torstai 19. joulukuuta 2013

Äläkä saata minua lastensuojeluun


Mun silmiin osui eilen yksi blogikirjoitus, joka herätti tunteita laidasta laitaan. Surua, ihmetystä ja kiukkua.


Nämä esimerkkitapauksethan on aivan järkyttäviä, kauheita ja surullisia. Ja näissä tilanteissa mun mielestä huostaanotto on ainoa vaihtoehto. Alkoholistiäitille tosiaan vielä kuului antaa mahdollisuus raitistua lapsen synnyttyä...Mutta että toistakymmentä huostaanottoa siihen mennessä kun lapsi menee kouluun?! Aivan järjetöntä. Tuossa tapauksessa näköjään on noudatettu sitä lakia sitten oikein liiankin kanssa. Äiti ollut varmaan kuukauden selvänä ja sitten lapsi heti palautettu, koska huostaanottohan tosiaan pitäisi perua heti kun yksikin syy poistuu. Mutta hei, järjen käyttö sallittua. Tai tuo tapaus missä isäpuoli on huostaanoton jälkeen saanut rajoittamatta tavata sukulaisperheen luona lasta ja jatkanut hyväksikäyttöä. 

Mutta koska mulla on ihan omakohtaista kokemusta lastensuojelusta, mulla nousee myös kiukku tästä kirjoituksesta. Yllä olevien tapausten tapaisten juttujen takia sitten ihmisten annetaan ymmärtää, että ensinnäkin syy huostaanotolle on todella painava ja huostaanotto joko perutaan helposti tai ainakin saat tavata lasta ihan, kuinka itse haluat. Ja mitä sitten ajatellaan vanhemmasta, jonka lapsen/lasten huostaanotto jatkuu aina vaan, vielä kolmenkin vuoden päästä? Munhan täytyy olla aivan järkyttävä hirviö ja täysongelmainen jos kerran noin pahasti alkoholisoitunut äitikin saa toistakymmentä mahdollisuutta!

"Totuus kuitenkin on, että lapsen sijoittamista kodin ulkopuolille yritetään kaikin keinon välttää ja saada perhe avohuollon piiriin ja erilaisiin tukimuotoihin, sillä kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi tulee erittäin kalliiksi (THL). "

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kirjoittajalla on kokemusta lastensuojelusta. Ihan oikeaa kokemusta, eikä sitä mitä lastensuojelun laissa sanotaan, kuinka se toimii.

Ja mun mielestä tuossa suoraan sanotaan niitä vanhempia valehtelijoiksi, jotka kertovat huostaanoton olevan laiton, koska ei ole saanut ensin perheelle kuuluvia tukitoimia! Tässä siis viitataan esimerkiksi Hukassa huostassa- kirjan kertomuksiin, jossa vanhemmat ovat kertoneet ihan käsittämättömiä kokemuksia lastensuojelusta ja huostaanoton syistä.

Vuosina 2012–2013 kirjailija-toimittaja Maria Syvälä tutustui 50 ihmiseen, jotka kokivat tulleensa lastensuojelussa kaltoinkohdelluiksi. Hän penkoi taustoja ja luki mapeittain asiakirjoja. Lisäksi hän keskusteli 75 lastensuojelun asiantuntijan kanssa.

Ei ne kertomat nyt kuitenkaan ole vaan se pelkkä vanhemman oma selitys, vaan asioista on todella otettu tarkasti selvää.

Ja sitten on tuo kuuluisa veto, kuinka huostaanotto tulee niin kalliiksi ja siksi siihen ryhdytään vasta ihan viimeisenä vaihtoehtona. Ehei, ehei. Nimenomaan ne tukitoimet tulee kalliiksi. Kun taas mitä enemmän huostaanottoja tehdään, sitä enemmän kunnalle tulee rahaa.
Valtiolle toki ne tulee kalliiksi, mutta miksi kunnat siitä välittäisi kun kerran rahaa kilisee omaan pussiin?

Ja koskahan jotkut ymmärtäisi sen, että valitettavasti sun ja lasten kohtalo on siitä pöydän toisella puolella istuvasta sosiaalityöntekijästä kiinni? Hänellä on valta päättää sijoitetaanko lapset vai autetaanko perhettä. Ja oikeastaan mikään taho ei valvo noudatetaanko lakia. Siinä on se suurin vääryys mun mielestä lastensuojelussa.

"Pienet pehmeät posket, pörröinen pää, tuhiseva nenä... Kuinka täydellinen voikaan olla pieni ihmisen alku, huolia vailla, täynnä ehdotonta rakkautta ja luottamusta. Katselen nukkuvaa lastani, olen surullinen."

Niin minäkin. Siitä että saan katsoa vain yhden suloisen lapseni nukkuvan.

40 kommenttia:

  1. Erittäin hyvin tiivistetty ja tottahan tuo! Itse en edes lukenut tuota juttua mihin viittasit, koska olen herkkä ja tiedän, että en kestä sitä, kun lapsia kohdellaan kaltoin eikä sossu tee mitään, koska pitää tärkeämpänä sekaantua perheisiin missä ei ole kaltoinkohtelua.

    VastaaPoista
  2. Ne huutelee "huostaanotto on viimenen keino"-slogania, joilla ei ole omaa kosketusta lastesuojeluun. Nykypäivänä asiakkaaksi joutumiseen ei tarvita edes ilmoitusta. Meidänkin asiakkuus alkoi sopimuksesta. "Me voimme sitten maksaa lapsen kustannuksia" Köyhä ja nuori opiskelija ei tuolloin ymmärtänyt, mitä on edessä. Tota hetkeä ei muista kukaan, eikä sosiaalitoimi enää edes tiedä mikä meidän perhe on. Eihän he sitä ole koskaan nähneetkään.

    VastaaPoista
  3. "eikä sossu tee mitään, koska pitää tärkeämpänä sekaantua perheisiin missä ei ole kaltoinkohtelua." Sketsi!!

