perjantai 20. joulukuuta 2013

Äiti vai Heidi-äiti?


Vastasin yhdelle lukijalle jota suututti mun puolesta, kun lapset ovat yhtäkkiä alkaneet kutsua mua välillä Heidi-äitiksi äidin sijaan. Okei, siinä on vaan mun nimi edessä, mutta silti asia tuntui musta pahalta ja se mun yksi pelko on toteutunut: nyt se äidin rooli on viety. Mä oon vaan joku Heidi-äiti joka käy välillä katsomassa.

Eilen kun mentiin tapaamaan lapsia, Ida kävi ovella ja lähti huutaen sisälle: "Heidi tuli!" Mä oon kuitenkin kohta kuusi vuotta ollut äiti. Ihan oikea äiti tietysti olen edelleen, mutta tuntuu se pahalta jos lapset alkavat ajan kuluessa mua kutsua Heidiksi ja sijaisvanhemmat on sitten äiti ja iskä.

Mä oon tosiaan alusta asti kunnioittanut sijaisvanhempia. Niin edellisiä, kuin nykyisiäkin. Nykyiset on vaan ollut niin vähän aikaa, ettei heidän kanssaan ole päässyt sillä lailla tutuiksi vielä. Edellisessä paikassa sijarit tosiaan olivat vanhempia ja he olivatkin alusta asti lapsille mumma ja paappa. Ja niitä ne on mullekin ja he tulevat aina olemaan mumma ja paappa ja todellakin lasten elämässä loppuun saakka. Silloin kun lasten siellä olo loppui ja sijaisperhe vaihtui murtui kyllä moni sydän. Mä laitoin mummalle ja paapalle Kiitos-kortin jossa kiitin sydämeni pohjasta heitä lasten hyvästä kasvatuksesta ja siitä rakkaudesta ja hyvästä olosta mitä ne siellä saivat. Palaverissa mumma kertoi itkeneensä kortin luettuaan.

Siellä kun lapset olivat, mun ei koskaan tarvinnut "kilpailla" äitiydestä ja se olikin ihanteellinen tilanne. Silloin kun alettiin puhua perheen vaihtumisesta sanoin sossussa, että kyllä mua sekin pelottaa, että multa viedään sitten ne viimeisetkin äitiyden rippeet.

Väkisinkin vaan tulee mieleen, että kun yhtäkkiä mua kutsutaan myös nimellä, että sijaisperheessä kun musta puhutaan en olekaan äiti vaan Heidi tai Heidi-äiti. Mutta kun mä olen ÄITI ja koska sijaisperheessä ja sossussa tiedetään varsin hyvin kuinka paljon lapsia yritän takaisin saada, niin pitäisi kunnioittaa sitä mun äitiyttä edes ja puhua musta vain sinä äitinä.

Mä ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kun sijareiden biologinen lapsi kutsuu heitä iskäksi ja äidiksi, niin toki lapset matkii sitä. Ja he ovat kuitenkin vielä siinä iässä etteivät täysin ymmärrä niiden sanojen merkitystä. Kohta kuitenkin alkaa ymmärtää ja mä toivoisin kovasti, että mä olen se oikea äiti niille ja se riippuu täysin siitä miten asia niille opetetaan. 

Saatiin lahja eilen ja siinäkin luki Heidi-äidille. Höh. Miksi siinäkin piti lukea niin, koska se kerran tuli mulle? Itseäni pidän kuitenkin äitinä ilman sitä nimeä.
Arvatkaapa miksi lapset kutsuvat biologista isää? Lippis-iskäksi :D Mua kyllä jo nauratti toi, kun sillä tosiaan on aina lippis päässä. Mutta kutsutaanko sitäkin siellä sitten yleisesti Lippis-iskäksi?

Mä nyt painotan vielä, että mulla ei ole sijaisvanhempia vastaan mitään ja arvostan heidän huolenpitoa. Mutta tottakai sitä äitinä, joka taistelee niistä lapsista herää tässä matkan varrella vaikka minkälaisia ajatuksia.

