torstai 2. tammikuuta 2014

Joulun ja uuden vuoden tunnelmia


Tsadaaa, pidän uuden vuoden lupaukseni! Ainakin tämän helpomman ;) Vaikkakin päivä saattaa olla jo vaihtunut, kun tämän julkaisen, mutta annettakoot se mulle anteeksi :)

Jaahas, mistähän sitä nyt alottais, kun on ollut joulua, Tapaninpäivää ja uuden vuoden juhlia...No, alotetaas nyt vaikka sitten joulusta. 
Äiti tuli jo aamupäivällä mun kanssa laittelemaan ruokia valmiiksi. Vaikkakin jostain kumman syystä se meni niin, että se oli äiti joka kaiken teki ja mä laittauduin edes pikkusen joulun kunniaksi :) Meille kokoontui siis äitin lisäksi vielä mun iskä, mun molemmat veljet ja toisen veljen avopuoliso. Ensin siinä rupateltiin ja iskä ja Arttu puhua pölpöttivät keskenään yhtä soittoa :D Ihanaa kun tulevat niin hyvin juttuun ja oikein huomaa, kuinka iskäkin tykkää, kun mulla on mies, jonka kanssa löytyy paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita yms. Arttu oli lainannut vahvistinta ja se soitteli meille kitaraa. Kaikki oli ihan haltioissaan, koska taisi olla eka kerta kun kunnolla edes kuulivat Artun soittoa. Ja Arttuhan oli niin innoissaan kehuista ja sanoi mulle seuraavanakin päivänä, kuinka mukavalta kehut mun perheenjäseniltä tuntuikaan :)


Sitten me syötiin niin, että navat paukkui! On se jouluruoka vaan niin hyvää! Lanttulaatikko maistui tänä jouluna jotenkin erityisen hyvältä. Ja se on ainut laatikko mitä tulee syötyä. Kinkku on tottakai se ykkönen :) Mutta ei mun tullut syötyä jouluruokaa, kuin vaan sen yhden kerran tänä vuonna. 
Sitten jaettiinkin lahjat ja mä olin ihan ihmeissäni, kuinka paljon niitäkin vaan saatiin jo täällä meillä! Kun vielä toiset lahjat odotteli Artun porukoilla. 

Voiii iskä oli kirjoittanut jokaisen pakettiin jonkun oman tervehdyksen. Mun omassa luki: Heidi sä oot mun pikkulikka aina. Eipä sitä sitten varmaan tarvii muuta sanoakaan.
Artun omassa taas luki: Vävypojjaalle. Kiva nähdä mitä kaikkea kivaa tullaan vielä näkemään vuosien varrella.
Ja sitten kun äiti luki omansa niin sai kyllä pyyhkiä kyyneleen silmäkulmasta. Siinä oli jotenkin, että oot mun ainoa rakkaus ja tuut aina olemaan. T. Joutsen. Tolla joutsenella meinasi sitä, kun nehän ovat koko elämänsä saman kumppanin kanssa. Tosta kaikesta teki niin suloista se, kun äiti ja iskähän ei asu enää yhdessä. Muuttivat erilleen muutamia vuosia sitten.
Meillä oli kyllä oikein mukava ja lämmin tunnelma ja meni vähän suunniteltua myöhäisemmäksi lähtö Artun vanhempien luokse. 


Siellä meitä oltiinkin jo kovasti odoteltu ja Irene oli kuin julkkis, kun kaikki kokoontui heti ympärille ja kameroiden salamavalot vaan räpsyi :D Siellä oltiin jo syöty ja jaettu lahjat ja meidän lahjakasa odotti avaajiaan. Taas suu loksahti lahjojen määrästä. Mä en ymmärrä miks nyt tuntui, että sai paljon enemmän lahjoja, kuin vaikkapa viime vuonna? Ehkä mä sitten vaan oon ollut kiltimpi :) Mun oli tarkoitus laittaa edes muutamasta lahjasta kuvaa, mutta se jäi nyt haaveeksi, koska Arttu yrittää nukkua ja silloin kun se yrittää saada unen päästä kiinni, niin tulee kyllä heti komento lopettaa kuvaaminen :D Siis aivan käsittämättömän typerää, ettei kamerasta saa ääniä pois?! Mä räpsin kuvat huomenna ja laitan nyt ainakin muutaman kuvan jostain lahjoista...