    Siis blogin kirjoittaja, ootko hakenut huostaanoton purkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä hakenut, mutta todellakin haen, kunhan lapset ovat kerinneet ensin olla muutaman yön kotona. Jos sulla ei ole sosiaalityöntekijöiden esittämiin väitteisiin yms. mitään todisteita, niin se on aika turha lähteä hallinto-oikeuteen. Koska kyllä siellä tottakai ennemmin uskotaan sosiaalityöntekijöitä, kuin tavallista matti meikäläistä. Sen sai huomata silloin alussa, kun asian vein sinne asti.

      Nyt vasta vauvan synnyttyä olen saanut todistettua kaikki asiat ja nyt on lasten yökyläilyistäkin jo jopa puhuttu. Sitten on oiva hetki lähteä hakemaan purkua!

      Poista
  4. Tuntuu oudolta että ihminen hankkii lisää lapsia vaikka aiemmin syntyneet ovat huostaanotettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi taas tämä sama laulu alkaa...Mä en jaksa näihin edes alkaa selittelemään mitään.

      Poista
  5. ihan vain tiedoksi; kunta maksaa suuren summan jokaikisestä päivästä ja valtio tukee vain pienellä osalla kunnan menoerää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? Jännä kun moni muu on asiasta ihan eri mieltä.

      http://yle.fi/uutiset/mantyla_lastensuojelukerroin_uusiksi/6508257

      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/32

      http://henriautero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109417-lastensuojelukerroin-on-bisnest%C3%A4

      Pitääkö laittaa lisää? Ihmettelen vaan mistä ihmiset sitten tälläisiä asioita keksii?

      Poista
  6. "eikä sossu tee mitään, koska pitää tärkeämpänä sekaantua perheisiin missä ei ole kaltoinkohtelua." Repesin ihan totaalisesti.. :D Jooooooo, sossuhan vainoaa kaikkia muita paitsi niitä kellä oikeasti on ongelmia, näihän se menee juu.... Mikä läppä!! Ja blogistin kannattais ehkä kattoa peiliin, miettiä mikä on se syy miksi lapsi on huostaanotettu. Kun sieltä peilistä se vastaus kuitenkin tuijottaa takaisin, niin ihan turha syytellä ketään muuta kuin itseään siitä. Ja sitten lopettaa se säälin hakeminen, omien virheidensä vähättely ja paskojen sossujen & yhteiskunnan syyttäminen. Sinunkaan lastasi ei varmasti huostaanotettu turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säälin hakeminen? Omien virheiden vähättely? Paskojen sossujen ja yhteiskunnan syyttäminen?

      "Sinunkaan lastasi ei varmaan huostaanotettu turhaan!" "..miksi lapsi on huostaanotettu" Mitenköhän voit kommentoida tollasta, kun et näköjään ole mitään edes lukenut? Noi edellä oleva kommentit paljasti sen. Ja mä voin siis revetä totaalisesti.

      Hui, kuinka vihamielinen ihminen. Hassua, kun nimetön ja kasvoton anonyymi voi tulla sanomaan, että mun tulee katsoa vaan peiliin. Juu, joka päivä katson ja ihan hyvältä näyttää! Jos on tarvetta netissä haukkua ventovieraita ihmisiä, että tuntisi itsensä paremmaksi niin silloin ainakin on syytä katsoa sinne peiliin ja tarkkaan.

      Poista
    2. Jokainen huomaa lastensuojelun mielivallan vasta kun "naapuri" "hoitotäti" tai jokin muu läheinen sen nimettömän lastensuojelu ilmoituksen tekee aiheesta tai aihetta, "kun se huoli lapsesta" on kerran kirjattu se ei papereista häviä, vaikka kuinka peiliin tuojettelisi. Lapsen vanhemat joutuvat itse todistamaan itsensä syytömiksi, ja tästä alkaa kaiken negatiivisen kirjaamnen papereihin, ja taaskaan ei peiliin tuijottelu auta. Kymmenien vuosien takaiset vanhempien nuoruuden hölmöilyt kaivetaan esiin ja sovelletaan nykyhetkeen, tässä vaihessa voi tietysti peilille tokaista "tuon kun saisi tekemättömäksi", mutta koneisto jyrää sinut jos et tätä itsesi syytömäksi todistelua minimisään pultavuotta tervejärkisenä jaksa. Mutta nämä pahimmat huostaanoto tapaukset eivät paljon lastensa perään huutele, ja lasten kannalta hyvä niin. Jokainen joka ei itse ole tätä läheltä kokennut/nähnyt voi mielummin pitää mölyt mahassaan.

      Poista
    3. Puhut täysin asiaa!

      On niiiiiin totta, että jos ei ole omaa kokemusta tai lähipiirissä ei ole ollut vastaavaa, niin on parempi pitää mölyt mahassaan. Kauheaa kun tullaan haukkumaan ja syyllistämään vaikka ei toisen elämästä tiedä mitään. Tuntuu, että ihmiset ottaa aivan henkilökohtaisesti jos joitain sosiaalityöntekijöiden tekoja arvostelee. Ei jakseta lukea blogia mistä kyllä selviäisi etten yleistä ja ymmärrän että suurin osa huostaanotoista tapahtuu varmasti ihan syystä. Ja, että suurin osa työntekijöistä myös osaa työnsä ja toimii oikein.
      Jos mä ja varmasti kaikki muutkin joilta lapset on huostaanotettu ymmärtää tämän, niin miksi ihmiset joilla ei ole omakohtaista kokemusta ei voi ymmärtää, että on myös epäpäteviä työntekijöitä ja laittomia huostaanottoja? Tai, että vaikka huostaanoton syyt olisi poissa niin lapsia ei palautetakaan.

      Onhan niitä poliisejakin, jotka vaikkapa pahoinpitelevät kiinniottotilanteessa täysin aiheetta. Sekin on virkavirhe. Ja uutisissa on nyt ollut tämä huumepoliisi Aarnion uskomaton tapaus. Ja jos tätä ei kerrottaisi julkisesti uutisissa vaan joku kertoisi sen omana kokemuksenaan asiasta, niin uskottaisiinko sitä? Tuskin. Koska viranomaisethan ei tee virheitä.

      Poista
    4. Meidän kunnassa menee niin että päihdehoitajaa on lastensuojelusta ohjeistettu tekemään lastensuojelu ilmoitus jos asiakas kertoo tehneensä lapselle ruuaksi ranskalaisia ja makkaraa. Siis kamalaa, ranskiksia ja makkaraa! lapsesta on pakko tulla todella häiriintynyt ton takia... hohhoijaa. En olisi uskonut itse asiaa ellen olisi ihan viranomaiselta itseltään tätäKIN kuullut.. ja kyllä, kunta saa sitä enemmän rahaa mitä suurempi huostaanottokerroin. Totta, sijoitus maksaa muttei kunnalle.

      Poista
    5. Siis luinko mä oikein?! Lastensuojeluilmoitus ranskalaisista ja makkarasta???Jukolauta toihan on ihan normaali ruoka perheessä silloin tällöin...Aivan sairasta touhua suoraan sanottuna. Onko niillä niin vähän töitä ja pitää turvata oma työpaikkansa, että pitää aivan väkisin keksiä jotain mistä saa syyn päästä kyttäämään perhettä? Siltä vähän haiskahtaa.

      Poista
  7. Totuus tulee aina esiin ja sitkeys palkitsee, kun asioita jaksaa hoitaa asiallisesti (mikä varmasti voi olla vanhemmille vaikeaa, koska tunteet on pinnassa). Tsemppiä sinulle, jätä näiden negatiivisten energiavamppien kommentit omaan arvoon alhaiseen :)

    -Sonja

    VastaaPoista
  8. Minulla on paljon kokemusta huostaanotosta, ihan omasta lapsuudestani.Ystäviäni sekä tuttaviani toimii lastenkodeissa, lasten psykiatriassa ja sosiaalihuollossa töissä ja tunnen muitakin huostaanotettuja. En voi väittää tuntevani jokaista sosiaalityöntekijää, enkä jokaista huostaanottotapausta, mutta en ole ikinä tavannut lapsena huostaanotettua, joka olisi omasta mielestään huostaanotettu turhaan tai väärin perustein. Näitäkin varmasti on, enkä tarkoita, että sinun lapsesi olisi sitä mieltä tai että olisit jotenkin ansainnut kamalan tilanteesi. Fakta on kuitenkin se, että Suomessa on suurempi määrä sellaisia lapsia jotka pitäisi huostaanottaa, kuin sellaisia jotka huostaanotetaan heppoisin perustein. Yksikin väärin perustein tehty huostaanotto on tietenkin liikaa. En todellakaan usko siihen, että lapsia huostaanotettaisiin rahan takia, koska sosiaalityöntekijä ei hyödy millään tavalla rahallisesti yhdestäkään huostaanotosta.Omista alkoholistivanhemmistani tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia.Rahat meni viinaan, eikä ruokaan, oli tappeluita, oli baareja, oli jatkoja, oli humalaisia miehiä ja pieniä tyttöjä. Ei ollut kivaa. Vanhempani saivat kaiken mahdollisen tuen: kodinhoitajat, tukitapaamiset, puoli vuotta asuttiin koko perhe tukitalossa, maksettiin lasten leirit yms. Väilillä huostaanotettiin lastenkotiin ja sitten lähetettiin takaisin kotiin. Lapset eivät uskalla sanoa mitään pahaa vanhemmistaan, koska se huono koti, on ainoa koti jonka lapsi tuntee.Mikään tuki ei auttanut, eikä auttanut niissä muissakaan tuntemissani perheissä. Elämäni olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin päässyt sijaisperheeseen nuorempana. Äiti kuitenkin sai aina tahtonsa läpi ja elämä jatkui aivan kamalana. Tajusin itse vasta teini-ikäisenä sijaisperheessa, miten perhe normaalisti toimii. Tahdoin kirjottaa aiheesta, koska minua ärsyttää todella paljon palstatilaa saava sosiaalityöntekijöiden haukkuminen vääristä huostaanotoista. Lapset eivät pääse kirjoittelemaan lehtien palstoille omia mielipiteitään vanhemmistaan, eikä sosiaalityöntekijät saa kirjoittaa omaa kantaansa. Suurin osa huostaanotoista on kiireellisiä, eikä niitä kauhutarinoita kerrota julkisuudessa. Sosiaalitoimi laittaa liian usein vanhempien toiveet lapsien edelle, joten mielestäni on vain hyvä asia, jos viranomaiset todella ovat muutuneet tiukemmiksi. Se että vanhemmat sanovat voivansa paremmin ei minun korvaani kuulosta hyvältä perustelulta saada lapsia takaisin, niin monet huostaanotot tehdään nykyään vanhempien väsymyksestä johtuen, heidän omasta toiveesta . Mutta... tämä perustuu vain omaan kokemukseeni sosiaalityöntekijöistä. Vaikka toivonkin, että viranomaiset olisivat kohdallani toimineet nopeammin ja minun etua ajatellen, lopullisen huostaanoton jälkeen olen kiitollinen, ettei minun tarvinnut nähdä ätiäni vastoin tahtoani. Tätäkin tapahtuu. Toivottavasti saat omat lapsesi takaisin jos elämäsi on kunnossa, ymmärrän kyllä sosiaalityöntekijöiden varovaisuuden. Tämä on lapsen näkökulma asiaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sun tapauksessa kävi hyvin ja olen onnellinen sun puolesta siitä ja todellakin oikein mun mielestä! Mutta silti kirjoituksesi sai mut kiukkuiseksi, koska se on taas sitä yleistystä.

      Ensinnäkin haluan sanoa, että on oikein viedä alkoholisteilta ja kaltoinkohtelevilta ihmisiltä lapset! Ja en ole koskaan väittänytkään, etteikö suurin osa huostaanotoista olisi aiheellisia. Luuletteko te, että mä haluan viattomien lasten kärsivän? Jos luette mun blogia ja opitte sen kautta mua vähän tuntemaan tajuatte kyllä etten mä omia lapsiani ole väkisin repimässä huonoihin oloihin.

