sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kotitapaamisia


Mitä pitempi tauko tulee postausten välissä niin sitä vaikeampaa on saada aikaiseksi uutta postausta! Onpas tympeää. Ja sitten kun mulla on toi FB-ryhmä, missä avaudun kaikesta tarkemmin, niin sinne tulee helposti vaan päiviteltyä kaikkea ja tämä itse blogi jää syrjään.

Yhtenä kappaleena ollaan vielä :) Viikko 37 on lähtenyt käyntiin ja mä olisin kovastikin jo valmis lähtemään synnärille. Hitto mä en muistanut, kuinka tukalaa tää loppuraskaus onkaan :O Toisaalta ehkä se tuntuu nyt siksi niin pahalta, koska mulla on aivan HIRVEÄ flunssa! Nenä on niin tukossa, ettei haista eikä maista mitään ja silti samaan aikaan se vuotaa niin, että saa kulkea vessapaperirullan kanssa pitkin huushollia. On tämä hengittäminen hieman raskaan puoleista siis tällä hetkellä. Lääääähh!! 


Ida ja Aleksi ovat olleet täällä uudessa kodissa nyt kaksi kertaa :) Ei olla tehty mitään erikoista vaan vietetty sitä "normaalia arkea" mitä joskus palaverissa vaadittiin. Ja on ollut kyllä niin ihania molemmat kerrat ja lapsetkin ovat nauttineet. Ei oo tarvittukaan mitään erikoisia juttuja tai paikkoja mihin mennä, vaan yhdessä oleminen on riittänyt vallan mainiosti <3


Ollaan ensin tässä väritelty ja leikitty Irenen kanssa. Sitten lapset ovat saaneet pelata tietokoneella hetken aikaa. Tämän jälkeen ollaan tehty piiitkä kävelyretki. Ekalla reissulla satoi muuten ensilumikin maahan :) Viime kerralla kävelyreissu kyllä venähti niiiin pitkäksi, kun Irene-tyttönen se ei suostunut ollenkaan rattaisiin. Siinä me sitten käppäiltiin sen töpöttelyvauhtia eteenpäin :D Ida oli niin suloinen, kun se kävi aina reippaana tyttönä nostamassa pikkusiskon ylös jos se kaatui. Se oikein odotti, että Irene olis kumossa ja hän pääsisi auttamaan :D

Molemmilla kerroilla ollaan syöty sellaistakin gourmet-ruokaa, kuin makaronia ja jauhelihaa! Mutta voi jestas miten lapset siitä tykkää!! Ne ei oo oikein malttaneet aiemmin kunnolla syödä, mutta nyt ovat molemmat pyytäneet lisääkin. Aleksi oli hyvä: "Tää on parempaa, kuin makaronilaatikko, kun tässä ei oo mustaa!" mä sille sitten sanoin, että äiti muuten osaa tehdä sellaista makaronilaatikkoa, josta ei mustia kohtia löydy ;) Sitä mun nyt pitää niille sitten seuraavan kerran tehdä.


Kotimatkalla lapset halusivat puhua uskosta ja Jumalasta. Aika usein ottavat asian puheeksi mun kanssa ja tottakai mä enemmän, kuin mielelläni heidän kanssaan asiasta puhun. Se on asia, joka on niidenkin elämässä ollut jo vauvasta asti, joten se on heille tärkeä asia ja siitä pitää myös puhua. Ja koska nykyiset sijarit eivät uskossa ole, niin toki sitten lapset ottavat nyt aina asian mun kanssa puheeksi. Automatkat on muutenkin olleet aina sellaisia, että ollaan puhuttu vähän "vakavammista/jenkevämmistä asioista" jostain syystä. Ja ihan siis lapsien aloitteesta.



Kotimatkalla lapset halusivat puhua uskosta ja Jumalasta. Aika usein ottavat asian puheeksi mun kanssa ja tottakai mä enemmän, kuin mielelläni heidän kanssaan asiasta puhun. Se on asia, joka on niidenkin elämässä ollut jo vauvasta asti, joten se on heille tärkeä asia ja siitä pitää myös puhua. Ja koska nykyiset sijarit eivät uskossa ole, niin toki sitten lapset ottavat nyt aina asian mun kanssa puheeksi. Automatkat on muutenkin olleet aina sellaisia, että ollaan puhuttu vähän "vakavammista/henkevämmistä asioista" jostain syystä. Ja ihan siis lapsien aloitteesta.

Mutta nyt pitää hipsiä jo nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta pirteänä neiti-virtapommin kanssa :) Loppuun vielä laitan pari päiväkodissa otettua kuvaa Irskusta. Ihana, iso tyttö <3




Hyvää yötä! :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Arvonta suoritettu!

Anteeksi tuhannesti, että tuun vähän myöhässä julkaisemaan arvonnan voittajan! On ollut niin kiireinen viikonloppu ja mä oon simahtanut sekunnissa, kun oon Irenen laittanut nukkumaan :D Alkaa loppuraskaus jo tuntua! 

Ja eilen oli Ida ja Aleksi päivän kotona <3 Ihana päivä meillä oli ja mä tuun kertomaan siitä kyllä sitten tarkemmin erikseen :)

Mutta nyt siihen arvontaan!


Käytin arvontakonetta, ja se arpoi Nalle Puh-lakanasetin voittajaksi

MIIMIIN

Onneksi olkoon :) Mä laitan sulle sähköpostia tämän päivän aikana.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hopottajat pääsevät testaamaan uutuustuotteita!


Törmäsin tänään yhden blogin kautta Hopottajiin ja tottakai piti heti liittyä.

Suosittelijana pääset testaamaan laadukkaita tuotteita ja palveluita ilmaiseksi, joskus jopa ennen niiden tuloa kauppaan. Sinun lisäksesi muutkin haluavat varmasti tietää hyvästä tuotteesta tai palvelusta! Suosittelun voit tehdä itsellesi luontevalla ja sopivalla tavalla, niin sosiaalisissa medioissa kuin kasvotustenkin. Suosittelusta saat pisteitä, joilla voit nostaa suosittelijatasoasia ja osallistua arvontoihin.

Ja sinä itse päätät mihin kampanjaan haluaisit osallistua. Tämä ei siis velvoita mihinkään.
Hopottajat


Irenen rytmi ja meidän arkea


Voisinpa kertoa vähän meidän arjesta ja rytmistä :) Mä olisin oikeasti maailman surkein mammabloggaaja! En mä vaan keksisi joka päivä jotain uutta kirjoitettavaa ja ihmeteltävää :O En mä tiedä sitten onko meidän arki liian tasaista, mutta kyllä hemmetti soikoon olisi ykstoikkoista luettavaa :D Joten jätän suosiolla sen homman muille.

Toki siis haluan kertoa lapsista ja heidän kuulumisistaan, asioista joita ovat oppineet yms.

Mutta siihen rytmiin siis:

8.00-9.00 Irene herää. Seisoo sängyssään ja huikkii äitiä nostamaan sieltä pois. Vaipan ja vaatteiden vaihto ja äiti kiiruhtaa nopeasti keittämään kahvia :)
Kuppi kahvia Irenen touhutessa omiaan. Sitten syödään aamupuuro ja päälle pikkuisen maitoa.


