitään merkitystä olutkaan mut huvittaa vaan tää hirvee halo "apua saa ja annetaan kun vain pyydetään" niin täyttö sh''tiä..

    joo.. tulipa taas avautuminen..:)
    mies meinas mulle tänään ku kerroin sille tyttöjen ympärileikkausksesta et mun pitäis alkaa sellaiseksi ammattivalittajaksi:) mennä kaikkiin keskusteluohjelmiin lyömään jauhot väärään kurkkuun kaikille jotka puhuu pa'''a!! ei se ees sanonu sitä silleen pahalla.. vähän vaan ku ei se aina jaksa kuunnella ku otan niin elämäntehtäväkseni selvittää jonkin asian ja sitten jakaa siitä tietoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se onkin...Onneksi mulla on tällä hetkellä aivan ihana, nuori perhetyöntekijä jolla on järki päässä ja sydän rinnassa. Ei varmasti kirjoittele musta mitä sattuu!! Tänäänkin sanoi mulle, että näytän hyvinvoivalta ja laitettiin yhdessä Irenen vaatteita kaappiin ja pieniä vaatteita pois. Eli se oikein auttaa kotitöissä, mitä taas aiemmat perhetyöntekijät ei todellakaan ole tehnyt. Päinvastoin nauraneet, ettei heillä mitään taikasauvaa ole vaan itse pitää työt tehdä. Juu-u. Niinhän mä teinkin. Ja hoidin samalla erityislasta ja toista vaippaikäistä. Mutta sitten kun tosissani pyysin apua, lapset vietiin. Kiitos kauheasti.

      Heiiii, mäkin voisin harkita ammattivalittajan uraa :D Mä voisin keskittyä nimenomaan tähän lastensuojeluun! Se ois kivaa :)

      Mä odottelen asianajajalta vastausta siihen, mitä mun nyt kannattaa tehdä...Toivottavasti vastaa pian!

      Poista
  5. Ihan kamalaa. :( Luulis, että ne sossutkin tajuais, että ainoo sua tässä masentava, vaivaava ja vaikee asia on ne sossut ja niitten tyhmät päätökset. Kuitenkin sä olet odottanut lapsias jo niin pitkään kotiin, että luulis, että vähintä mitä ne sossut vois tehdä ois pitää lupauksistaan kiinni ja antaa lapset sulle kotiin pidemmiksikin ajoiksi. Vaikka lapset tietenkin välillä riehuu ja on villejä, niin mä uskon, että sua se ei stressais yhtään niin paljon, kun tällänen epätietosuus ja ihan turhaan asioiden ja päätösten siirtäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mutta ei sitä päättävää työntekijää kiinnosta mun hyvinvointi pätkän vertaa. Se on niin nähty jo alusta asti. Varmaan nauttii tästäkin tilanteesta...

      Poista
  6. Ei niitä lastensuojelun sossuja äidin hyvinvointi varsinaisesti kiinnostakaan, heidän tehtävänsä on miettiä asiaa lasten kannalta ja lapsethan eivät saa joutua äidin "hyvinvoinnin" kannattelijoiksi. Minusta jos äiti ei koe voivansa hyvin ja lapsilla on jo koti, minne sopeutuminen on vasta aluillaan, en usko että muutoksia lasten asuinpaikassa ihan heti tulisi. Se on tietty eri juttu, että olisi kiva saada lapset kotiin vaikkapa viikonlopuiksi, luulisi tuollaisen onnistuvan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huostaanotettujen lasten vanhempiakaan saa unohtaa. Kyllä heidän tukeminen on ihan laissa määrätty. Enkä mä tässä yritäkään saada, kuin aluksi päiväksi kotiin, ei edes yöksi vielä...Mutta kun sekään ei onnistu ennen huhtikuuta, vaikka koti on kunnossa yms. En mä sieltä lapsia ole repimässä ykskaks, kyllä se pitäisi tulla ilmi kirjoituksistakin :)

      Poista
  7. En tiedä mitä sanoa.. Oon niin pahoillani että sua kohdellaan näin.
    :( surettaa ihan kauheesti että tämä asia vain pitkittyy ja pitkittyy koko ajan.
    Luin tän blogin kokonaan "väärään" suuntaan(vai miten sen sanois) niin joulun 2012 aikoihin tuli ihan kauhee itku ku olit kirjoittanu että toivottavasti ensi joulu vietetään lasten kans. :'( ja ku ties et niin ei tuu käymään, mut olit siinä postauksessa niin toivoa täynnä.
    Paljon voimia tähän taisteluun mikä sulla on edessä. <3

    VastaaPoista
  8. Ihan sattumalta löysin blogin. Ja niin oli pakko kommentoida.. Itse olen tässä vaikeiden asioiden edessä. Nimittäin tuon yksinhuoltajuuden haun edessä. En tiedä teidän erosta tai muista asioista, mutta pakko oli kirjoittaa.. Tuntuu vaan että ite saa kaiken paskan niskaan, vaikka kuinka koittaa tehdä niin kuin olis hyvä..kaikille. Siitäkin vaan tunnutaan rankaistavan. Ihan juuri niin, että teki niin tai näin niin aina se on väärinpäin.. Tytön isä vaan koittaa koko ajan luistaa tapaamisista ja muistakin isän "velvollisuuksista". Erottu kun tyttö oli n. 1v, nyt tyttö 6v. Eilen olisi tytön pitänyt mennä isälleen vklopuks, mutta tämä olikin ympäri päissään kun tytön kanssa ovelle mentiin.. Tänään tyttö oli sanonut kaverilleen (joka myös 6v.) ettei uskalla mennä enää isälle.. Sain haukut isän sukulaisilta, kun ei ole muka mitään ongelmaa. Ja yksinhuoltajuus ei muka ratkaise mitään.. Ei vaan jaksa enää tätä käden vääntöä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tiku kun inhottava tilanne :( Joo toi sukulaisten sokeus sille omalle "kultapojalle" on jotain raivostuttavaa. Miksi hitossa sinä valehtelisit? Ähh, jätä omaan arvoonsa. Jos ovat noin sokeita, niin sitten ovat.

      Ja toi isän käytös..Ei mun vanhempien lastenkaan isä välitä niistä pätkän vertaa. Pitää vaan ajatella, että se on heidän menetyksensä. Muuten menee vaan itseltä järki. Ja jos lapsi tosiaan jo aivan pelkää mennä isänsä luo, niin ei hyvä juttu.

      Keskity nyt vaan itsesi ja lapsesi hyvinvointiin ♥ Te olette ansainneet onnen. Ja mä voin taata, että kun keskityt vain teihin ja unohdat kaikki urpot ympärillä, niin tuut olemaan niiiin onnellinen :) Ja sitä kautta myös maailman paras äiti lapselle :)

      Kaikkea hyvää teille ♥

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)