      Mä kerron nyt meidän jutun ihan pähkinänkuoressa. Mä en millään jaksa selittää sitä pitkän kaavan kautta, vaikka se pitäisi koska siitä jää paljon oleellisia juttuja pois.

      Meillä alkoi käydä perhetyöntekijä sen takia, koska meillä oli perheväkivaltaa mun ja miehen kohdalla. Ja oon syyttänyt kyllä miljoona kertaa itsenäni siitä, etten varoituksista huolimatta päässyt siitä lähtemään. Olin vaan väsynyt ja masentunutkin tuolloin. Meidän lapsilla on 11 kk ikäeroa, joten tulin melkein heti raskaaksi uudestaan. Juu, se oli vahinko ja mulla oli jo aika aborttiinkin, mutta kokouksessa (käytiin siis seurakunnassa tuolloin ja täälläkin oon sanonut, että uskon Jumalaan, vaikka en välttämättä ole mikään malliuskovainen) mulle tuli niin paha mieli asiasta, enkä pystynyt sitä tekemään.
      Esikoinen on erityislapsi, 5 vuotiaana hänellä todettiin lievä kehitysvamma. Toki se näkyi myös tuolloin elämässä, mutta silloin sille ei ollut vielä mitään diagnoosia. Tytär kuitenkin oli haastava, sitä en voi kieltää. Ja suurin osa kaikesta vastuusta jäi mulle. Kyllä siinä väsähtäisi varmaan ihan kuka tahansa. Niin kuin olen täälläkin sanonut, että koin silloin ja koen edelleen huonoa omaa tuntoa siitä, etten mä pystynyt nauttimaan äitiydestä silloin. Mutta se ei tarkoita etten olisi lapsista pitänyt huolta ja ollut heidän kanssaan. Kyllä olin, mutta silloin oli vaan vaikea nauttia mistään mitä teki.
      Väkivallasta huolimatta elettiin ihan normaalia elämää ja olen aina sanonut, ettei lapsilla ollut paha olla. He olivat iloisia ja sosiaalisia lapsia. Useimpia väkivaltatapauksia he eivät nähneet, eikä niitä väkivaltatapauksia ollut lukumääräisesti montaa. Että ei se elämä ollut sitä, että joka päivä huudettiin ja hakatttiin. Ehei. Mutta ennen kuin joku kerkeää haukkua mut asiasta, niin sanon nyt oikein selvästi tämän: EI OLE OIKEIN, ETTÄ LAPSET JOUTUVAT VÄKIVALLAN KESKELLE. Ja vaikka mun ex-anoppi (tiedän että luet tän kuitenkin ja huomaa säkin seuraava) sanoo ja luulee, että syytän ex-miestä tästä huostaanotosta ja haukun vaan sitä täällä. Mutta ei. Mä tiedän kyllä, että mun tehtävä olisi ollut siitä lähteä. Joten mun vikahan se huostaanotto loppujen lopuksi oli. Yritinhän mä erota lukuisia kertoja, mutta ne erot oli vaan jotain ihan kamalaa. Mä jäin ihan totaalisen yksin. Mun omalla perheellä oli silloin myös tosi vaikeat ajat ja ei ne tiennyt varmaan kuitenkaan miten yksin ja rikki mä menin. Tossakin suuri syy kaikkeen oli varmasti väsymys. Varmasti ihan kuka tahansa väsähtää 1 vuotiaan erityislapsen ja 2 kk vanhan vauvan kanssa ihan normaali oloissakin. Sitten kun siihen lisää väkivaltaa ja elämäntilanteesta johtuvaa masennusta niin ei se helppoa ole. Enkä mä todellakaan ole tätä blogia kirjoittanut sen takia, että hakisin sääliä :D Voi voi, en mä sitä kaipaa keltään. Jos jotain kaipaan niin ymmärrystä. En mä oo itekkään koskaan säälinyt itseäni vaan mä haen oikeutta! Nämä asiat kuitenkin täytyy kertoa, että ihmiset ymmärtää mikä se tilanne on ollut.

      Poista
  9. Yhdessä asumuserossa taas ex-mies katosi lastenkin elämästä täysin. Ja tottakai sitä menee ihan sekaisin, kun kaikki hylkää isovanhempia myöten eron tullen ja jätetään yksin huolehtimaan kaikesta. Ja kun pyytää, että mies ottaisi lapsia että saisin levätä niin sanoo vaan, että on niin masentunut ettei jaksa. Todellisuudessa se oli löytänyt yhden tytön, jonka kanssa sitten kruisaili kylillä, kun mä yritin epätoivoisesti saada yhteyden siihen. Tämänkin jälkeen "palattiin yhteen". Ei enää asuttu varmaan viimeisen vuoden aikana saman katon alla, mutta oltiin yhdessä kuitenkin.

    Tosiaan sossu oli meitä varoitellut siitä, että puututaan rankalla kädellä jos väkivaltaa vielä tulee. Mulla oli sitten just loppunut äitiysloma ja olin parisen viikkoa ollut töissä. Siellä sitten sain tekstiviestin jossa kuulin tästä toisesta tytöstä. Mä en voi edes kuvailla sitä tunnetta, mulle tuli sellanen paniikkikohtaus. Painuin miehen työpaikalle huutamaan ja se sitten tönäisi mua. Olin kaikesta tästä niin vihainen, että painelin suoraa tietä sossuun ja kerroin, että väkivaltaa oli ollut muutaman kerran.

    Ja sitten se oli menoa. Kiireellinen huostaanotto ilman mahdollisuuksia perhekuntoutukseen tai turvakotiin? Onko tosiaan tässä teidän mielestä toimittu lakien mukaan? Alkoholistivanhemmatkin sai monia mahdollisuuksia, niin tuntuu se hieman epäreilulta.
    Sossut hakivat oikein poliisie kanssa lasten vaatteita meiltä kotoa ja sitten hakivat lapset perhepäivähoidosta. Lapset jäi itkien sinne autoon ja mä jäin itkien omaan autooni. Multa kysyttiin, että pärjäänkö nyt ja sitten ne oli poissa. Sossut turvasivat itsensä, mutta mitään välilä ei ollut sitten mitä mulle tapahtui ton jälkeen.
    Vaikka kyseessä on lastensuojelu, niin ei vanhempia voida noin vain unohtaa.

    Tuon jälkeen sitten erottiin miehen kanssa hetken päästä lopullisesti ja sossutkin tiesivät sen. Muutin jopa toiselle paikkakunnalle, että voisin näyttää sen parhaani mukaan. Soitin ja kysyin mahdollisuutta perhekuntoutukseen, mutta sitä ei annettu. Vedottiin siihen, ettei voida tietää minkälainen mun seuraava mies on. Tässä välissä pitää kertoa, että pikkulapsipsykiatrialta jossa oltiin käyt olivat ehdottomasti sitä mieltä, että äiti ja lapset perhekuntoutukseen ennemmin, kuin pitempi aikainen sijoitus. Lastensuojelu lupasi miettiä. Ja ovat nyt miettineet kolme vuotta.

    Sen jälkeen on tosiaan tapahtunutkin vaikka ja mitä ja uuden vauvan synnyttyä asiat on menneet parempaan suuntaan, koska ollaan saatu vihdoin todistettua asioita mistä on syytelty yms. Ja yksi iso asia on myös se, että meillä on vaihtunut sosiaalityöntekijä. Tää on niin pitkä juttu etten sitä nyt jaksa millään kirjoittaa. Mutta halusin ton kertoa, että mikä se tilanne silloin oli.

    Väärin oli, että lapset joutuivat sen muutamankin kerran olla mukana niissä tilanteissa. Mutta kyllä mä silti tulen aina sanomaan, että sossujen ratkaisu oli väärä. Miksi on keräyksiä naisille, jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa jos niitä ei pidetä uhrina? Jos on ollut uhrina, niin miksi siitä rangaistaan vielä viemällä lapset?

    VastaaPoista
  10. Minä todella toivon, että saat lapsesi takaisin ja uskon, että saatkin. Sosiaalityöntekijöille pitää todistaa, että lapsilla on hyvä olla vahempiensa luona. Ja se, että sama ei missään tapauksessa tapahdu uudelleen. Kertomasi perusteella lasten huostaanotto ei ole yksin sinun vikasi, joten turhaan siitä tunnet syyllisyyttä! Perheessä on kaksi vanhempaa ja molempien pitäisi kantaa vastuu samalla tavalla! Toivottavasti pääsette perhekuntoutukseen ja kaikki menee hyvin.


    Minä kommentoin tähän tekstiin myös sen takia, että kommenttisi alkoivat kiukuttaa minua juuri yleistysten takia. Pahat sosiaalityöntekijät huostaanottavat lapsia rahan takia... Nuo laittamasi linkit ovat mielipiteitä, ei faktoja. Kuitenkin olen samaa mieltä siitä, että monet sosiaalityöntekijät ovat epäpäteviä, mutta myös aivan ylityöllistettyjä. Minulla oli lapsuuteni aikana kuusi sosiaalityöntekijää! Osan pää ei kestänyt työtaakkaa, osa siirtyi muihin tehtäviin. Kun ei työhön saa päteviä, on pakko ottaa niitä jotka suostuvat edes tekemään työtä. Voiko tilanne enää olla surkeampi lasten kannalta? Vaikka elämä on minut kovettanut, en usko että minunkaan pää kestäisi työtä...Tiedän myös,että nykyään noita perhekuntoutuspaikkoja on todella vaikea saada. Jos sinne haluat, niin voin sanoa, että joudut tekemään ihan älyttömän määrän töitä ja soitella miljoonaan paikkaan. Mutta se on varmasti sen arvoista ja nopeuttaa perheen yhteensaamista! Ja muista että sosiaalityöntekijät seuraavat varmasti tätä blogia ja facebookkia, jos sinulla semmoinen on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kyllä missään vaiheessa yleistänyt vaan useaan otteeseen blogissa sanonut, että olen erittäin tyytyväinen esimerkiksi kahteen nykyiseen sosiaalityöntekijään, jotka kanssamme työskentelevät. Näissä kommenteissa olevat linkit oli tarkoitettu kertomaan lastensuojelukertoimesta ei epäpätevistä työntekijöistä. Ja se, että kunta saa rahaa mitä enemmän huostaanottoja tehdään ei ole mitään ihmisten mielipiteitä, vaan se on fakta. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/114782-valtion-tukea-arvostellaan-kannustaa-huostaanottoihin

      Enkä missään vaiheessa ole sanonutkaan etteikö suurin osa työntekijöistä tekisi työtään hyvin vaan olen sanonut kuinka väärin se kuitenkin on, että sun ja lasten kohtalo riippuu täysin siitä minkälainen se työntekijä pöydän toiselle puolella on. Vaikka laki kuitenkin pitäisi kaikilla olla sama. Mun mielestä kuitenkin yksikin väärin perustein tehty huostaanotto on liikaa, ihan samoin kuin liian myöhään tehty huostaanotto. Tämä on vaikea ala ja kyseessä on vakavat asiat.

      Pitäisi muistaa, että lasten ja vanhemman erottaminen ei todellakaan ole mikään pikku juttu ja siksi olisi erittäin tärkeää, että lakia noudatettaisi kaikkialla samalla lailla ja huostaanotto olisi oikeastikin viimeinen vaihtoehto.

      Olen siis ollut jo uuden vauvan kanssa perhekuntoutuksessa, ei minun sinne enää pidä päästä. Olimme siellä kolme kuukautta ja se olikin paras asia mitä olen saanut. Siellä pystyin todistamaan kaikki asiat, joista minua on syytetty ja joita sitten on käytetty siinä miksi lapsia ei kotiin voisi palauttaa. Saimme sieltä myös kaikki viranomaiset puolellemme ja he kannustivat jatkamaan taistelua ja olivat ihan oikeastikin jopa vihaisia mun puolesta.

      Kovasti siellä ihmeteltiin myös sitä miksi isommat lapset ei pääse meidän kanssa sinne. Siellä olisi ollut mahdollisuus vaikka asua valvotusti sovittu aika lasten kanssa. Meidän elämää oltaisiin seurattu ja oltu tukena siinä. Mutta lastensuojelu siirsi lapset ennemmin sinä aikana kun siellä oltiin uuteen, ventovieraaseen perheeseen. Tämä oli kauhea asia niin lapsille kuin mullekin. Lapset kuitenkin olivat yli kaksi vuotta perheessä johon heidät huostaanoton jälkeen vietiin ja yhtäkkiä heidät siirretään muualle. Kauheaa oli kyllä nähdä se lasten suru siitä :(


      Poista
    2. En ole kyllä missään vaiheessa yleistänyt vaan useaan otteeseen blogissa sanonut, että olen erittäin tyytyväinen esimerkiksi kahteen nykyiseen sosiaalityöntekijään, jotka kanssamme työskentelevät. Näissä kommenteissa olevat linkit oli tarkoitettu kertomaan lastensuojelukertoimesta ei epäpätevistä työntekijöistä. Ja se, että kunta saa rahaa mitä enemmän huostaanottoja tehdään ei ole mitään ihmisten mielipiteitä, vaan se on fakta. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/114782-valtion-tukea-arvostellaan-kannustaa-huostaanottoihin

      Enkä missään vaiheessa ole sanonutkaan etteikö suurin osa työntekijöistä tekisi työtään hyvin vaan olen sanonut kuinka väärin se kuitenkin on, että sun ja lasten kohtalo riippuu täysin siitä minkälainen se työntekijä pöydän toiselle puolella on. Vaikka laki kuitenkin pitäisi kaikilla olla sama. Mun mielestä kuitenkin yksikin väärin perustein tehty huostaanotto on liikaa, ihan samoin kuin liian myöhään tehty huostaanotto. Tämä on vaikea ala ja kyseessä on vakavat asiat.

      Pitäisi muistaa, että lasten ja vanhemman erottaminen ei todellakaan ole mikään pikku juttu ja siksi olisi erittäin tärkeää, että lakia noudatettaisi kaikkialla samalla lailla ja huostaanotto olisi oikeastikin viimeinen vaihtoehto.

      Olen siis ollut jo uuden vauvan kanssa perhekuntoutuksessa, ei minun sinne enää pidä päästä. Olimme siellä kolme kuukautta ja se olikin paras asia mitä olen saanut. Siellä pystyin todistamaan kaikki asiat, joista minua on syytetty ja joita sitten on käytetty siinä miksi lapsia ei kotiin voisi palauttaa. Saimme sieltä myös kaikki viranomaiset puolellemme ja he kannustivat jatkamaan taistelua ja olivat ihan oikeastikin jopa vihaisia mun puolesta.

      Kovasti siellä ihmeteltiin myös sitä miksi isommat lapset ei pääse meidän kanssa sinne. Siellä olisi ollut mahdollisuus vaikka asua valvotusti sovittu aika lasten kanssa. Meidän elämää oltaisiin seurattu ja oltu tukena siinä. Mutta lastensuojelu siirsi lapset ennemmin sinä aikana kun siellä oltiin uuteen, ventovieraaseen perheeseen. Tämä oli kauhea asia niin lapsille kuin mullekin. Lapset kuitenkin olivat yli kaksi vuotta perheessä johon heidät huostaanoton jälkeen vietiin ja yhtäkkiä heidät siirretään muualle. Kauheaa oli kyllä nähdä se lasten suru siitä :(


      Poista
    3. Tuohon alkuun täytyy sanoa, että mun nykyinen mies ei koskaan löisi mua, ei missään tapauksessa. Mutta tuo, että pitäisi todistaa ettei sitä missään nimessä tapahdu uudelleen, niin mitenhän sen voi tehdä?Väkivalta kun ei mielestäni saisi olla syy viedä lapsia, vaan siinä pitäisi auttaa lapsia ja uhria pääsemään pois tilanteesta. Ja jos senkin jälkeen, kun tässä on yritetty auttaa esimerkiksi turvakodissa ja tehty selväksi, että jos sama jatkuu niin tapahtuu huostaanotto ja äiti silti palaisi suhteeseen ja näin ollen lapsetkin vaarantuisivat tai ainakin joutuisivat elämään riitaisassa ilmapiirissä sitten minusta olisi vasta oikein viedä lapset.

      Aiemmin jos kuulin tai luin jostain äidistä jota mies löi, niin kyllä musta tuntui pahalta sen puolesta ja ihmettelin vaan miksi siitä ei pääse lähtemään! Nyt ymmärrän, ettei se ole niin yksinkertaista. Mutta KOSKAAN tuolloin ei käynyt edes mielessäkään, että siinä tilanteessa pitäisi oikeasti lastensuojelun hyökätä poliisien kanssa sinne kotiin ja ottaa lapset pois. Eikä antaa niitä äidille sittenkään vaikka tämä eroaa miehestä...En tiedä onko mulla sitten ajattelumallissa jotain vikaa...

      Mä oon nyt kolme vuotta käynyt tätä taistelua, lukenut asiasta paljon ja voin sanoa kyllä tietävänikin paljon näistä jutuista. Tiedän siis todellakin myös sen, että sosiaalityöntekijät voivat seurata Facebookia ja blogia. Ovat tietoisia kyllä tästä blogistakin, kun olen jopa itse siitä joskus maininnut. Mutta mitäpä se mua haittaa vaikka tätä lukisivatkin. Koska jos tämän lukee niin huomaa kyllä etten heitä ole täällä haukkunut. En ole edes nimiä kertonut, vaikka sekin olisi ihan sallittua kun kyseessä on viranomainen. En vaan halua olla ilkeä, vaikkakin mielestäni ovat mun kohdalla toimineet väärin. Löysin yhden keskustelun missä tämä sama viranomainen, joka mun asiassa toimii oli haukuttu täysin nimen ja kuvan kera!! Ja äitini kanssa juteltiin, että se vaan menee jo törkeäksi oli kuinka vihainen vanhempi tahansa. Mutta toki mulla on oikeus omiin tunteisiini ja olen samat asiat heille sanonut kyllä ihan kasvotustenkin mitä täällä olen kirjoittanut. Mitään ylläreitä täältä siis tuskin löytyy.

      Poista
  11. Lastensuojelulain mukaan lapsi tulee ottaa huostaan, mikäli kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Perheväkivalta tekee niin, se on todettu useissa tutkimuksissa. Eikä voi vedota siihen, ettei lapsi ole ollut paikalla tai ettei lapsi tiedä asiasta. Myös sitä on tutkittu ja havaittu, että lapsi tietää likipitäen aina, vaikka vanhemmat eivät sitä uskoisikaan. Ellei vanhempi kykene suojelemaan omia lapsiaan perheväkivallalta esimerkiksi lopettamalla parisuhteensa, täytyy viranomaisten se tehdä. Ei lapsia voi "uhrata" siksi, että aikuisesta tuntuu pahalta jäädä yksin. Perheväkivalta ei ole lasten syytä koskaan, niinpä heidän ei tulisi siitä myöskään kärsiä. Olen samaa mieltä siitä, että perhekuntoutusjakso sinulle ja lapsillesi olisi ollut inhimillisesti katsoen syytä tarjota. Mutta koska en tiedä sosiaalityöntekijöiden kantaa tähän tapaukseen en osaa myöskään sanoa, miksi ei sitä oltu tarjottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mielestäni missään vaiheessa en olekaan vähätellyt väkivallan vaikutusta lapsiin. Tää on kyllä jatkuvaa samojen asioiden jankkaamista. Syytän edelleen itseäni siitä etten siitä päässyt lähtemään. Ja olen myös sanonut, että tottakai siihen piti puuttua. Kerroin noi asiat siksi, että miksi mun sitten pitäisi antaa ymmärtää, että väkivaltaa on ollut joka päivä ja lapset on sitä nähnyt jatkuvasti ja elämä on ollut pelkkää kaaosta? Kyllä sillä kuitenkin on merkitystä! Esimerkiksi vaikka siihen, että mitä useammin lapsi sitä näkee niin sitä varmemmin varmasti syntyy pahoja traumoja. Mutta aika usein niissä tapauksissa väkivallan uhri ja lapset vaan tarvitsee apua. Ja apua ei ole se, että lapset viedään pois.
      Tuntuu, että täällä ajatellaan automaattisesti, että oli hyvä kun lapset vietiin pois. Mutta luuletteko, että lapselle on ihan pikku juttu, kun se erotetaan äidistään? Ei, ei se ole. Ja siksi yleensä se huostaanotto onkin se viimeinen keino. Ei se ole vain sen takia, että siinä säälitään vanhempaa.

      Et tiedä sosiaalityöntekijöiden kantaa asiaan. Juu et. Mutta eräs anonyymi kertoi alkoholiongelmaisista vanhemmistaan joille siitä huolimatta annettiin vaikka kuinka paljon tukitoimia. Niin mikähän olisi sitten mussa voinut olla niin pahasti vialla, ettei edes valvottuun perhekuntoutukseen ja turvakotiin pääse...

      Ja tottakai aina vanhempi on valehtelija siitä syystä, kun työntekijät eivät voi kertoa asioista. Kyllä. Tokihan mä täällä puhun mitä sattuu kaikkien sukulaisten ja ystävienkin edessä, jotka ovat olleet jo silloin meidän elämässä ja tietävät kyllä miten kaikki on mennyt.

      Poista
    2. Kirjoitustesi perusteella teidän kotielämä ei ole ollut järin vakaata. Väkivaltaa ja läheisriippuvuutta... Toivottavasti uuden miehesi kanssa olet löytänyt tasapainon itsellesikin, jotta pystyt olemaan äiti lapsillesi. Tiedätkö, minut on huostaanotettu 15-vuotiaana. Äidin mielestä turhaan, koska eihän meitä lapsia koskaan hakattu ja olihan meillä ruokaa sekä puhtaita vaatteita.. Mutta nyt aikuisena olen (edelleen) sitä mieltä, että tilanteeseemme olisi pitänyt puuttua kovalla kädellä jo vuosia aikaisemmin. Minä en varmaan koskaan kykene itse normaaliin tunne-elämään ja elämään onnellista elämää niiden henkisten jälkien vuoksi mitä vanhempani, etenkin äitini, minuun jättivät. Äiti on mielestään ollut paras vanhempi mitä voisi olla.. Toivon, että sinun lapsesi saavat hyvän elämän, sellaisen kuin viaton lapsi ansaitsee.

      Poista
    3. Haukutkohan nyt vähän väärää puuta? Kirjoituksestasi saa kuvan, niin kuin mä olisin ajatellut kuten äitisi.
      Etkö tosiaan huomannut missään mun tekstissä tai kommentissa, että yritin päästä suhteesta irti monta kertaa? Ida ja Aleksi oli 1-2 vuotiaat, kun huostaanotto tapahtui ja tänä aikana me asuttiin miehen kanssa jo eri osoitteissakin.

      Mutta tiedätkö mitä? Me äiditkin ollaan ihmisiä. Luuletko ettei se väkivalta aiheuta meille mitään pahaa?
      Mulle se teki traumasta aiheutuneen stressihäiriön, joka paheni aina eron tullen, kun mä jäin aivan yksin ja tuntui että mä sekoan tai kuolen siihen oloon mikä mulle tuli! Mä olisin todellakin tarvinnut kunnon apua ja tukea silloin.

      Ja ei, mulla ei todellakaan ole läheisriippuvuutta. Kannattaa googlettaa ja katsoa ensin mitä se edes tarkoittaa.

