sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lapsosten kuulumiset


Mä halusinkin tehdä tän postauksen nyt näin isänpäivänä.

Mitenkäs teillä vietettiin tätä päivää?

Me käytiin anoppilassa syömässä masumme täyteen :) Arttu oli saanut lahjansa jo aiemmin, koska annoin yhdistetyn synttäri-ja isänpäivälahjan, mutta sai se vielä tänään kortin missä oli sormiväreillä painettu Irenen jalanjäljet ♥ Nyt me vaan köllötellään rauhassa kaikki sohvalla. Tai no Irene riehuu lelukaarensa kanssa tossa lattialla :D

Mutta lupasin tosiaan tehdä lapsosista postausta!

Mähän en enää hirveästi täällä halua tilanteesta avautua, koska tämä on kuitenkin julkinen blogi. Mutta oon luvannut kuitenkin suurimmat käänteet yms. kertoa.

Sen mä haluan sanoa, että toi siirto uuteen perheeseen oli niiiiin suuri virhe. Mä en nyt tässä moiti perhettä, vaan tottakai se oli lapsille suuri muutos joutua yhtäkkiä uuteen perheeseen. Ja samaan aikaan me oltiin perhekuntoutuksessa...Juu, kyllä sitä muutaman kerran ne työntekijät ihmetteli siellä, että MITEN IHMEESSÄ tämä voi mennä näin?!

Aleksi on muuttunut tosi paljon ton siirron jälkeen. Ennen se oli tosi rauhallinen ja kiltti poika, mutta nyt siinä näkyy hieman väkivaltaisia piirteitä ja aikaisemmin kerroin siitä surusta, mikä siellä sydämessä on ikävän takia. Toi väkivaltaisuus voi johtua pahasta mielestä tai sitten ottaa vain esimerkkiä perheen 7 vuotiaasta pojasta. Sen ikäisethän alkavat olla villejä ja tottakai nämä pikkupojat ihailevat isompiaan ja ottavat mallia kaikesta...Mutta rakas, kultapala se silti on. Aina. Pistää vaan vihaksi, ettei meille annettu mahdollisúutta, vaan rankaistiin mun raskaudesta tällä tavoin. Niin moni ihmettelee samaa (viranomaiset, jotka meidät oikeasti tuntee), ettei kukaan voi enää sanoa, että mä en vaan näe virheitäni ja kyllä aina sossut ovat oikeassa.



Idassa ei muutoksia näy oikeastaan ollenkaan. Kovasti sitä kiinnostaa tuo pieni sisko ja viime kerralla halusi koko ajan pitää sylissä ja antaa tuttia yms. Tosi suloista ♥



Me ollaan nyt vaadittu asianajajan kanssa lisää tapaamisia. Katotaan miten käy. Jos eivät suostu meidän vaatimuksiin, niin sitten mennään hallinto-oikeuteen. Mä oon saanut sellasia papereita käsiin, että voin niillä todistaa sossujen TODELLA monia virheitä ja suoranaisia valheita. Kyllä on "pikkusen" potuttanut, kun kaikki ne on käynyt ilmi...

Mä nään Aleksin silmissä surua... :( 

Ehkäpä nää asiat alkaa nyt rullaamaan näiden uusien papereiden ansiosta. Se kun on niin kovin vaikea todistaa mitään jos siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Onneksi sentään suurin osa näkee meissä sen hyvän, eikä vaan oleta omiaan.

Mutta nyt mä jatkan tätä isänpäivää osan perheeni kanssa :)

Mukavaa illan jatkoa ♥

8 kommenttia:

  1. Suloisia lapsosia! Tsemppiä ja voimia!!!!!

    VastaaPoista
  2. <3 sä oot super äiti!! vaikka aina sanotaan että lasten takia tekee mitä vaan, on sun tilaanteessa varmasti moni luovuttanut.. ihanaa viikon alkua sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista ♥ Ja on tää onneksi kannattanut, nyt sain nimittäin oikein, oikein kivoja uutisia ;) Niistä kerron sitten seuraavassa postauksessa lisää!

      Mukavaa viikon jatkoa sulle :)

      Poista
  3. Kyllä sulla on ihania lapsia!:) hei asiasta poiketen kysyisin vieläkö oriflamen valikoimista löytyy Se shampoo ja hoitoaine jotka nopeuttavat hiustenkasvua?:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ens vuoden alussa tulee taas myyntiin noita kasvuja nopeuttavia tuotteita :)

      Poista
    2. Mun sydäntä särkee ajatellakaan tilannettasi :( Tilanteen täytyy olla myös aivan hirvittävä lapsille. Vaikka toki lapset sopeutuvat ja varmasti heistä pidetään huolta, mutta kun ovat vielä niin pieniä ymmärtämään. Toivon koko sydämestäni, että saat lapsesi takaisin! Luen tällä hetkellä blogiasi odottaen vain, että kerrot lastesi pysyvästä kotiinpaluusta. Voimia kovasti sinulle ja perheellesi!

      Poista
    3. Kiitän Suvi sua sydämeni pohjasta! ♥ Onhan tää tilanne ollut jotain niin hirveää, ettei sitä osaa edes sanoin kertoa. Jotenkin on vain täytynyt "kovettaa" itsensä ja luottaa vaan siihen, että joku kaunis päivä tämä kaikki on takanapäin ja lapset kotona. Tietenkään mä en koskaan saa takaisin näitä menetettyjä vuosia, mutta sitten voin olla onnellinen, että saan nyt Irenen kanssa kokea asiat, mitä en Idan ja Aleksin kanssa saanut.

      Nythän me saatiinkin tosi hyviä uutisia, josta kerroinkin juuri postauksessa :) Että kyllä tämä tilanne alkaa nyt pikku hiljaa näyttää onneksi paaaaljon paremmalta! :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)