Mä toivoisin, että kun sijarit lapsille puhuu, niin mä olisin äiti ja se sijaisäiti olisi sitten vaikka Niina-äiti. Tässä on mennyt jotenkin roolit sekaisin. Ja nyt joku kommentoi vihaisesti, että enemmän se on äiti, kuin sä koska pitää lapsista huolta. No, mä sanon vaan, että en mä tässä tilanteessa tosiaankaan vapaaehtoisesti ole. Oon huomannut, että osa ihmisistä on täällä netin syövereissä todella ilkeitä vanhemmille, joilta on lapset huostaanotettu. Ja aivan, kuin vanhempi jolle huostaanotto on tehty rakastaisi lastaan vähemmän, kuin normaali tilanteessa elävä. Miksi se niin olisi? Ihan yhtä paljon rakastan Idaa ja Aleksia, kuin Ireneäkin. Mutta siihen rakkauteen pitää vaan vielä lisätä se järkyttävä ikävä ja omat syyllisyyden tunteet. Mutta mä voin sanoa ihan rohkeasti käsi sydämellä, etten mä ansainnut lasten menettämistä. Toki anonyymit ruudun toisella puolella varmaan on toista mieltä, mutta luulen, että tunnen kuitenkin oman elämäni ja teot paremmin, kuin muut.

Tää asia on aivan hirveän vaikea selittää ja tuntuu, että toistan samaa asiaa koko ajan :D Mutta toivon, että edes joku ymmärtää mikä merkitys noin pienellä asialla, kuin nimi äiti-sanan edessä voi merkitä.

Ajatellaanpas taas lastensuojelun lakia. Huostaanotto on aina väliaikainen ja sen pitää päättyä heti, kun yksikin huostaanoton syy poistuu. No, mun tapauksessa on käynyt alusta asti selväksi, että mun on tuota kautta lapsia turha kotiin odottaa. Jos kerran johtava sosiaalityöntekijä on heti alussa sanonut, että kun on kyseessä noin pienet lapset etsitään heti pitkäaikaista sijaisperhettä. Okei. Missäs lain kohdassa sanotaan, että pienten lasten kohdalla toimitaan eri lailla? Toki pienet lapset kiintyvät nopeasti sijaisperheeseen, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi perhettä tukea niin, että lapset voisivat pian palata kotiin. Tukemisesta ja auttamisesta sanotaan laissa kyllä juu. Lastensuojelun laki kuulostaa oikeasti TODELLA hyvältä. Jos niin toimittaisiin, niin moni lapsi pääsisi kauheista oloista turvaan ja yhtäkään perhettä ei erotettaisi kuin vasta siinä tilanteessa kun kaikki apu on käytetty, eikä vanhempi siltikään kykene pitämään lapsesta riittävää huolta.

Mitä enemmän tota lakia lukee ja näitä asioita miettii ja tänne kirjoittaa sitä enemmän nousee raivo pintaan.

Mäpä laitan tähän loppuun vielä tosta sijaisvanhemmuudesta ja niiden kutsumisesta kaksi kommenttia, joista näkee miten erilaisia tunteita tämäkin ihmisissä herättää:


Puhukaa totta

Vaikka sijaisvanhemmat olette lapsen arjessa, niin puhukaa lapselle edes totta! Kuka on lapsen äiti ja kuka isä. Kuka heidät synnytti. Olette hoitajia, saatte palkan työstä. Silloin mielestäni on tehtävä selväksi että lapsi/lapset kutsuvat teitä etu nimillä. Eivät he siitä rikki mene, päinvastoin, tietävät juurensa. Eihän lastentarhassakaan lapset ala kutsua hoitajia äitinä ja isänä vaan tietävät keitä he ovat ja mitä he tekevät. Lapsen ahdistusta vaan lisää jos he joutuvat miettimään tapaamis kerroilla mitä heidän tulee sanoa ja miten kutsuvat oikeita vanhempia. Silloin asiat eivät tulee luonnostaan ja lapsikin sen vaistoaa.

Käydessäni muutamassa sijaisperheassä on ollut sydäntä särkevää kuunnella kuinka lapset ovat kutsuneet sijaisvanhempia äitinä ja isänä ja omia vanhempiaan pelkillä etu nimillä. Eräällä tapaamis kerralla jopa sijaisäiti syyllistyi tähän, eli hän itse sanoi lapsen äitiä lapsen kuullen vain etu nimellä sanoen lapselle: "Vietkö tämän "Niinalle." ja tapaamisen loputtua: "Sano kulta hei hei "Niinalle." Tälläistäkö esimerkkiä halutaan viljellä tuleville sukupolville.