      Hyvä tasapaino on ollut aina. Kannattaa joskus ajatella myös mitä väkivalta aiheuttaa sen kokijalle, niin voisit vähän edes antaa armoa ihmiselle. Olen pystynyt kyllä aina olemaan äiti lapsilleni. Ja uskallanpas vielä väittää, että hyväkin sellainen.

      Eikä edelleenkään ollut oikein multa lapsia huostaanottaa. Koska toisin, kuin äitisi mä menin sanomaan asiasta lastensuojeluun ja pyysin apua.

      Poista
  12. Heidi ihanainen <3

    Nostan sulle hattua, kun jaksat vastailla noihin samoihin jankkauksiin ja ärsyttäjiin...

    Mun mielestä oot kyllä kunnon äiti ja sen tietää KAIKKI, jotka on sun blogin läpeensä lukenu!!! Joskus vaan sitten tietenkin käy niin, että kun ei näe kertojan ilmeitä ja eleitä niin tulee sitten tekstistä väärä kuva lukijalle... varsinkin sellaiselle, joka jo valmiiks on ennakkoasenteinen ja negatiivinen. :/

    Kyllä sä oot todistanut jo olevasi kunnollinen, huolehtivainen ja rakastava äiti!!! <3 Ei epäilystäkään siitä!!! Eikä sun oikeestaan tarvi ketään siitä vakuuttaakaan, eiköhän ne tiiä sen siellä sossussakin... ;) Niillä ei vaan oo pokkaa myöntää sitä!

    Oot hoitanut asiasi todella järkevästi ja toivon sulle tsemppiä jatkoonkin! Ihanaa joulua sulle ja koko teidän perheelle <3 Artullekkin jaksuhaleja ja ymmärrystä lisää... ;)

    -Hassuakka-

    VastaaPoista
  13. Timo-Heikki Mäkelä25. joulukuuta 2013 klo 19.58

    Tsemppiä! Erinomainen kirjoitus. Itsekin olen totuuden nähnyt.

    VastaaPoista
  14. "Väkivallasta huolimatta elettiin ihan normaalia elämää ja olen aina sanonut, ettei lapsilla ollut paha olla." Ai et ole vähätellyt väkivallan vaikutusta lapsiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkö tää nyt vieläkin vääntää rautalangasta?

      En ole vähätellyt! Mutta pitäiskö mun sitten liioitella? Väkivaltatilanteita oli ehkä 2 kertaa lasten aikana.
      Siihen jää silloin aika paljon ihan sitä normaali arkea. Ja lapsilla oli silloin kyllä hyvä olla. Jos ei olisi ollut, niin eiköhän se perhetyöntekijä olisi tehnyt sen huostaanoton heti, eikä odotellut siihen asti, kuin seuraava väkivaltatilanne tulee.

      Poista
    2. Tää mua vähä ihmetyttää, ett ku oon saanu käsityksen, ett väkivaltanen mies, niin niitten vuosien aikana vaan kaksi väkivaltatapausta? Yksi kertakin on liikaa,mutt nyt tuntuu, ett joko vähättelet tai liioittelet asiaa!

      Poista
    3. Puhuin kerroista, jotka lapset ovat nähneet, olleet mukana...Muissa eivät ole olleet paikalla tai ne on tapahtunut ennen lapsia.

      Pitäisikö sitä hakkaamista tapahtua lasten silmien alla joka päivä, jotta se tekisi siitä haitallista niille? Ensin mua syytetään asian vähättelystä ja sitten mies ei enää olekaan edes väkivaltainen, kun ei pänttää joka päivä.

      Tästä huomaa, että nämä on sellaisia asioita joihin ei pitäisi puuttua ulkopuolisten. Kaikki sanomiset halutaan ymmärtää miten halutaan ja väännellään ja käännellään. Miettikää, kuinka isosta ja vakavasta asiasta on kyse. Mä nyt joko sitten vähättelen tai liioittelen asiaa.

      Mä olen kertonut parhaani mukaan mitä se elämä on ollut. Ja mun mielestä kenenkään, joka siinä ei mukana ole ollut on turha vängätä yhtään mitään siihen. Piste.

      Poista
  15. toisaalta.. jos ei oo ihan täysin perseestä ni ei tarvi olla tekemisissä lasun kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoo anonyymi, joka syyttää omista tunne-elämän häiriöistä ja onnettomasta elämästä tuntematonta ihmistä?

      Poista
  16. Ihan uskomatonta, miten joku jaksaa vääntää ja kääntää toisen ihmisen elämästä/asioista kommenttia. Eiköhän blogin kirjoittaja itse tiedä parhaiten mitä hänelle on tapahtunut ja millaista hänen lasten elämä on ollut! Mä todella toivon että voitat tän taistelun ja mahdollisimman pian jotta lapset pääsevät takaisin kotiin äidin luokse. Oon ihan samaa mieltä, että väärin on tehty kun lapset äidiltä pois otettiin.. lapsien ja äidin olisi pitänyt saada apua pysymällä yhdessä ja saada apu pois tuosta elämäntilanteesta. Paljon tsemppiä sulle!!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että mulla on jäänyt vastaamatta näihin loppupään kommentteihin.

      Kiitos paljon :) Olipa ihana lukea jälkeenpäin ton vänkäämisen jälkeen näin ihanan positiivinen ja rohkaiseva kommentti ♥

      Poista
  17. Kuinkahan moni tietää,että kunnilla on KIINTIÖT lasten huostaanottoihin?
    Jos kiintiötä ei saa täyteen,tippuu kunnan tukirahat valtiolta.

    Karua mutta totta.

    VastaaPoista
  18. Minut on huostaanotettu, ei väärin perustein.. Olen nyt 9-luokalla ja koko yläasteen huostaanotettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Toivottavasti sulla on nyt hyvä paikka missä olla? Oot kyllä joutunut todella ikävään tilanteeseen ja oon pahoillani sun puolesta. Mutta kuitenkin, kun huostaanotolle todella on aihetta, on lapsen silloin parempi ainakin hetkellisesti olla muualla. Tsemppiä kovasti ja mukavaa syksyä <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)