lauantai 8. helmikuuta 2014

Salikärpäsen puraisu


Kolmessa viikossa:

- 2 kg
- - 2 cm vyötäröltä

Tässä siis tuloksia mitä ollaan saatu aikaan personal trainerin kanssa :) Meillähän oli tavoitteena tiputtaa puoli kiloa viikossa, joten kaikki on mennyt nappiin!

Toki tämä iso elämänmuutos vaikeutti vähän asioita. Aluksi tuntui, että ei edes jaksa mihinkään salille lähteä...Mutta nopsaa siitä mieli piristyi ja nyt oon huomannut, kuinka hyvän olon itselleen saakaan, kun kunnolla rääkkää kroppaansa välillä ;)

Eilen oltiin salilla taas ja mä oon aivan innoissani siitä! MINÄ?! En olisi ikipäivänä uskonut, että mä nauttisin salilla käymisestä. Nooo, maailma on ihmeitä täynnä!


Mun veli oli täällä hoitamassa Ireneä eilen. Kaksi tuntia ja veli ensimmäistä kertaa yksin tytön kanssa. Kyllä meinas meitä molempia jännittää :D Onneksi Irene on nyt muuton jälkeen mun veljeä enemmän nähnytkin, koska asuvat tyttöystävänsä kanssa tuossa ihan kiven heiton päässä. Mulla oli puhelin koko ajan taskussa ja vannotin veljen soittamaan HETI jos Irene alkaa itkemään.

Puhelin ei soinut :) Kun tulin takaisin niin kaksi naamaa ilmestyi keittiön ikkunaan pälyilemään. Siellä se Irene keikkui käsivarsilla varsin tyytyväisenä :) Olivat täällä leikkineet ja katsoneet Tomi Traktoria koneelta. Ja kokonaisen hedelmäpiltinkin veli oli saanut syötettyä Irskulle! Siitä viimeistään tiesin, että voin jatkossakin huoletta jättää niitä kahdestaan pieniksi ajoiksi. Irene kun ei kauhean hyvin ole aina syönyt jos joku vähänkään "vieraampi" syöttää.


Tänään Irene menee isänsä kanssa mummolaan yöksi. Meikäläinen aikoo järjestää ton vaatehuoneen, joka on siis aivan järkyttävän näköinen :D Siellä on kaikki vaatteet ihan hujanhajan, osa jätesäkeissä, osa hyllyillä ja suurin osa lattialla! Ihanaa saada se nyt järjestykseen. Irenen vaatteet laitettiin eilen perhetyöntekijän kanssa kaappiin ja karsittiin samalla pieneksi jääneet pois.

Täytyy sanoa, että on se vaan niin ihana työntekijä ♥ Sillon aikoinaan perhetyöntekijä ei todellakaan mua auttanut missään vaan ilkeili, ettei hänellä ole mitään taikasauvaa jne. Just. Enkä mä kyllä koskaan mitään sellaista odottanutkaan/vaatinut, mutta tämä nykyinen perhetyöntekijä itse mulle eilen ehdotti, että voi mua auttaa jossain jos on tarpeen :) Ja nyt tämän muuton takia sitä hommaa on vielä eri lailla, kuin ihan normaali arjessa, joten otin kyllä avosylin avun vastaan. Eikä mun tarvitse pelätä, että saan lukea papereista, ettei äiti jaksa tehdä sitä ja tätä ja blaablaa.


Voi nyyh. Soitin eilen lapsille. Juttelin Idan kanssa aluksi ja se oli aivan täpinöissään. Halusi kuulemma kertoa mulle kaikkea ja jutella kauan. Kyseli mitä teen, mitä Irene tekee ja koska tuun hakemaan heitä. Sitten kun pyysin lopuksi antamaan puhelimen Aleksille, kuulin kun Ida alkoi itkemään ja sanoi sijaisäidille: "Mulla on ikävä äitiä!" Kyllä siinä sydän taas muljahti rinnassa oikein kunnolla :( Mutta oli toi kaikessa kauheudessaan mulle myös tärkeä osoitus siitä, että mä olen lapsille tärkeä ja erityinen. Vaikka eivät mun kanssa ole asuneet vuosiin ja tapaamisetkin ovat olleet niin olemattoman vähäiset. Ida sanoi viimeksi, kun nähtiin, että haluaa muuttaa mun ja Irenen kanssa meidän uuteen kotiin. Kuule neitiseni, sitä äitikin haluaa enemmän, kuin mitään muuta ♥

Mä voisin tänään myöhemmin ottaa muutaman kuvan uudesta olkkarista, tämä kun alkaa olla jo jokseenkin valmis. Haluan näyttää teille mun löytöni; 3-ja 2 istuttavat sohvat (todella hyväkuntoiset) 100 eurolla :) Jess! Oon niin kauan haaveillut vaaleammista sohvista ja nyt ne sain!



5 kommenttia:

  1. Voi että..
    Mulla pääsi itku.. Näkee ja kuulee sokea ja kuurokin että oot tärkeä lapsille..:) yhteiskunnan pitäis kannustaa ja auttaa normaaleja perheitä.. Mut mitä vielä..

    Onko asianajasta kuulunu mitään.. Mitä teette seuraavaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhasta asianajajasta ei oo kuulunut mitään. Mun pitää ottaa yhteyttä uuteen ja kysyä kerkeääkö varmasti asiaa hoitaa, ettei käy taas samalla lailla, kuin edellisten asianajajien kanssa...

      En oo kauheasti kerinnyt vielä keskittyä tähän asiaan, kun on ollut muuttoa, Irene ollut kipeä, itse ollut kipeä, pitänyt hoitaa kaikki paperi-ja raha-asiat. Kunhan saa tämän arjen normaalisti pyörimään pystyy taas keskittyä näihin lakiasioihin :)

      Poista
  2. Miten lapset on reagoinut sun ja artun eroon?

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Vastaan, vastaan :) En vaan aina kerkeä heti vastata, kun kommentin julkaisen!

      Lapset otti eron ihan hyvin. Aleksi toki kyselee missä Arttu on. Ja se sattuu sydämeen. Siksi mun veljet tulee nyt tapaamisiin mukaan. Saadaan Aleksille miehen seuraa, jota se niin kovasti pienenä poikana kaipaa.

      En tiedä ymmärtääkö lapset eroa täysin. Mutta edetään pikku hiljaa. Pääasia on lasten hyvinvointi ja en halua niitä satuttaa. Yritetään ajatella ihan kaikkea muuta :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)