12.00 Lounas, jonka jälkeen Irene menee päiväunille. Nukkuu noin pari tuntia. Itse nautiskelen rauhasta kahvikupin ja tietokoneen ääressä tai nukun itsekin pienet päikkärit.

15.00 Mennään kävelylle sään salliessa. Välillä käydään ulkona ennen lounasta. Vähän vaihtelee. Mutta kuitenkin pyritään joka päivä ulkoilemaan. Me ei tehdä tän mun pallomahani kanssa mitään superpitkiä lenkkejä vaan usein käppäillään tässä pihapiirissä ja hiekkalaatikolla. Välillä lähdetään rattailla tuossa vieressä kulkevalle mukavalle kävelytielle. Irene ei vaan kauheasti viihdy rattaissa tällä hetkellä, kun on oppinut kävelemään :)


17.00 Syödään ja siivoillaan. Irenehän on ihan mahdoton siivousapulainen :D Sillä pitää olla oma rätti jolla se pyyhkii sitten joka paikkaa. Tiskikoneen täyttö on kaikkein parasta. Siinä on äiti sitten sekaisin mitkä ruokailuvälineet on puhtaita ja mitkä likaisia, kun neiti niitä siirtelee ees taas :) Irene saa aina painaa nappia, kun kone laitetaan käyntiin. Samoin myös pyykinpesukoneen kanssa.

20.00-21.00 Iltapuuro ja iltapesut. Illalla on oikeastaan ainut hetki, kun Irene leikkii leluillaan tässä olkkarissa. Muuten touhuaa mun mukana koko päivän. Sitten jossain vaiheessa tulee syliin katsomaan mun kanssa telkkaria ja juo pullollisen maitoa. Sitten nukkumaan. Irene on niin ihanan helppo lapsi, että sen voi vaan jättää sänkyyn pullonsa ja tutin kanssa ja sinne se sitten nukahtaa :)


Yhdessä välissähän toi nukkumaan meno oli ihan kauheaa. Irene sai sellaisia raivokohtauksia ja aivan hysteerisenä huusi jos sen yritti jättää sänkyynsä. Kai se oli sitä "eroahdistusta", kun lapsi huomaa olevansa "irrallinen" äidistään. Onneksi tota ei kestänyt kovin kauaa. Oli raskasta, kun pääsi itsekin nukkumaan vasta 24 maissa. Ja kuinka väsynyt Irene oli, mutta silti piti ihan viimeiseen asti yrittää pysyä hereillä.

Sitten on tosiaan ne kaksi hoitopäivää viikossa. Vien Irenen 9.00 ja haen 15.00. Mulla on nämä Irskun hoitopäivät mennyt oikeastaan siivotessa ja muuttaessa. Jos mulla on jotain menoa (neuvola, palaveri, isompien lasten asioita) niin hoitopäivä laitetaan sitten sille päivälle. Se on niin kätevää, että päivien ja aikojen kanssa pystytään joustamaan niin hyvin.

Irene ei olisi hoitoon mennyt jos vauva ei olisi tulossa. Mun voimavarat ei kuitenkaan ole ihan samanlaiset, kuin monilla muilla äideillä. Niillä, jotka eivät ole kohdanneet niin vaikeita asioita ja sairastuneet masennukseen/uupumukseen. Kyllä sitä täytyy miettiä omaa jaksamistaan ja osata tavallaan ennakoidakin. Nyt mulla on asiat oikein hyvin ja jaksan hienosti, mutta tottakai uuden vauvan myötä tulee lisää haasteita ja pitää jaksaa paljon enemmän. Ja koska mulla on niin huonoja muistoja vastaavasta tilanteesta, niin tottakai se vähän jännittää. Mutta se lohduttaa, että se elämäntilanne silloin oli ihan eri ja mun mieli oli parisuhteen takia niin maassa. Se imi musta kaikki voimat, ei lapset.


Ei saa liikaa kuitenkaan jännittää ja miettiä asiaa vaan mennä päivä kerrallaan. Mun itsetunto on poljettu vaan niin maahan, että kestää ennen kuin se on kunnossa!
Mutta minähän pärjään ja minähän oon paras äiti lapsilleni! :)


Ps. Tänään saan digikameran! Loppuu nämä järkyttävän huonolaatuisten kuvien julkaisut :D

Muistakaa osallistua Nalle Puh-pussilakanan ja tyynyliinan arvontaan!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Uskomaton käänne?


Nyt tuli kyllä sellainenkin yllätys, että ei meinaa todeksi uskoa! Tätä mä oon odottanut monta vuotta, kuin kuuta nousevaa. Lukekaa itse niin ymmärrätte:





Mä en tämän enempää asiasta täällä blogissa kirjoita. Oon välttänyt kuitenkin yksityiskohtien paljastamista täällä julkisesti siksi, ettei se käänny mua vastaan jossain vaiheessa. 

Mutta on tämä aivan

MAHTAVA JUTTU!



maanantai 6. lokakuuta 2014

Nalle Puh-arvontaa


Nyt pitkästä aikaa arvontaa pystyyn! :)

Sinun täytyy olla blogin lukija osallistuaksesi. 



Palkintona ihana Nalle Puh-lakanasetti; 140x200 pussilakana ja 50x70 tyynyliina.
(Avattu paketista vain kuvan ottoa varten.)

Osallistut arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi kommenttiboksiin.

Arvonta päättyy 31.10.14

Nasu

video


Niin suloinen meritähti <3
Älkää välittäkö meikäläisen puuskuttamisesta :D Johtuu kuulemma alhaisesta hemoglobiinista.

Mä oon tässä miettinyt tekeväni postauksen itsetunnosta. Miten se muokkautuu ja vaikuttaa meidän elämään. Miten näkyy huono itsetunto ja sen paraneminen.

Miltä kuulostaisi?

Täällä on muuten pieni neiti kuumeessa :( Raukka. Nyt nukkuu päiväunia, ollut tosi väsyksissä koko aamupäivän ja oikeastaan viihtynyt vain sylissä. Toivotaan, ettei olisi mikään pitkä sairastelujakso edessä.

Mä taidan kuulkaa ottaa itekin pienet nokoset tähän väliin. Neuvolasta tuli käsky levätä ja ottaa vähän rauhallisemmin, niin totellaan nyt sitten :)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ihanat! <3

Ps. Klikkailkaahan oikealla yläkulmassa olevaan kyselyyn oma toiveenne :)




tiistai 30. syyskuuta 2014

Valivali ja vanhoja kuvia

Huhhahhei!

Nyt täällä kirjoittelee kyllä väsynyt mamma. 
Johan on ollut tekemistä muuton kanssa. Maalasin koko asunnon lähes kokonaan yksin. Veljet maalasivat lastenhuoneen ja pikkueteisen, mä kaiken muun.

Äitin kanssa tyhjättiin kahdestaan vanha asunto ja siivottiin se lattiasta kattoon. Painavat tavarat kyllä kantoi muut. 
Mun mahani vaan alkaa olla jo sen verran iso ja flunssakin päällä, että voin sanoa, että pikkuisen paikkoja kolottaa ja on väsy.

Mutta nyt se on onneksi ohi!! :) Kunhan saan vielä täällä kaiken järjestykseen!
Tänään on pakko hakea tukiliivi neuvolasta, koska mun selkä huutaa hoosiannaa.

Mutta ei nyt tämän enempää valitusta :) Mun on pakko laittaa muutama vanha kuva tänne, jotka äiti löysi meidän kotitalolta. 

Mutta ensin Irsku, joka poseeraa kauniisti :D Neiti on lähdössä serkkutytön ristiäisiin.

Iskä ja minä ♥

 Minä onnellisena isosiskona :)

Heidi 15 vee :D Ei helvata mikä tukka!!


tiistai 23. syyskuuta 2014

Minimimmi vauhdissa ♥


Täällä on muuten parisen viikkoa asustellut kävelevä minimimmi ♥ Ja meno on jatkuvasti niin kovaa, että kuviin neidin ikuistaminen tuntuu mahdottomalta :D


Irene on myös todella innokas apuri kotitöissä :) Astianpesukoneen tyhjääminen/täyttäminen on ihan parasta! Sieltä on kiva napata kaikki äitin laittamat astiat pois. Varsinkin lusikat, kauhat yms. ;) Pyykin ripustaminen on toinen lemppari. Eli siis äiti ripustaa ja Irsku repii alas. Mutta voi mitä juhlaa onkaan, kun saa painaa pesukoneiden käynnistysnappia ja kuulla, kun kone lähtee käyntiin ♥ Se on aina pienen taputuksen ja iloisen tanssahduksen arvoista!


Ja sitten pitää ottaa esiin vähän ikävämpi asia joka nyt on mielessä pyörinyt tänään;

Melkein jokaisessa ketjussa, jossa mun tapaustani puidaan törmää kauhisteluihin, kun "teen lapsia vaikka edellisetkin vielä huostassa!"

Ihanko totta mun pitäisi vain elää syyttäen itseäni ja elää pelkästään tämän asian ympärillä, kun huostaanotto on tapahtunut vuonna 2010? Ja kun mulla on alusta asti ollut tunne, että mulle ei lapsia olla palauttamassa. Tein mitä tahansa. Ajat sitten kaikki huostaanoton syyt on kumottu. Mutta onko huostaanottoa purettu, vaikka niin pitäisi lain mukaan tapahtua? No, ei ole ei.

Mä oon niin monta kertaa nämä asiat täällä jo kertonut ja oman kantani asioihin esittänyt, että turhaa toistoa on jos taas tähän alan niitä kirjoitella. En mä enää jaksa selitellä miksi minä hirveä ihminen olen mennyt tekemään lapsen ja hemmetti soikoon toinenkin vielä tulossa!

Everyone deserves happiness.

Mutta löysin tässä taas asiaan perehtyessäni kirjoituksen mikä sopii tähän loppuun erinomaisesti.

Miksi Suomessa ei saa oikeutta vääriin päätöksiin?

Hyvää yötä :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Makuuhuoneiden seinät



Lastenhuone sai vaalean harmaan sävyn seinille. Tämä kerrossänky plus pinnasängyt maalaan vielä valkoisiksi. Muuten sisustuksessa käytän valkoista, pinkkiä ja turkoosia/sinistä pieninä yksityiskohtina :)


Omaan makkariin halusin tällä kertaa tummat seinät :) Tykkään kovasti tästä sävystä! Ja harmaata, valkoista ja ehkä vaaleanpunaista näkyy sitten muussa sisustuksessa.

Laitan ainakin omasta makkarista piakkoin vielä parempia kuvia...Se alkaa nimittäin olla aikalailla valmis. FINALLY!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hikipää päiväkodissa


Juu, ei mua yhtään hikoiluta, kun tänään puhuin päiväkodin hoitajan kanssa melkein ensimmäisenä jostain tuotteesta apteekissa, joka hänellä oli auttanut samaan ongelmaan!
Me keskusteltiin varmaan 10 min. asiasta. Molemmat lähdimme omille teillemme tietäen toistemme naaman pahimmat hikoilukohdat!

:D

En tiedä, mä kun luulin, että se johtuu vaan kuumasta kesästä, mutta kyllä tää nyt taitaa johtua ihan hormoneista!

Niin ku tämäkin ;)

Tänään käytiin siis tutustumassa Irskun kanssa päiväkodissa. Jäi niin hyvä mieli, siellä oli nyt kaksi muuta tyttöä Irenen lisäksi. Oli niin hellyyttävä näky, kun lopuksi kaikki leikkivät keskenään huoneen toisessa päässä isossa legolaatikossa ♥ Huomenna sitten kokeillaan sitä, että Irene jää pariksi tunniksi sinne ilman mua. Ens viikolla sitten haen sen kotiin jo päikkäreille...Näin siis pikkuhiljaa tutustutaan, ei oo mikään kiire :) Ja mikään pakko ei Ireneä sinne ole laittaa. Jos tuntuu, että siitä on enemmän haittaa, kuin hyötyä niin sitten se lopetetaan. Yksinkertaista. Tarkoituksena on pitää siitä lasten elämästä vastuussa olevan ihmisen hyvinvoinnista huolta. Tänään sovittiin hoitajien kanssa, että Irenen hoitoaika on 9-15 ja sitäkin voi ihan hyvin muutella miten parhaaksi katsotaan. Mitään ei siis ole kiveen kaiverrettu, vaan mennään niin kuin meille on hyvä :) (Kun käveltiin kotia päin niin mua alkoi lopussa supistaa aika pahasti :( Hitsi vieköön, ei saa vissiin liian reippain askelin mennä eteenpäin. Saisi se neiti nyt hetken tuolla mahassa vielä kasvaa ♥)

Sain negatiivista huomiota tosta päiväkoti-asiasta. Vauvat-keskusteluissakin sitä jonkin aikaa puitiin. 
Mietin tässä, että kuinkahan monella niistä jotka moittivat mua Irenen laittamisesta hoitoon kahtena päivänä viikossa, on kokemusta hoitaa lähes yksin kaksi alle 1,5 vuotiasta? Plus surrut samalla kahta muuta lasta? Ei ne asiat ja niiden taakat mihinkään ole kadonnut ja tottakai noin isot asiat kuluttaa voimia ja voi helposti laukaista masennuksen. Ei sitä kannata aliarvioida.

Oli muuten ihana huomata itsessä aika suuri muutos; ennen mun haukkumiset sai mut aivan pois tolaltani ja oli heti päästävä puolustamaan itseään ja tekojaan. Nyt mä luin ne kommentit ihan rauhassa, eikä kirpaissut kyllä enää yhtään! Ja oli siellä kyllä melkein enemmän puolustajia, kuin mollaajia :)


Perhana vieköön minä oon ainakin ylpee itestäni! On kuitenkin paljon asioita mitä ei blogissa ole, eikä tule olemaankaan, koska ne ei ole mun omia asioitani. Mutta mä tiedän mitä oon läpi käynyt ja siihen nähden mä oon pärjännyt hemmetin hyvin! Joskus pitää nostaa se nenä pystyyn ja oppia arvostamaan itseään. Huonommuuden tunteessa, surkean itsetunnon kanssa on paska elää. Se vaikuttaa niin paljon koko elämään, ettei sitä edes tajuakaan. Mutta siitä, kun jaksaa yrittää ponnistaa pois ja oppia näkemään itsensä eri valossa, niin kyllä se palkitaan :)


tiistai 9. syyskuuta 2014

Muuttoa ja päiväkotiin valmistautumista


Voin kertoa, että kiirettä pukkaa ja tekemistä riittää...

Eli muuttopuuhat käynnissä!

Ja flunssakin ihanasti päällä :/




Siinä vähän esimakua kodista erittäin huonolaatuisilla kuvilla. Perhana pakko saada se digikamera nyt nopeasti. Mutta kun noita rahareikiä tuntuu olevan koko ajan, niin nämä turhemmat ostokset on vaan pakko karsia pois, ei auta :/


Irsku alkaa nyt tosiaan käydä päiväkodissa kahtena päivänä viikossa :) Piti hommata kunnon tamineet sitä varten. Moni saattaa pitää mua huonona äitinä, kun laitan lapsen hoitoon vaikka itse olen kotona. Mutta mä en kyllä näe asiassa mitään pahaa. Irene on sen ikäinen jo, että nauttii muiden lasten seurasta. Kyllä mun mielestä lapselle on tärkeää viettää aikaa muuallakin, kuin kotona kahdestaan äitin kanssa. Seurassa sitä opitaan paljon tärkeitä sosiaalisia taitoja. Ja ihan muitakin juttuja :) Joulukuussa kuitenkin syntyy tämä uusi neiti, niin vähän helpottaa arkea, kun muutama päivä on varattu meidän kahdenkeskiselle ajalle!

Mutta nyt pitää jatkaa taas hommia. Jos mä istun liian kauan sohvalla, mä en pääse siitä enää ylös :D

Jaha ja Irskukin heräs päikkäreiltä. Päästelee tuolla jotain epämääräisiä ääniä :D

Mukavaa päivää sulle ♥


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuka varasti motivaation?


Hei! Sinä joka olet vienyt mun motivaation! Voisitko ystävällisesti palauttaa sen, kiitos.

Juu. On siis ollut tosi pahasti motivaatio kateissa blogin suhteen. Ärsyttää suorastaan, kun tää on tärkeä mulle ja te lukijat varsinkin. Ja mä oon tällänen laiska paska! :/ Möh!
Mutta tää on ohi menevä vaihe, mä tiedän :) Kai tämä raskaus ja taaperon hoito vie niin oman aikansa, että ei oo juuri tilaa muulle tällä hetkellä. Ja ehkä mä otan liikaa paineita postauksista. Eihän niiden nyt tarvii joka kerta olla niin ihmeellisiä ja pitkiä. Kunhan nyt jotain kertoo :) Vai mitä?

Yks syy kyllä siihen motivaation puuttumiseen on kuvaongelmat! Mähän myin mun järkkärin pois, koska halusin älypuhelimen. Ja kuten kaikki varmaan arvaa ei kotona olevalla yksinhuoltajalla juurikaan ole tuosta vaan varaa ostella puhelimia. Vaikka kyllä olis, eihän toi mun Lumia maksanut, kuin n.100e. Kyllä ton rahan olisi voinut jostain nipistää. Mä olin tyhmä kun nuukailin tossa puhelin asiassa ja ostin niiiiiiiiin huonolla kameralla varustetun puhelimen, että suututtaa! 
Mutta nou hätä!! :) Loppu kuusta ostan Canonin digikameran niin johan alkaa taas saada kunnon kuvia! JIPPII! Eikä maksa, kuin 40e. Löysin sen Facebookin kirpparilta ja kamera löytyy ihan tuosta naapurikunnasta.
Blogissa ainakin mun mielestä kuvat on kuitenkin todella tärkeässä asemassa ja ei huvita tunkea tekstien väliin suttuisia ja epätarkkoja otoksia. 

Punainen on mun ♥

No niin ja sitten meidän elämään ja arkeen :)

Irskuliini ottaa askeleita ♥ Joka päivä se yhtäkkiä ottaa tietynlaisen ilmeen ja pitää huolen, että mä varmasti näen mitä on nyt tekemässä. Hymy huulilla se sitten taapertaa noin 5 askelta ja lopuksi pitää tottakai taputtaa :) Saas nähdä koska uskaltaa lähteä oikein kunnolla liikkeelle ja konttaaminen jää pois.

Viimeksi kun Ida ja Aleksi olivat kotona me tehtiin reissu tuohon parin kilsan päähän; elikkäs Powerparkiin :) Irene oli mukana, mutta viimeisen tunnin olin isompien muksujen kanssa, kun Arttu ja sen äiti hakivat Irenen. Pääsin sitten lasten mukaan laitteisiin ja meillä oli niin mukavaa ♥

Näin hyviä kuvia saa mun puhelimella :D Ei tullut kyllä juurikaan kuvailtua ja siksi ei parempia kuvia nyt ole :/

Meillä on sitten vissiinkin muutto edessä. Edelliset asukkaat olivat kuulemma jo epäilleet, että täällä asunnossa olis hometta. Ja kun mun yksi ystävä tuli kylään se sanoi, että haistaa maakellarimaisen hajun. Se tulee tuolta keittiöstä. Siellä on ainakin putki vuotanut tiskialtaan alla olevassa kaapissa ja se haisee. Samoin myös tiskialtaan reunalta puuttuu silikoni joten vesi on päässyt lavuaarin ja pöydän väliin...Vuokranantaja ei home-epäilyyn tuumannut yhtikäs mittään. Joten heipodei sitten! Huomenna oon menossa katsomaan yhtä kolmiota tuosta ihan kivenheiton päästä. Kuulemma on kiva asunto ja siellä on TISKIKONE! Voi että te ette tiedäkään miten mä oon kaivannut sitä kapistusta!!

Hyi kun mulla on jotenkin huono olo. Tuntuu, että olis tulossa kipeäksi. Lihaksia särkee ja päätä jomottaa :( Pitääpä nyt siirtää tietokone syrjään ja mennä lattialle makoilemaan Irskun kanssa. Jospa se tästä. Tää nyt jäi jotenkin ihan kesken koko postaus, mutta pakko vaan päästä lepäämään.

Mulle iski eilen himo leipoa jotain. Korvapuustit ja kylmä maito ♥

Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinulle :)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Instagram


Mua voi nykyään seurata myös Instagramissa jos tahtoopi :)
En tiedä mitä se mun sivu sekoilee, kun en saa sitä seuraamismerkkiä tänne ollenkaan, mutta mut löytää nimimerkillä Heiduliiniz.



Hikipää-Heidi


Hellurei ja hellät tunteet!

Kyllä on kuuma! Kuumuudestahan EI saisi missään nimessä kenenkään mielestä koskaan valittaa, mutta kyllä mulle alkais ainakin jo tälläset helteet riittää! Mulla on nimittäin niin inhottava ongelma, kun mä hikoan naamasta ihan älyttömästi. Juuri muualta en hikoile vaan KAIKKI hiki puskee naamasta läpi...Ei oo muuten mikään kovin mukava juttu. Ja kun se ei ole mitään pientä sievää hikoilua vaan jos esim. siivoan niin lattialle asti valuu isoja hikipisaroita solkenaan :D
Mä muistan kuinka mä aina pienenä kettuilin iskälle ja haukuin sitä hikipääksi...Hahaa, pilkka osui omaan nilkkaan! Toi ei oo mikään turha sanonta ;)

Mites teillä muilla? Osaatteko nauttia vain täysin siemauksin helteistä vai kaipaatteko jo hieman viileämpiä ilmoja?

No niin, nyt tietävät lastensuojelunkin puolella mun raskaudesta ja todella ihanasti työntekijä otti uutisen vastaan :) Jäi taas hyvä mieli keskustelusta. Kaikki on kyllä muuttunut Irenen syntymän jälkeen niin paljon, kun työntekijät vaihtuivat. Nyt on sellainen tunne, ettei mun tarvitse koko ajan pelätä, ettei toimita lakien mukaan ja mulle ei anneta mitään toivoa. Ja yksi tärkeä: mua kuunnellaan!
Mä en ole vuoden aikana yhdessäkään palaverissa enää hermostunut niin, kuin sen vanhan työntekijän kanssa. Sehän heti leimasi mut mielenterveysongelmaiseksi, koska hermostun niin helposti...Mutta nyt ei ole kertaakaan tarvinnut ääntä korottaa. Voisikohan olla silloin vaikkapa työntekijässä vikaa? Ja kyllä muuten oli. Kyllä se nainen teki hallaa ihan alusta asti...Eikä mulla ole kyllä mitään hyvää sanottavaa siitä. Loistava esimerkki siitä, että miten paljon työntekijä vaikuttaa lastensuojelussa asioihin. Ei se laki ole todellakaan kaikki kaikessa jos työntekijä ei sitä noudata tai on muuten luonteeltaan sopimaton ko. työhön.

Mä en kerkeä tällä kertaa kirjoitella enempää, kun siivoushommat odottaa. Mutta loppuun vielä muutamat kuvat näistä mun nuorimmaisistani ♥

Vesipeto 
Nektariinit on herkkua!

Siellä se pikkuinen nyt on ♥


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Big news!

Uskaltaisinkohan mä vihdoin avautua täälläkin? En tiedä miksi mun on niin vaikea kertoa täällä asiasta? Pelkään ihmisten reaktioita liikaa. 

Here we go...

Maaliskuussa vietettiin Artun kanssa yö yhdessä. Silloin oli ero vielä niin tuore ja tunteetkin sekaisin. Noh, tästä yhdestä kerrasta (HUOM! Ehkäisystä huolimatta) mä tulin raskaaksi.

Ensimmäinen ajatus oli, että mun on pakko, ihan PAKKO tehdä abortti. Lapsi tähän, kun ollaan justiin erottu? Mitä lastensuojelu sanoo? Mitä kaikki ihmiset nyt ajattelee? Pelottaa ja surettaa. 

Aika kului ja mä mietin asiaa. En saanut varattua aikaa aborttiin koska en enää tiennyt mitä tehdä. Läheiset (äiti, Arttu, mun veli&sen tyttöystävä oli ainoat jotka tiesi asiasta) alkoivat kysellä mitä teen. Äitin kanssa kun asiasta juttelin niin se sanoi: "On se nyt hirveää, että pitäisi lastensuojelun pelossa tehdä abortti! Niinpä. Jos mä tekisin abortin vain sen takia, että pelkään muiden reaktiota niin olisinko voinut elää sen asian kanssa loppuelämäni? Tuskinpa. Äiti sanoi myös, että on todellakin tukena jos aion lapsen pitää. Silloin mulle tuli ensimmäistä kertaa VAHVA tunne siitä, että mä pidän tämän lapsen. Sanoi muut mitä tahansa!

Pohdin asiaa ja koko ajan tulin varmemmaksi siitä, että tämä lapsi on tervetullut ja rakastettu ♥ Vaikka alku siis oli näinkin dramaattinen niin nyt mä olen ainoastaan onnellinen asiasta :) Huomenna on ultra ja toivottavasti näkee kumpi sieltä on tulossa. Mun mielestä on ihanaa, että Irene saa suunnilleen saman ikäisen sisaruksen leikkikaverikseen ja Ida ja Aleksi vielä yhden pikkusisaren.

Arttukin otti mun päätöksen todella hyvin vastaan ja lupasi olla mun tukena ja tottakai hoitaa isän tehtävänsä :) On ollut todella hyvin mukana Irenen elämässä ja aikoo olla tottakai yhtälailla uudenkin tulokkaan. Se siellä jännittää kovasti huomista ultraa :)


Mä en halua, että ihmiset ajattelee, että teen vain lapsia Idan ja Aleksin tilalle. Ei, ei, ei. Miksi niin tekisin? Ida ja Aleksi on mun lapsia aina. Vaikka niillä olisi 100 sisarusta!! Ja kukaan ei myöskään niiden paikkaa vie. Niillä on erityinen paikka mun sydämessä kaiken tämän jälkeen ja tulee aina olemaankin ♥

Perhetyöntekijä tietää ja otti asian mun mielestä tosi kivasti vastaan :) Nyt vielä pitää kertoa lastensuojeluun ja teen sen huomisen ultran jälkeen, kun saan tietää tarkan ajankohdan lapsen syntymälle. Näillä näkymin se on joulukuussa. Onneksi lasulla ei ole ollut mitään huolta tai nokan koputtamista. Oikeastaan kaikki on mennyt tosi hyvin. Kävivät meillä kotona ja meillä oli ihan mahtava keskustelu! Ikinä en ole saanut niin hyvin kerrottua tunteistani ja koko elämästäni. Koska en mä pysty niissä palavereissa missä on sijarit ja Pelastakaa lapset ry:n työntekijä sekä ex puhumaan kaikesta mistä haluaisin. Se on liian jännittävä paikka. Sanoin siitäkin, että on inhottavaa, kun aina ennen palavereita sijarit ja sossut juttelevat suljettujen ovien takana ja sitten meidät vanhemmat päästetään sisään. Kuin rikolliset kuulemaan tuomiota. Eivät kuulemma halua, että joudun tuntemaan tuollaista ja siitä puhutaankin nyt ensi palaverissa. Samoin siitä, kun olen moittinut Pelan työntekijän käytöstä. Sekin otetaan nyt puheeksi. Huh.

Ps. Mulla EI ole vihreitä hiuksia :D En tiedä miksi tää muokkaus on värjännyt ne...

Mulla on ollut ihan hirveää pahoinvointia tämän kuun alkuun asti. Senkin takia blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Voi kuinka monet päivät on mennyt niin, että oon pystynyt vain makaamaan lattialla, kun Irene touhuaa vieressä. Äkkiä syöttänyt ja sitten taas lattialle makaamaan ja välillä juosta vessaan oksentamaan :( Hyi, tällästä pahoinvointia ei kyllä ole vielä koskaan aiemmin ollut. Onneksi se on nyt takana päin ja nyt on taas tosi energinen olo :)


Irene ja maha :)

Että tälläsiä kuulumisia :) 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Uutta tukkaa ja puhelinta


No niin, huono olo alkaa helpottaa (kuumetta ja eilen tuli kaikki ylös mitä yritin syödä. Yäk.) ja tuli kauhea vimma päästä kirjoittamaan. On ollut ikävä tätä blogia oikeasti ♥ Inhottavaa kun tuntuu, ettei oo aikaa tai sitten kun sitä olis niin on niin paljon kaikkea muutakin tekemistä.

Multa kyseltiin juhannuksesta. Ajatelkaa, kuinka hitsin tylsä mä oon; mä olin vaan kotona Irenen kanssa. Lauantain Irsku oli sitten isänsä kanssa sen porukoilla ja silti mä olin vaan KOTONA :O Mun oli alunperin tarkoitus lähteä yhden kaverin luokse Töysään, mutta se oli sitten justiin sairaana :( Olin ostanut vähän viiniä, mutta tuolla se pullo kököttää kaapissa ja odottaa seuraavaa "biletysintoa".
Kuitenkaan ei harmittanut reissun peruuntuminen yhtään. Oli ihana maata sohvalla ja sattumalta tuli vielä niin mielenkiintoinen elokuvakin: An American crime, joka perustuu tositapahtumiin. Järkyttävä tarina, katsoiko kukaan muu? Mua alkoi niin kiinnostaa se tapaus, että piti käydä Murhainfosta lukemassa lisää. Aivan käsittämätöntä julmuutta ja niin monelta ihmiseltä. Lapsiltakin.

Mun rakkaat lapsukaiset olivat toissa keskiviikkona kotona ♥ Me pelattiin ensin vähän pleikkaria. Oltiin sovittu jo etukäteen, että tunnin saa aina aluksi pelata, mutta sitten tehdään muuta. Ja niin hienosti ne lapset tottelee :) Sitten lähdettiin uimaan ja mun veli ja äiti oli kans mukana. Siellä oli sen verran kylmempää vettä, kuin viime paikassa missä Irene ui ja tällä kertaa neiti ei oikein kunnolla uskaltanut kastautua. Ida ja Aleksi kyllä polskivat senkin edestä ja jopa minä heitin samalla talviturkin pois :O Se on suuri ihme, yleensä menee pitkälle heinäkuuhun ennen kuin uskallan veteen mennä. Vilukissa mikä vilukissa :D
Meillä oli eväät mukana. Lapset maistoivat ensi kertaa elämässään Saarioisten jauhelihapizzaa kylmänä ;) Se on niiin mun herkkuani :) Sitten oli mehua, hedelmiä ja tottakai karkkiakin piti olla. Noi päivät on niin erityisiä, että silloin otetaan ilo irti ja unohdetaan karkkipäivät sun muut :D

Mua harmitti niin paljon, että unohdin kameran kotiin!! Se pirulainen unohtuu oikeasti aina. Varsinkin tollasessa lähtöhässäkässä, kun pitää monta ihmistä laittaa valmiiksi ja varmistaa sata kertaa, että kaikki on mukana :D Ja sillon mä päätin, että myyn sen järkkärin pois ja ostan sillä rahalla itelleni älypuhelimen. Toi kamera on niin hyödytön tälläselle, joka kuvaa vain silloin tällöin. Ja mä tarvitsin uutta puhelinta joka tapauksessa. Päivää ennen, kun kävin ostamassa Lumiani niin meni näyttö ihan sekaisin. Sitä ennen ei pystynyt soittaa/vastaanottaa puheluita, koska kaiuttimesta ei kuulunut mitään. Hyvä puhelin kyllä!

Kamera sai siis uuden omistajan ja mä uuden puhelimen ja vähän piti käydä pitkästä aikaa pyörähtämässä kirpparillakin ;) Ja vitsi mä oon tyytyväinen ostoksiini.

Mä otin ekaa kertaa nyt kuvia tolla puhelimella ja oli tarkoitus laittaa teille kirppisvaatteista kuvia, mutta äsken kun siirsin ne koneelle niin huomasin, että olin pikkusen kiireessä ottanut kuvat :D Kaikki oli jollain tapaa tärähtäneitä. Uusi yritys huomenna. Pitää näköjään vähän harjoitella!

Mutta laitetaan nyt kuvaa edes mun uusista hiuksista :) Niistäkin tulossa oma postaus. Tilasin hiukset tällä kertaa ulkomailta ja nyt oon kyllä tyytyväisempi, kuin koskaan ja ihmettelen ettei löytynyt yhtään suomenkielisiä kokemuksia :O


Huomenna tulee äiti kylään :) Jeee! Eli siis siivotaan hullun lailla joka nurkka :D Se on niin mukavaa, kun se aina touhaa täällä jotain. Joitakin ärsyttäisi se suunnattomasti, mutta mä vaan tykkään kun joku auttaa. Kun yksin pyörittää koko huushollia niin ylimääräiset kädet ovat kyllä kovinkin tervetulleita :)

Nyt telkkarin ääreen vielä hetkeksi.
 ♥

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Irene pääsi talviturkistaan :)


Heipä hei!

No niin, nyt sitä kevyempää kirjoitusta sitten ;)
Joku toivoi talouspostausta jos ei ole liian henkilökohtaista. Mua vähän nauratti kun mietin, että onkohan mikään aihe liian henkilökohtainen tälläselle superavoimelle (lue: liian avoimelle) ihmiselle? ;) 

No, mä voin sen verran sanoa, että kyllä on ollut pieni opetteleminen uuteen rahatilanteeseen. Kun ei olekaan enää sitä toista joka kävi töissä. Kyllähän sitä tulot romahti aika lailla :( Mutta ei auta valittaa. Nyt on pärjättävä vaan vähemmällä sen aikaa kun töitä löytyy. Mähän olen siis ilmoittautunut työnhakijaksi työkkäriin ja ahkerasti vierailen Mol:in sivuilla katsomassa vapaita paikkoja. Vielä ei oo natsannut. 

Jotenkin aivan ahistaa, kun mä en edes tiedä mitä mä haluaisin tehdä. Mikä mä haluan olla isona? Tässä nyt alkaa olla jo aika iso ja silti ei mitään hajua. Onneksi mä en vissiin ole ainut jolla on sama kriisi meneillään.
Opiskelu ois jees, mutta se sisustuskoulu on poissuljettu liian pitkän matkan takia.
Ajattelin sitäkin, että jos syksyyn mennessä en ole töitä saanut niin menisin taas johonkin harjoitteluun. Eipä sillä kyllä mitään juuri tienaa, mutta siinä voisi taas saada hyvin jalan oven väliin ja saisi tehdä jotain mikä oikeasti kiinnostaa :)
Lähihoitajan ammatti mua myös kiinnostaisi. Haluaisin perehtyä mielenterveys-ja päihdepuolelle. Tai sitten lapset ja nuoret. Mä tuun kyllä tosi hyvin lasten kanssa toimeen ja kaikki tenavat yleensä tykkää musta kauheasti. Moni on sitä sanonut :) 


Ähhh, mutta katotaan nyt mitä mä keksin! Kuitenkin kun Irenekin on vielä niin pieni, niin ei mua nyt haittaa vaikka tän kesän tässä kotona sen kanssa vielä olisin. Mutta kohta neiti alkaa olla siinä iässä, kun on jo hyvä saada ikäistään seuraa. Ja kyllähän se nauttii niin lasten seurasta. Kikattaa ääneen aina kun joku lapsi tekee jotain Irskun mielestä hauskaa :D

Eilen muuten Irene oli ihan ensimmäistä kertaa uimassa ♥ Aluksi kun lähdettiin rannalle mä en vielä edes tiennyt uskallanko päästää sitä veteen, kun ilma tuntui lähtiessä sen verran viileältä. No siellä rannalla onneksi paahtoi aurinko ja neitihän konttasi ku viimeistä päivää suoraan veteen jo vaatteet päällä :D Eli sitähän ei olisi voinut pitää sieltä pois vaikka olisi halunnutkin.
Vaatteet vaan pois ja päästin tytön läträämään veteen. Voi toista kun se oli innoissaan, ihana oli katsoa sen riemua.




Voi jess! Ida ja Aleksikin tulee ensi keskiviikkona taas kotiin ♥ Toivottavasti on lämmin päivä niin päästäisiin kaikki uimaan. Täällä on mun yhdellä kaverilla 8 ja 6 vuotiaat lapset ja ne lähtevät sitten meidän mukaan rannalle. Varmasti Ida ja Aleksikin tykkää kun on kavereita :)
Mä otan sitten kameraa mukaan ja teen postausta meidän päivästä.

Sitten vielä lopuksi uusi tuote mihin mä oon ihan rakastunut ♥ Vanhat lukijat tietää mun koukkuni itseruskettaviin ja blogissakin on muutamat itseruskettavat esitelty :)
Nyt löysin taas uuden Ebayn kautta ja tämä on todella suosittua Briteissä:


Saanko esitellä: FakeBake.

Tässä tuli mukana pinkki levityshanska. Tää on suihketta ja levittyy tosi hyvin. Väri tulee heti pintaan joten näkee hyvin mihin tuotetta on jo laitettu :)
Ohjeissa sanotaan, että tunnin vaikutusajalla saa kevyen värin ja kolmen tunnin vaikutusajalla tulee tummempi väri. Tää ei oo kyllä yhtään oranssia vaan todella aidon näköisen rusketuksen saa. Mä voisin laittaa joku päivä ennen-jälkeen kuvia. Niistähän sen vaikutuksen ja tehon parhaiten näkee. Hintaa tällä oli 15e. Halpa hinta, koska pullossa on 250ml ja on todella riittoisaa :)

Mutta FakeBake taisi kuulkaa kiilata itseruskettavien ykköseksi! Mulle on tärkeää saada väri pintaan nopeasti. Suihkun jälkeen levitys ja tunnin päästä mulla on jo kaunis kullanruskea väri pinnassa. Ei tarvii stressata sitä, että pitäis maata koko ajan auringossa, ettei oo kuin kalkkilaivan kapteeni. Ja mä kun en millään rusketu! Mä joutusin olla tuolla auringossa 24/7, että jotain tapahtuisi.
Mä kadehdin niitä jotka ruskettuu samantien, kun vähän aurinko pilkottaa! Mun iskä ja veljet on sellasia, mutta mulla ja äitillä on punapigmenttiä joka vaikuttaa asiaan. Tylsää :(

Ps. Kirppislöytöjäkin toivottiin ja niitä kyllä tulee kunhan pääsen taas sinne penkomaan :D Mä en oo nyt käynyt pitkään aikaan, mutta tässä kuussa pitää käydä vähän katsomassa Irenelle lisää kesävaatteita. Irsku on pötkähtänyt taas niin yhtäkkiä, että iso kasa vaatteita jäänyt pieneksi.

Nyt mä alan siivota, kun täällä on joku pyörremyrsky selvästi pyörinyt,
mukavaa päivää kaikille ♥

torstai 5. kesäkuuta 2014

Aurinkoa päivääsi!


Nyt mä kuulkaa tajusin vasta miksi mulla on motivaatio blogin kirjoittamiseen kadonnut ihan tyystin. Aikaisemminkin oon muistaakseni asiasta maininnut, mutta nyt se pomppasi jotenkin taas selvästi mieleen...Tästä on tullut aivan liikaa pelkästään tuota huostaanottoa käsittelevä blogi. Ja koska kyseessä on raskas asia niin välttämättä ei huvita edes avata koko sivua! Välillä on todella terapeuttista ja jopa mukavaa kirjoittaa asiasta, mutta kuten jokainen varmaan ymmärtää ei sitä aina jaksa millään.

Jotenkin tuntuu, että lukijoita kuitenkin kiinnostaa tämä asia ja tottakai. Ymmärrettäväähän se on ja toki mä myös asian haluan jakaa. Mutta nyt mä ajattelin, että aina kun ei mitään uutta ole tapahtunut, niin kirjoittelisin ihan vaan tästä arjesta ja muista mua kiinnostavista asioista. Ainahan ne jotka ovat täällä pelkästään lasten asian vuoksi lukemassa voi ne skipata :)

Tääkin asia on varmaan ihan vain mun omassa päässä :D Siis se, ettei ketään lukijaa kiinnosta muu kuin huostaanottoasiat...Itsehän mä tämän olen sellaiseksi muuttanut :) 
Mutta mä uskon, että jaksaisin taas kirjoitella PALJON useammin, kun aiheet olisivat vähän kevyempiä.

Kesätukka :)
Kyllä kuulkaa on sitten ihana ilma! :) Mä kyllä niin nautin tästä auringonpaisteesta ja siitä, että saa hääriä ulkona. Meillä on tosi kiva piha tossa onneksi, missä on helppo olla Irenen kanssa. Pitää laittaa vaikka muutama kuvakin siitä joku päivä :)

Nyt kahvikuppi kouraan ja Irenen kanssa sinne istuskelemaan!

Aurinkoista päivää ihan jokaiselle ♥

torstai 15. toukokuuta 2014

Maton veto jalkojen alta. Taas.


Meillä oli aivan ihana, ihana, ihana päivä lasten kanssa ♥ Pelattiin. syötiin, oltiin ulkona, käytiin katsomassa veljen ja hänen tyttöystävän koiria, muovailtiin ja katsottiin piirrettyjä :) Lapset nautti kovasti ja sanoivat, että äitillä on kaunis koti.
Kysyivät myös ensimmäisenä, että minkälaiset lakanat heillä on :D Ja missä sängyt. Yökyläilyä vissiin odotetaan kovasti. Kuulemma haluavat mennä mun minisaunaankin sitten. Ja Aleksi innostui, kun sanoin että saavat nukkua munkin vieressä jos alkaa jännittää.

Päivä oli niin touhua täynnä, että kamera unohtui siinä ihan täysin. Ens kerralla otan sitten kuvia oikein urakalla :)

Mutta sitten multa vedettiin matto jalkojen alta totaalisesti. Nyt ollaan sekä minä, että äiti ihan kiehumispisteessä. Mä en tiedä viitsinkö ottaa asiaa täällä puheeksi. Salaisessa FB-ryhmässä olen kyllä purkanut sydäntäni oikein kunnolla. Mutta tämä kun on julkinen niin pitää vielä miettiä asiaa. Voi olla, että tulen asian tännekin kirjoittamaan. Sen verran voin asiaa valaista, että nyt on kyse sijaisvanhemmista ja heidän sanomisistaan. Oli ehkä törkeyden huippu.

Mutta katsotaan. Sulattelen nyt asiaa ainakin vielä tämän yön yli. Toisaalta en tee kyllä siinä mitään kiellettyä tai väärää, koska kirjoitan vain mitä he ovat sanoneet. En hauku heitä tai muuta sellaista.
Muutenkin tuntuu, että ihan sama enää mitä esim. sossut tästä ajattelevat. Itse he ovat toimineet tässä ilmeisesti yhdessä sijaisvanhempien kanssa, koska en usko, että sijarit tuollaista voisivat muuten sanoa. Mun selän takana on toimittu niin rumalla tavalla, että tästä asiasta kirjoittaminen omaan blogiin on todella pientä sen rinnalla.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Tapaamiset kotona :)


ARVATKAAS MITÄÄÄ?

KOTIKÄYNNIT ALOITETAAN :) 


Ai, että mä olen tätä odottanut. Palaveri siis sujui oikein hyvin. Heti sanottiin, että mulla on asiat niin hyvällä mallilla, että voidaan aloittaa kotiin päin vierailut :) Kaikenlisäksi, kun olen aina "valittanut" siitä, että kukaan ei näe mua lasten kanssa. Kun näkisi niin tietäisivät, kuinka hyvin me pärjätään.
Nyt siihenkin tulee muutos! Mun perhetyöntekijä käy tunnin ajan katsomassa meidän touhuiluja täällä kotona. Se on hyvä asia se. TAAS sitä kuuluisaa NÄYTTÖÄ!


Olisittepa nähneet ja kuulleet lasten reaktion asiaan :D Voi, että ne oli innoissaan rakkaat ♥ Heti, kun vein ne takaisin sijaisperheeseen Aleksi sanoi sijaisäidille, että: "Neljäntoista yön päästä me päästään äitin luokse!"
Elikkä nyt ens viikon keskiviikkona on eka kerta, kun lapset tulee kotiin. Sijarit tuo ne 12 maissa ja mä vien takaisin 18.
Onhan se vielä aika lyhyt aika ja tapahtuu vain joka toinen kerta nyt alussa. Joka toinen kerta käyn siis sitten sijaisperheessä.
Mutta elokuussa on taas uusi palaveri ja jos ja KUN kaikki menee hyvin, niin tapaamiset lisääntyy ja pitenee :)

TÄSTÄ ON HYVÄ JATKAA!! :)

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pieniä muutoksia ja ostoksia


Nyyh. Mä olin aamulla räpsäisemässä Irenestä kuvaa, kun oli herännyt, mutta akku olikin sitten loppu :( Illalla olin vielä oikein laittanut kameran yöpöydälle, että varmasti muistan heti aamusta aloittaa :D Yritin tosiaan siis tehdä sitä Meidän päivä-postausta, mutta teen sen nyt sitten myöhemmin tällä viikolla. Nyt sitten tällänen tavallinen postaus siis.

Facebookissa kiertää Arkikuvahaaste, jossa siis pitää laittaa 5 arkipäivältä kuva. Mulla on siinä tänään menossa neljäs päivä ja ajattelin laittaa tännekin ne aikaisemmat kuvat :)


Uskokaa tai älkää, mutta mä kävin erikseen ostamassa itelleni värityskirjan :D Hiukan lapsettaa tai jotain? No ei, kun värittäminen oikein hyvillä väreillä on tosi mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Kai mussa heräsi joku sisäinen taiteilija ja koska mä en osaa piirtää, niin piti jotain keksiä tilalle.

Mä oon löytänyt ihanan lenkkireitin joen rannalta. Kauniit maisemat ja niin rauhallista. Lenkin jälkeen käytiin vielä meidän viereisellä leikkipaikalla vähän keinumassa. Kyllä Irene sitten tykkää :)


Kolmantena päivänä siivottiinkin hiki hatussa. Jouduin taas uudestaan laittaa vaatekaapinkin järjestykseen, koska sielläkin oli ilmeisesti räjähtänyt dynamiitti.
Ja siivosin jopa roskiskaapin :D Pitäis keksiä vaan noille kaikenmaailman sienille ja puhdistusvälineille joku laatikko tonne, ettei vain pyöri tuolla miten sattuu.
Huomaatte myös varmaan, että jollekin maistuu Cokis? ;)





Kodissakin on tapahtunut pieniä muutoksia jo jokin aika sitten, mutta ei oo tullut kuvailtua vaan niitä. Olohuoneeseen oon ostanut tietokonepöydän kun sai niin halvalla ja Irene alkoi vetää konetta jatkuvasti alas sohvalta.
Sitten ostin tutulta pienet valkoiset pöydät ja Jyskistä löysin noi tumman violetit verhot.

Mutta nyt kesäksi tumman violetit yksityiskohdat muuttuu limen värisiksi ja sitten suunnitelmissa olisi tällänen projekti:


Mulla on ollut tollanen vitriini jo monta vuotta, mutta se on ollut vaan äitin luona varastossa. Nyt mä oon niin tympääntynyt tähän olkkarissa olevaan lokerikkohyllyyn, että se saa siirtyä lasten huoneeseen ja vitriini tulee tänne. Ja maalaan sen valkoiseksi. Ton tietokonepöydän myötä ihastuin valkoisiin huonekaluihin niin, että tahtoo!! Tv-taso on musta joten senkin meinaan samalla maalata.
Tulee varmaan ihan kiva :)

Ebaysta tuli tilattua taas sisustustarroja. Ne on niin naurettavan edullisia siellä, ettei pysty pitämään näppejään erossa :D Olkkariin ajattelin sellaista oikein isoa puuta, se sopisi sitten siihen limeen.
Makkariin tulee iiiisoja pinkkejä kukkia ja lastenhuoneeseen tilasin kolme tarraa. Kaksi sellaista missä neljä eriväristä pöllöä istuu oksalla ja sitten sellaisen pöllöpuu-tarran. Siitä taitaa mulla löytyä kuvakin :)

Eikö oo söpö? :)



Iskän tekemät pikkutuolit sai pöydän seurakseen :) Pitää katsoa jos tuolit maalaisi joskus. Mutta eipä se kauhean paha oo noinkaan, vaikka eri väriä pöydän kanssa ovatkin.

Sitten pitää vielä muutama ostos näyttää teille, mitkä laitoin tilaukseen SURPRISE Ebaysta. Se on vienyt vaan mun sydämeni (ja järkeni) täysin! :) Vaikka useimmiten tavara tulee Kiinasta ja sitä joutuu odotella joskus kuukaudenkin, niin kyllä se hinta ja ilmaiset toimituskulut korvaa sen mennen tullen!


Tää on musta hieno ♥ Hinta 0,72e. 


Ristikoru. Mä en löytänyt tähän hätään tämän tarkkaa hintaa, mutta alle euron varmaankin. Tilasin lisäksi muitakin koruja, mutta yksikään niistä ei maksanut yli 2e. Otan kuvaa, kunhan saan ne, samoin niistä tarroistakin sitten, kun ovat paikoillaan.
Sanoin kaverillekin, että on se mahtavaa, kun ton paikan ansiosta jopa persaukisella yh:lla on joskus varaa ostaa jotain kivaa itselleen :)

Mä oon siis oikein Ebayn ja kirppareiden kävelevä mainos :D

Mutta juu, eiköhän tässä ollut nyt kaikki mitä mä meinasinkin...Joten,

Heihei ja illanjatkot ♥