Oli kyllä niin iloinen yllätys vielä kirsikkana kakun päällä se, että voitettiin se 200e lahja-arvalla. Hihii, arvatkaas kuka kävi shoppailemassa alennusyyntien alettua? :) Voisin niistäkin laittaa kuvia sitten...Ostin heti kolmet farkut, koska mä oon niin hermoillut, kun ei mitään housuja kaapista löydy! Muutamat mahtuu, mutta nekään ei oo oikein hyviä...Nyt tuli sitten niin oikeaan saumaan toi arpavoitto! Seppälästä mä kävin kaikki ostamassa, vaikka aluksi ajattelin mennä H&M:lle...Mutta jotenkin oon tykännyt kuitenkin Seppälän vaatteista enemmän ja nyt ostin ihan ekaa kertaa sieltä farkkuja ja oon kyllä todella tyytyväinen. Puoleen hintaan ne kaikki oli, joten 20e lähti hitsin hyviä ja hienoja farkkuja.

Niin me oltiin muuten yötä sitten Artun porukoilla. Irenenkin sain ihmeen hyvin nukutettua, vaikka jännitin kuinka se onnistuu muualla, kuin kotona. Pelailtiin koko sakki sitten jotain uutta kysymyspeliä koko ilta ja sitten painuttiinkin pehkuihin.

Ja sitten menikin melkein viikko sairastellessa. Välissä oli meidän ihana Tapaninpäivä lasten kanssa, jonka mä onneksi jaksoin Buranan avulla. Kyllä ketutti, kun mä nyt en usein sairastele, niin tottakai nyt sitten, kun ei todellakaan olisi tarvinnut. Meille tuli myös äiti, iskä ja nuorimmainen veli lapsia katsomaan. Kohokohta taisi olla se, kun lapset sai avata lahjansa. Mä olin ostanut Idalle sellasen chihuahuan, joka liikkui ja haukkui ja Aleksille sellasen pelin, missä piti piraijana napata mahdollisimman monta palloa laudan keskeltä. Aleksi huusi heti innoissaan, että tätä mä oon toivonutkin! Ja kun vietiin lapset takaisin, niin ensimmäisenä sitä piti sijaisäidillekin hehkuttaa, kun oli kuulemma näyttänytkin sitä peliä joskus kaupassa. Ida rakastui kyllä kans koiraansa, sitä piti matkallakin saada pitää sylissä ja mun piti aina välillä sitä silitellä :) Me sovittiin lasten kanssa, että saavat yhdet lahjat viedä sinne sijaispaikkaan ja loput jätetään sitten tänne meille ja saadaan niillä sitten leikkiä aina, kun lapset saa kotiin tulla.
Todella nopeastihan se 4 tuntia hujahti. Katsottiin Rölliä tietokoneelta, syötiin spagettia ja jauhelihakastiketta ja tottakai piti saada pelata rallipeliä pleikkarilla. Se on ihan lempparijuttu kummallekin :) 
Kyllä huomasi lapsista, että nauttivat olostaan ja olivat heti, kuin kotonaan. Ja niinhän se kuuluu ollakin ♥


Mä nyt onnistuin venyttämään joulusta kertomisen näin pitkäksi ja kello tikittää ja mua väsyttää! Pitää siitä eilisestä nyt kuitenkin jotain kertoa, koska kaikki meni niin nappiin. Meillä oli ihan superhauska ilta siellä kodalla ja aika myöhään me siellä jaksettiinkin olla. Jestas vieköön, että oli paljon asiaa kaikille, onneksi oltiin siellä metsän keskellä, niin eipä ainakaan ketään häiritty :) Enpä kyllä edes muista, koska viimeksi olisi noin kivaa ollut, kun on johonkin tuulettumaan lähtenyt. 

Ja mikä parasta, Irene oli ollut niin tyytyväistä vauvaa isun ja isoisän luona että :) Oli niin helpottavaa, kun joskus 22 maissa soitettiin sinne ja kyseltiin kuulumisia, niin kerrottiin ettei Irene ollut kertaakaan itkenyt ja neiti oli jo yöunilla! Yökin oli mennyt täysin heräilemättä ja siellä se tyttö oli jo ekoilla päikkäreillä, kun se haettiin 11 kieppeillä :) Kyllä tuli niin hyvä mieli siitä, että kaikki oli mennyt paremmin, kuin hyvin! 

Mutta nyt mun on aivan pakko painua peiton alle. Kyllä se juhliminen vaatii veronsa :D

Hyvää yötä ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa :)