lauantai 18. toukokuuta 2013

Palaverit


Jess, jess ja vielä kerran jess! Eilinen palaveri pikkulapsipsykiatrialla meni paremmin, kuin hyvin :) Oltiin siellä tosiaan äitin kanssa yhdessä. Siellä nämä molemmat työntekijät oli mulle ennestään tuttuja, ajalta kun siellä käytiin kun lapset kotona vielä olivat. Sitten mukana oli myös lastensuojelun,-ja hal-polin työntekijät.

Ja mehän annettiin tulla oikein kunnolla! :D Asiallisesti, mutta tiukasti! Sanoin suoraan, että mä oon menettänyt luottamukseni kaikkiin "auttaviin tahoihin" ja siksi alunperin kieltäydyin tästäkin.Tämä hal-polin sosiaalityöntekijä oli just se kauhistus, joka ei kuunnellut mua viimeksi ollenkaan ja sille mä silloin hermosinkin, että en aio koko pikkulapsipsykiatrialle mennä koska mistään näistä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin mä menetän vaan hermoni, kun samat asiat pitää selittää joka paikassa ja se on ihan sama mitä mä selitän, kun vaan tuijotetaan papereita sokeasti! Ja kahden päivän päästä tuli kutsu tuonne :D Että sellasta se kuuntelu sitten tosiaan! 

Mutta joo, nyt oon vaan erittäin iloinen että tuonne mentiin. Sanoin kyllä siitäkin, että ilman äitiä en olisi tullut, että tän käynnin tarkoitus on nyt lähinnä puhua siitä miten mä koen, että mua kohdellaan! Ja miten lastensuojelu toimii. 

Nämä pikkulapsipsykiatrian työntekijät oli oikeasti ihan mahtavia! Se sosiaalityöntekijä kysyi, että oliko mun vaikea tulla tänne aiempien kokemustan vai nykytilanteen takia. Vastasin, että sekä että. Että mulla ei kauhean hyvät fiilikset paikasta ole, kun sieltä silloin oli tullut lastensuojelun raportteihin, ettei mun ja Idan vuorovaikutus toimi! (Tämä on ollut suuri kysymysmerkki meille kaikille, koska sokeakin sen on nähnyt, että se TOIMII, siitäkin huolimatta, että Ida erityislapsi onkin). No, mäpäs sainkin aika yllättävän vastauksen: "Nimenomaan siitä ei ollut huolta. Huoli oli elämäntilanteesta, kenenkään ei tarvitse elää parisuhteessa jossa joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi." ELI, lastensuojelu on kehitellyt ton vuorovaikutusjutun ihan omissa pienissä päissään ja vielä kaikenlisäksi vierittänyt syyn toisen tahon niskaan! Niin, tottakai se näyttää mun osalta ihan kauhealta, kun pikkulapsipsykiatrialta sanotaan, että vuorovaikutus ei toimi! Monta vuotta sitten eletty tämänkin valheen alla. Hienoa. Mutta onneksi tämä asia tuli nyt ilmi! Eipä parempaa uutista tuolta olisi voinut tullakaan.

Ja mikä tunne, kun kerrankin joku työntekijä ilmaisee, että MUA kohdeltiin väärin. On kuullut niin paljon lastensuojelusta syytöksiä, miten mä oon tehnyt niin ja näin lapsille väärin, mutta onko kukaan niistä koskaan miettinyt miltä musta on mahtanut tuntua? Olisinko ollut pikkusen väsynyt ja tarvinnut apua? Mä voin kuitenkin käsi sydämellä sanoa, että lapsista pidin hyvää huolta. Tokikaan heidän ei olisi saanut nähdä niitä muutamaa väkivaltatapausta, johon joutuivat mukaan (sitä en vähättele ja ymmärrän ettei kenenkään lapsen tarvitse sellaista kokea), mutta siihenhän olisin sitä apua tarvinnutkin. Eikä vain, että lapset viedään suoraan pois.

Lapset eliniäksi pois, on mun mielestä aina vaan maailman kohtuuttomin rangaistus. Niin pahasta asiasta ei kyse ollut kuitenkaan, ettenkö mä olisi ansainnut mahdollisuutta omien lasteni kanssa!



No, mutta takaisin tähän palaveriin.Tosiaan lastensuojeluhan ei antanut meille mahdollisuutta perhekuntoutukseen. No, tämä ei yllättänyt mua yhtään. Se maksaa. Kokkolan ensi-ja turvakoti kun olisi ollut tosiaan ilmainen sossulle sen 3kk, sinne kyllä kovasti oltaisiin aina vaan passittamassa. Tuolla sanoin eilen, että eikö sen nyt hyvänen aika järkikin sano, että ei isää jätetä ulkopuolelle! Mitä helvetin hyötyä siitä on meidän perheelle? Miksi tällästä tilaisuutta ei tullut silloin, kun olin edellisessä suhteessa?? Silloinhan toi ehdotus olisi ollut aivan huippu. 

Tämäkään asia ei näyttänyt kovin hyvältä pikkulapsipsykiatrian silmissä. Ihmisiä uhkaillaan ja kiusataan, mutta ei sitten anneta oikeanlaista apua, vaan sen takia, että se maksaa kunnalle. Mä sanoin tuollakin suoraan, etten mä jaksa enää tällästä paikasta toiseen hyppyyttämistä ja siltikään en saa mitään asioita muutettua mihinkään suuntaan. Ei sellasta jaksa, pitemmän päälle nyt ainakaan. 

Nyt kun oltiin lastensuojelun palaverissa, niin meille ei annettu edes uutta aikaa "Kun on noita kesälomia tulossa!". Aijaa, että meidät voidaan kyllä jättää taas epätietoisuuteen, kunhan te vaan pääsette kirmailemaan kesälaitumille. No hemmetin hyvää kesää teille vaan! Nauttikaa. TUOKAAN ei näyttänyt eilisessä palaverissa hyvältä...

Kyllä siellä eilen tuli niin paljon asioita esille, mitkä on vain ja ainoastaan hyödyksi meille! Mä halusin ehdottomasti jatkaa käyntejä tuolla pikkulapsipsykiatrialla ja saatiinkin heti jo tälle kuulle uusi aika Artun kanssa. Se nainen niin ihanasti katto mua ja hymyili: " Sitten puhutaan vauvasta!" se varmaan ymmärsi, että multa on viety kokonaan ilo raskaudesta ja uudesta vauvasta ja yritetty parhaan mukaan vaan nitistää mut suoraan sanottuna. Mä uskon, että näistä käynneistä on todellakin hyötyä ja he haluavat auttaa koko perhettä!

Äiti-raasu oli siellä niin tunteissaan, että kyyneleet tuli silmistä ja ääni värisi vähän väliä. No ihmekkös tuo, toi oli ensimmäinen paikka, missä äiti on saanut puhua "suunsa puhtaaksi" näistä asioista. Ja kyllä mäkin sanoin todellakin suoraan mitä ajattelen lastensuojelusta, neuvolasta ja myös viime käynnistä siellä hal-polilla. Onneksi se sosiaalityöntekijä oli itse paikalla kuulemassa, voi ehkä ymmärtää hieman paremmin miksi olin niin tuohduksissa viimeksi. Eihän ne todellakaan siellä tiedä millaisessa pyörityksessä oikeasti olen ollut. Tuolla ei auttanut muu kuin kuunnella.

Mä oon miettinyt kovasti, mitä täällä blogissa voin nyt jatkossa kirjoittaa. Koska nyt alkaa asiat rullaamaan eri tavalla, niin mä en halua ottaa riskiä, että tätä kautta sossut saa asioita tietoon, mitä heidän ei todellakaan tarvitse tietää. Esimerkiksi tapaamiset asianajajan kanssa yms. Mä en uskalla riskeerata mitään nyt, kun vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä :) Tottakai informoin ns. suuret muutokset ja näin, mutta ihan yksityiskohtia en uskalla enää kirjoittaa. Ne kyyläthän (hei vaan teillekin, löytyykö mitään minkä kääntää mua vastaan?) täällä käy ihan varmasti kyttäämässä. 

Mutta hyvältä näyttää tällä hetkellä, tästä on oikein hyvä jatkaa täysillä eteenpäin! :)


15 kommenttia:

  1. Hyvä että sua on kuunneltu!
    Olet ihana.

    VastaaPoista
  2. <3 ihanaa! T. Yksi hengessä mukana oleva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan mahtavaa, että vihdoin jossain oikeasti kuunneltiin ja haluttiin antaa tuki koko perheelle :) <3

      Poista
  3. Mahtavaa!! Paljon tsemppiä sulle! :)

    VastaaPoista
  4. Todella hienoa että asiat ovat lähteneet paljon valoisampaan suuntaan! :)

    VastaaPoista
  5. Todella hieno juttu että lopultakin olet tullut kuulluksi! Voi tosiaan olla ihan hyvä että et kerro täällä mitä puhutte asianajajan kanssa jos kerran blogiasi vastapuolelta seurataan. Toisaalta harmi meille lukijoille jotka odotamme jännityksellä että mitä tapahtuu seuraavaksi. =)
    Hirveästi tsemppiä tuleviin koitoksiin ja toivon lisää kuuntelemisen jalon taidon osaavia ihmisiä tiellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä teille kuitenkin kerron aina kun jotain isompia muutoksia tapahtuu :) Että en nyt ihan pimentoon teitä uskollisia lukijoitani jätä! Mutta yksityiskohdat ja asianajajan kanssa tehdyt suunnitelmat on vaan pakko jättää kertomatta. Ei vastustajille voi/kannata kertoa mitään, vaan hyökätä yllättäen, eivät kerkeä katsos valmistautua ;)

      Kiitos paljon sulle <3

      Poista
  6. Hassuakka on niiiiiiin iloinen puolestasi!!! <3

    VastaaPoista
  7. Aivan huippua! Tulin niin iloselle tuulelle :) on niin huippua ku asiat Vihdoin lähtee luistaa! On varmasti mahtava tunne! Voimia 'uurastukseen'!! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No et kuule arvaakkaan miten mahtava tunne! Tulee oikein sellanen: "Täältä pesee perhana!"-fiilis!! :D Monta vuotta ollut jo kiusattavana, niin kyllä on mukava lätkästä asianajajan kanssa vähän lakeja ja faktoja pöytään! :)

      Poista
  8. Tsempppiä sulle.HEidi oot tosi mahttava tyyppi blogin perusteella.Kuinka oot voinu jaksaa taistella näin kauan.Pistää niin vihaksi sinun puolesta.Toivotaan nyt että sielä menisi sosiaali tantat vaihtoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ihana olet :) Voi kuule...kun on omat lapset kyseessä, niin on vaan jaksettava taistella, vaikka ei aina edes enää jaksaiskaan :/ Tottakai tässä jaksamisessa on auttanut myös se, että nyt tietää että lakia ei ole noudatettu ja mua on kohdeltu tosi väärin! Jos mä olisin oikeestikin mokaillut niin pahasti, että en edes ansaitsisi lapsia, niin kyllä taistelu olis loppunut ajat sitten.
      Toivotaan todellakin, että tantat menee vaihtoon ja nopeasti!!!

      Mukavaa kesää sulle :) <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)