maanantai 16. syyskuuta 2013

Lapsen suru


Eilen nähtiin lapset ja oli taas tottakai ihana nähdä ne ♥ Heti alkuun Aleksi aloitti kiukuttelemisen, mihin kiinnitin huomiota, koska ei ole aikaisemmin sitä tehnyt. Jonkin aikaa annoin asian olla ja yritin vain tyynnytellä (onko toi sana?), mutta sitten kun oltiin kävelyllä ja kiukuttelu jatkui kyykistyin Aleksin eteen ja kysyin mikä on. Aleksi alkoi heti itkemään ja sanoi, että on mummaa (vanha sijaisäiti) ikävä. Mä halasin, lohdutin ja sanoin, että äiti ymmärtää täysin. Sitten Aleksi itki, että sitten ainakin tulee ikävä, kun mumma kuolee, kun se on jo niin vanha. Mä sitten, että eihän mumma mihinkään ole kuolemassa, mistä olet sellaista saanut päähän? Sitten Aleksi sanoi: "En mä enää kiukuttele." Raukka-pieni purki pahaa oloaan vain mulle :(

Kaikki meni sitten oikein hyvin, kunnes tuli hyvästien aika. Oltiin jo autolla, kun Aleksi tuli ovelle ja kun katsoin huomasin itkevät kasvot. Juoksin heti Aleksin luo ja kysyin mikä hätänä. "Mun tulee sua ikävä." Mun sydän muljahti rinnassa ja nieleskelin itkua. Sanoin, että pian taas nähdään ja äiti ja Arttu soittaa muutaman päivän päästä. Sitten kun Aleksi meni takaisin sisälle, kuulin kun meni sijaisvanhempien luo ja itki, että tulee äitiä ikävä.

Olipa todella hieno siirto toi vaihto toiseen perheeseen, ei voi muuta sanoa. Ihan hirveä olo jäi kyllä tuosta...Oman ikävän vielä jotenkuten nykyään kestää, mutta tieto siitä, että lapsi ikävöi sekä mummaa, että mua on aivan kauheaa tuskaa!

Huh huh.

Laitetaan nyt kuitenkin kuvia meidän eilisestä päivästä!

Laitoin muuten tänään vanhalle sijaisperheelle, eli mummalle ja paapalle kortin, jossa kiitin heitä lasten hyvästä huolenpidosta ja kasvatuksesta. Ja tarkoitan sitä todellakin sydämestäni.










12 kommenttia:

  1. Lapsen surua on kyllä maailman surullusinta katsella.. :'( ja tuo että tietää oman lapsen ikävöivän on varmasti tosi hirveetä! Voimia sulle! Sekä tottakai myös Aleksille ja Idalle! <3 aivan suloisia kuvia!
    T. Sama vanha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassa olet, se on niin surullista katseltavaa :( Aivan sydämeen sattuu.

      Kiitos ♥

      Poista
  2. Varmasti ihan sydäntä raastava tunne. :( Paljon jaksuja teille tuohon tilanteeseen! Varmasti lapsetkin sopeutuu, mutta kotiinhan heidän pitäis kyllä päästä teidän luo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan järkyttävä tunne!!! Kiitos ♥ Kyllähän lapset sitten ajan kanssa sopeutuu, mutta mun mielestä tuota siirtoa olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Olisi voitu odottaa, että vauva syntyy ja sitä kautta olisimme pystyneet sossulle todistaa, että pärjäämme vallan mainiosti...Mutta ei, kun pikemminkin oli kauhea kiire saada lapset uuteen paikkaan ennen Irenen syntymää.

      Poista
  3. Että surettaa teidän puolesta!!! Pikkusiskolle olis varmaan ihanaa olla sisarukset kotona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti...varsinkin kun tuosta kasvaa, niin olisi todella kurjaa myös Irenen kannalta, etteivät hänen sisaruksensa saisi asua kotona myös :(

      Poista
  4. Ihana miten luottavasti pikkusisko katsoo isoasiskoaan... :)

    VastaaPoista
  5. Voi että. Siskokset viimeisessä kuvassa on niin suloisia yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin :) Idalla on jotenkin niin "olen ylpeä isosisko"-ilme :)

      Poista
  6. oman lapsen suru on kyllä kauheinta maailmassa! ja varsinkin kun ei voi tehdä asialle mitään.

    sun lapset rakastaa ja ikävöi sua <3
    toivottavasti he pääsisivät pian luoksesi ja saisitte olla oikea perhe..
    ihanat sisarukset yhdessa kaikki :)

    VastaaPoista
  7. Höh, en tiedä mitä tää blogger sekoilee, kun en saa vastattua suoraan viestiin :/
    Mutta kyllä, oman lapsen suru, varsinkin tälläisessä tilanteessa on sanoinkuvaamattoman kauheeta ja surullista :( Ihan hirveää, että pitää lohduttaa lasta ja yrittää olla itse itkemättä ja jättää se itkevä lapsi sinne...Ja kun sä vaan et voi muuta! Vaikka tekisi mieli ottaa lapset autoon, ajaa kotiin ja sanoa, että koskaan ei enää tarvitse itkeä ikävää äidin perään. Sitä päivää mä odotan hartaasti. Niin hartaasti.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)