Ei sijari

Ehkäpå näiden "oikeiden" äitien olisi sitten pitänyt hoitaa lapsensa niin, ettei heitä olisi tarvinnut sijoittaa "vieraille" ihmisille. Olisivat sitten saaneet olla äitejä ihan sydämen kyllyydestä!

Kohta sijari

KERRANKIN JOKU PUHUU ASIAA....kiitos rohkeudestasi!!!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että kyseinen sijari ei ole oikeassa ammatissa. Jos on tollainen asenne lapsen biologisia vanhempia kohtaan, niin herranjumala! Sijarin tehtävä on tukea lasta ja antaa turvallinen kasvuympäristö, eikä olla noin ylimielinen Tollaisesta asenteesta huokuu oikein paremmuudentunne ja vanhempien mitätöinti. Ja se varmasti kuuluu myös arjessa kun lapselle vanhemmasta kerrotaan. Tuskin lapselle tekee hyvää, että haukutaan sitä mistä lapsi on kuitenkin tullut. Se lapsi nyt vaan sattuu olemaan samaa lihaa ja verta sen "oikean äidin" kanssa. 
Ja kiitos rohkeudestasi?? Kovin on rohkeaa paasata nimettömänä asioista :D Ja kaikki äidit ei suinkaan ole laiminlyöneet lapsiaan tai tehnyt mitään muutakaan pahaa heille ja sellaisten on todella mukava lukea tälläsiä kommentteja...Tulipa mukava vaikutelma sijaisvanhemmista!

Tänne on välillä kommentoinut eräs aivan ihanalta ihmiseltä vaikuttava sijaisvanhempi. Hänellä on mielestäni juuri oikea asenne tähän hommaan. Toivottavasti näät tämänkin postauksen ja kommentoisit oman mielipiteesi :)

En tiedä oliko virhe kommentoida ja jakaa se Vaan päästä minut pahasta-kirjoitus. Sen jälkeen sitä kautta on tullut paljon sivun katsojia ja nyt ekaa kertaa myös niitä haukkuja tänne blogiin.
Mua on höykyytetty jo joillain palstoilla joten mua ei enää ne samat haukut ja loukkaukset hetkauta.
Ihmetellään, kuinka joku voi tehdä lapsia vaikka edelliset on huostaanotettu. Mä kerään sääliä. Mun pitäis vaan katsoa peiliin. En voi tunnustaa omia virheitä ja haukun vaan paskoja sossuja ja yhteiskuntaa.

Ja yhdessäkin pahassa loukkaamistarkoituksella kirjoitetussa kommentissa sanottiin, ettei mun lasta turhaan ole viety. Hmm. Jos ei sen vertaa edes tiedä, että niitä lapsia on kaksi, niin ei ole kyllä blogia vaivautunut lukemaan yhtään.

Että kivaa syntymäpäivää mulle :D

Nyt lahjojen paketointihommiin!

15 kommenttia:

  1. Moikka Heidi!
    Olen kasvanut perheessä jonka kautta maailmalle on lähtenyt noin 50 lasta 25 vuoden aikana. Vanhempanin ovat sijaisvanhempia ja toimivat kriisiperheenä. He ovat nähneet valtavasti lasten hätää ja tekevät työtään täydellä sydämmellä (välillä mietin että heidän täytyy olla aivan hulluja kun jaksavat). Usein kriisitilanteissa on onnellinen loppu ja lapset pääsevät takaisin omaan kotiinsa, mutta aina ei ole näin. Joissain tapauksissa lapset ovat "väliaikaisesti" sijoitettuina perheeseemme pitkiäkin aikoja joiden aikana he kiintyvät vanhempiini ja toisin päin. Usein akuuteissa tilanteissa lasten vanhemmat ovat niin huonossa jamassa etteivät he edes tule sovittuihin tapaamisiin, evätkä näe lapsiaan pitkiin aikoihin. Tällöin lapset oppivat kutsumaan vanhempiani isäksi ja äidiksi. En ole koskaan kuullut vanhempieni opettavan millä nimellä/tittelillä heitä pitää kutsua. Olen pahoillani kun lapsesi kutsuvat sinua Heidi-äidiksi, tuntuu varmasti pahalta. En tiedä tarkemmin taustastasi mutta ilmeisesti ei olisi mahdotonta että saisit lapsesi takaisin kotiin? Vanhempani ovat pitäneet yhteyttä aina lasten vanhempiin ja erään sijaislapsen äiti on ollut meillä usein viettämässä esimerkiksi Joulua. Sinun asemasi on varmasti valtavan vaikea, mutta ei sijaisvanhemmillakaan helppoa ole. He haluaisivat auttaa lapsiasi saavuttamaan mahdollisimman tasapainoisen lapsuuden. Ja se vaatii sinun ja sijaisvanhempien välille hyviä välejä. Olen huomannut, että tilanteissa joissa sekä sijais- että oikeat vanhemmat kunnioittavat toisiaan lapset voivat parhaiten. Lapset kutsuvat sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi varmasti sen takia, että he viettävät paljon aikaa keskenään. Kun lapsesi palaavat kotiin he alkavat kutsua sinua taas äidiksi, ilman etuliitteitä. Mutta älä anna tämän nimi jutun pilata hyvää sijaisperhe yhteyttä. Lapsillesi olisi varmasti traumaattista jos he joutuisivat vaihtamaan sijaisperhettä. Oi anteeksi kun tällä tavalla avauduin ja rupesin neuvomaan.

    Tällä hetkellä vanhempieni luona asuu neljä sijaislasta ja kaksi on jo muuttanut pois kotoa. Lisäksi minulla on biologisia sisaruksia. Minun on sanottava, että he kaikki ovat minun sisaruksiani ilman etuliitteitä. Sen ymmärrän kuitenkin, että "sijaissisaruksilla" on myös "omat" äiti ja isä. (Meillä on muuten aina puhuttu "Jannen omasta äidistä"). Sijaislasten lisäksi vanhempani toimivat kriisiperheenä. Tsemppiä sinulle ja voimia kovasti! Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentissa!
      Vanhempasi tekevät kyllä arvokasta työtä :)

      Täytyy tarkentaa, että Heidi-äiti on tullut tosiaan toisen lapsen suusta muutaman kerran, mutta muuten ovat kyllä sanoneet ihan äidiksi vaan :) Tuntuu vaan pahalta jos heitä opetetaan kutsumaan mua Heidiksi ja haluankin siitä asiasta sijaisvanhempien kanssa seuraavassa palaverissa.

      Haluan, että meillä olisi hyvät välit juuri lasten hyvinvoinnin takia. Ja tottakai muutenkin on itselle mukavampaa ja helpompaa kun välit ovat kunnossa.

      Mulle oli tosi helpottavaa saada kertoa sijareille meidän elämästä ennen huostaanottoa, koska kun sain samat paperit käsiini mitä sijaisvanhemmille oli annettu tuli mulle kyllä tosi paha mieli. Raporteista sai täysin kuvan, kuin elämä olisi ollut aivan kauheaa ja väkivalta olisi ollut suurinpiirtein joka päiväistä. Ja siihen oli myös kirjoitettu pikkulapsipsykiatrian erikoislääkärin sanomana, että myös äidin ja lasten välisestä vuorovaikutuksesta on tuolloin noussut huoli. Siitä mä sitten loppujen lopuksi hermostuin ja aloinkin asiaa selvittämään. Tää nyt menee vähän ohi aiheesta, mutta menkööt :D

      Mä oon saanut lukea ihan tuulesta temmattuja asioita itsestäni tässä vuosien varrella ja oonkin muutamasta työntekijästä (ei lastensuojeluviranomainen) joutunut lähtemään tekemään valitusta. Tuntuu ettei yhtään mietitä miten tuhoisa vaikutus voi olla asioilla mitä asiakkaan papereihin kirjoitetaan! Tai ihminen, jolla ei ole minkäänlaista alan koulutusta voi diagnosoida sulle vaikkapa mielenterveysongelman...
      Mä ja mun äiti haluttiin sitten päästä tuonne pikkulapsipsykiatriaan selvittämään mistä kummasta on se huoli vuorovaikutuksesta noussut, koska aiemmin siitä ei ole mitään puhetta ollut. Siellä sitten se samainen erikoislääkäri sanoi, ettei heillä anneta lausuntoja huostaanottoja varten ja nimenomaan mun ja lasten vuorovaikutuksesta EI ole ollut huolta. Huoli oli silloisesta elämäntilanteesta...Eikö siis ole käsittämätöntä, että papereissa jotka annetaan sijaisperheellekin lukee sitten näin suuri vale? Ja miten asia on saatu käännettyä aivan päinvastaiseksi?

      Poista
    2. Toinen iso juttu oli mun neuvolatäti, joka on tehnyt virkavirheen jo silloin kun odotin esikoista. Silloin hän kertoi silloisen anoppini asioita ajalta, kun hän oli ollut asiakkaana. Eihän nyt hyvänen aika hoitaja saa missään nimessä kertoa toisen asiakkaan asioista kellekään! Uusimman raskauden aikana hän kysyi kuulumiset ja kerroin huostaanotosta ja syystä siihen. Sitten hän kysyi käyttikö mies alkoholia, kun hän oli väkivaltainen. Sanoin että ei käyttänyt ja ettemme huostaanoton hetkelläkään olleet yli vuoteen käyttäneet alkoholia ollenkaan. No, sitten hän sanoi laittavansa mut Ha-polille ja kun kysyin syytä vastasi vaan, että kun tässä on kaikenlaista. Olin tuolloin jo vihainen, mutta ajattelin että asia selviää sitten kun Hal-polille menen. Siellä sitten selvisi, että neuvolatäti oli kirjoittanut lähetteeseen, että lapset oli huostaanotettu vanhempien alkoholin k'ytön takia!!! Silloin kyllä näin punaista!
      Kävin koko raskausajan välillä hal-polilla ja kaikki meni ihan hyvin, kunnes tuli eräs sosiaalityöntekijä joka ei kuunnellut mua ei yhtään. Hän kysyi aluksi, että olenko pystynyt olla juomatta nyt raskaana. Mä sanoin heti tomerasti, että kyllä olen ja että mulla ei ole koskaan alkoholiongelmaa ollutkaan. Hetken päästä puhui rentoutumisesta ja kysyi, että jos mun ystävät juo pystynkö itse olla juomatta. Tässä vaiheessa mä hermostuin ja korotin ääntäni. Sanoin suoraan, että en tykkää ettei mua kuunnella ja sanoin, että olin ollut tyytyväinen aikaisempaan kohteluun, mutta hänen puhetavastaan en tykkää. Tästä purkautumisesta jouduinkin sitten käydä psykiatrisella poliklinakalla jossa katsottiin mun psyyke ennen synnytystä.
      Kävin siellä ja lääkäri katsoi mua hetken ja kysyi, että miksi olen siellä. Kerroin asian ja sanoi, että odotti suurinpiirtein potilasta joka hyppii seinille. Tehtiin masennustesti josta tuli 3 pistettä, eli ei masennusta ja lääkäri laittoikin mut hyvin nopeaa kotiin, eikä todellakaan nähnyt tarvetta millekään hoidolle.

      Poista
    3. Synnytyksen jälkeen tämä sosiaalityöntekijä tuli mun ja huonetoverin huoneeseen ja lateli sen vieraan ihmisen kuullen kaikki meidän asiat lastensuojelusta lähtien. Sitten hän siinä voivotteli ja murehti mun jaksamista. Ihminen joka oli nähnyt mut kerran!? Aika yksityisiä asioita hän siinä tosiaan surutta kertoi vieraan ihmisen kuullen. Törkeää!!

      Sitten myös koko tämän kolmen vuoden ajan olen saanut lukea papereista mun mielenterveysongelmista, joka on sitten ollut yksi syy miksi lapsia ei olla palautettu. Lääkärikö tämän diagnoosin mulle on tehnyt? Ei, vaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Siitä syystä, kun palaverissa joskus olen hermostunut. Voi voi. Näin isojen asioiden äärellä ja kun jatkuvasti vaan mollataan eikä anneta mahdollisuuksia, niin hermostuisi kuka tahansa. Mun mielestä olisi kyllä paljon huolestuttavampaa jos ottaisin kaiken vastaan tyynen rauhallisena...

      Tää meni tosiaan aivan ohi aiheen, mutta tuli vain mieleen noikin asiat niin halusin ne kertoa.

      Noissa tilanteissa missä vanhemmat eivät käy tapaamassa lapsiaan ymmärrän täysin, että sijaisvanhempia aletaan kutsua isäksi ja äidiksi. Ja mielestäni se on ihan oikein jos kerran oikeat vanhemmat ei sen vertaa lapsistaan välitä.

      Mutta taas se on väärin lastensuojelun puolelta jos tapaamisia koko ajan pidetään minimissään. Se on 4h/kk ja onhan se ihan olematon määrä. Väkisinkin siinä katkeaa ehkä se vahvin side lapsen ja vanhemman välissä ja sitten sen perusteella voidaan huostaanotto evätä vaikka asiat muuten sen sallisivat.

      Enkä mä ikinä "omien ongelmieni" takia vaatisi, että lasten pitäisi vaihtaa perhettä. En ikinä. Kyllä mä alusta asti kuitenkin olen ajatellut lasten parasta. Jopa niin, että kun asianajaja olisi hakenut heti huostaanoton purkua niin mä halusin, että lapset ensin pikku hiljaa tottuisivat kotiin ja siellä elämiseen, eikä niin että kerta rysäyksellä heidät vain palautetaan.
      Lapsethan tosiaan olivat yli kaksi vuotta yhdessä perheessä, mutta heinäkuussa samaan aikaan kun me olimme perhekuntoutuksessa vauvan kanssa, heidät siirrettiin uuteen paikkaan. Ja se oli mun mielestä paha virhe. Todella paha. Ja kyllä se suru lapsista näkyi ja näkyy mun mielestä edelleen :(

      Kiitos ja oikein hyvää joulua sulle myös :)

      Poista
    4. Sossut saavat kirjoittaa papereihinsa mitä vaan sylki suuhun tuo!!! Mä olin laitoksessa, jossa ei yleensäkään ollut syötävää ruokaa, ni sossupa keksi, että mulla on syömishäiriö! :D Ja sit kun ne laitoksen ohjaajat ja sossut keksi kaikenlaisia syytöksiä, mm vei multa puhelimen pois, koska puhuin vaan äidin ja siskonkaa, kuulemma kokopäivän huoneessani, ni lakkasin niiden mielestä puhumasta niille ohjaajille kokonaan, (oman muistini mukaan kylläkin puhuin niille, mut jos ne puolustelee pahoinpitelijää, ni ei siinä vaiheessa kiinnosta yksinkertasesti puhua!), ni ne laitto jostain juttelupaikan kautta(siellä paikassa piti käydä ikälopun psykologin luona puhumassa pakotettuna) kiireellisen lähetteen nuor.psyk-osastolle. Siellä joku omahoitaja joka kerta jutellessaan kyseli, että miksen käynyt koulussa. Sanoin, että en kerro ym. Ni joo, se on sitten sosiaalisten tilanteiden pelko. Hohhoijaa! Sen osaston lääkäri ilmeisesti ton diagnosoi, vaikka näki mut kuukauden aikana 2 kertaa. Sillon ku sinne menin ja vikana päivänä ku sieltä lähin..

      Tapaako Ida ja Aleksi vielä niitä entisiä sijaisvanhempia? Ikävöikö ne vielä niitä? :) Ihmetyttää, että kun ne joutui kuitenkii uuteen sijaisperheeseen, ni eikö ne olis sillon samaan aikaan voinu muuttaa sijaisperheen sijasta kotiin? :)

      Poista
    5. Ihme juttu, että terv.hoitsu juttelee sukulaisten juttuja sulle, tottapa jo silloin sanoit, ettei oo korrektia juoruilla tuollaises viras ? Oliko sama tyyppi, joka tuli laitokselle?

      Poista
  2. Ikävää, että olet saanut noin ilkeää ja epäasiallista kommenttia :( Oli rohkeaa tuoda omaa tekstiä esille ja olen todella lukenut blogiasi. Turhia huostaanottoja varmasti tulee, mutta määrä on paljon pienempi niiden saamaan huomioon verrattuna ja tarpeelliset tapaukset unohtuvat.
    Kuten huostaanotto, lasten palautuskin on vaikea päätös, mitä tulee tapauskohtaisesti harkita. Pienempi lapsi on kriittisessä vaiheessa psyykkisen kehityksen kannalta ja tarvitsee tuolloin säännönmukaisuutta ja turvallisuutta. Pieni tarvitsee jonkun, johon kiinnittyä turvallisesti. Pienemmän lapsen psyyke on erittäin haavoittuva. Ongelmana palautuksissa voi myös olla se, että vaikka luotetaan täysin, että vanhempi on parantanut tapansa ja kääntänyt kelkkansa, voi lapsen suhde vanhempaan olla ristiritainen ja lapsi on oppinut olla luottamatta vanhempaan ja oppinut jopa pelkäämään tätä (en tarkoita sinun tapausta). Tällöin kyse ei voi olla vain vanhemman nykyisestä hyvästä pärjäämisestä, vaan asia on mietittävä lapsen kannalta.
    Lapsen vierrottaminen biologisista vanhemmista tai biologisten vanhempien sivuuttaminen on mielestäni ehdottomasti väärin. Äitinä en voi edes kuvitella, mitä sinun sivuuttaminen sinusta tuntuu! Toivon, että perheenne asia ratkeaa ja sinulle paljon voimia :) /Ninni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on todella hyvät ja lämpimät välit lasten kanssa ollut alusta asti. Kuitenkin tietty olivat niin pieniä silloin, kun huostaanotto tapahtui etteivät muista aikaa mun kanssani.

      Kiitos paljon sinulle! :)

      Poista
  3. Mikä v'ittu siinä on ettet saa lapsias takas?! Ai että mua rupee kyrsimään. Mä vetäisin itteni suoraan sanotuna hirteen, en mä jasais moista. ISOT tsempit sulle, mua ahdistaa sun puolesta jo ihan hirveesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaan...Onhan nää niin hitaita ja vaikeita prosesseja, että välillä on tuntunut ettei jaksa edes ajatella koko asiaa!

      Poista
  4. En voi edes kuvitella kuinka pahalta tuo varmaan tuntuu!! :(
    Mikä tilanne asioissa muuten on, ootteko siis hakeneet huostaanoton purkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se pahalta tuntuu :(

      Haetaan huostaanoton purkua, kunhan lapset ovat olleet yötä ensin kotona muutaman kerran! Asianajaja olisi hakenut heti, mutta mun mielestä näin on parempi, koska oikeudessa tarvitaan näyttöjä ja "todisteita" tai on ihan turha sinne edes mennä...

      Poista
  5. Siiis pistää oikein vihaksi tämmöinen touhu... miksi et voisi saada lapsiasi takaisin? Tottakai sinunki ttilanteesi on todella kamala, mutta eniten minua ärsyttää se, että tiedän perheen, jossa yksinhuoltajaäiti ei pysty hoitamaan lapsiaan, joita on siis 4 ja pyysi apua itse, mutta lapsilleen ei saatu sijaisvanhrmpia vaan yksi lapsi (kaikista villein tapaus, jonka takia muittenki lasten hoitaminen oli vaikeaa) sijoitettiin lastenkotiin jossa muut olivat teinejä kaikki, ei todellakaan paras paikka pienelle lapselle... miksi se ketä apua tarvii ei sitä saa, mutta muuten tapahtuu turhia huostaanottoja todella paljon!?!? :@@ olen siis itse vasta lukiolainen, mutta aijon lähteä opiskelemaan sosionomiksi ja erikoistua juuri lastensuojeluun, ja toivottavasti itse en tulevaisuudessa tee jotain noin kamalaa virhettä!
    -E

    VastaaPoista
  6. Hei sinä.
    Suurien asioiden parissa "painit". Blogisi perusteella susta saa aivan ihanan käsityksen ja toivon kovasti, että saat Idan ja Aleksin pian kotiin.
    Rauhallista joulua teidän koko perheelle! <3

    VastaaPoista
  7. Toi että sanotaan nimi ja äiti esim just Heidi-äiti on tuttua miullekin. Aina laps huutaa että Liisa äiti tuli! Tuo kuulostaa pahalta, olen siitä sijareille ja sossuille sanonut, mutta kommentti on vaan sijareilta että lapsi tietää et on syntynyt siun masusta ja et olet hänen äiti, me olemme arki äiti ja isä se on lapselle itsestään selvyys... Ym... Lässyn lää...

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)