tiistai 28. toukokuuta 2013

Anteeksi, että minä olen minä.


"Ei kyl yllätä yhtään et oot noin hyvännäköinen! Tollaset virastotädit jolla viiraa päässä vaan haluaa toiminnallaan kostaa. Mikä olisikaan "parempi" kohde kun hyvännäköinen herkkä nainen. Toivottavasti se oikeusasiamieshomma menee läpi! Terv Jossu"

Tästä Jossun viestistä tuli nyt mieleen aihe, josta mun on pitänyt jo aiemminkin kirjoittaa ja mitä oon monesti itekseni ja muidenkin kanssa miettinyt. 

En nyt lähde siis sillä asenteella kirjoittamaan, että hitto mä oon niin hyvännäkönen, että ne on vaan kateellisia ja blaablaa. Ei ei, mä en mikään itserakas paskiainen ja mulle merkkaa ihmisen sisin paaaaaljon enemmän, kuin ulkonäkö. Mutta mä tykkään laittaa itteäni, tykkään meikeistä ja näteistä vaatteista, niin kuin valtaosa naisista!

Siitä päästään sitten mun pointtiini. Annanko mä itestäni jotenkin huonon kuvan sillä? Pitäisikö mun ulkonäöstäni myös välittyä se, että mä olen rikki, mua on kohdeltu huonosti ja mun sydän on murtunut? Tuntuu, että ihmiset voisi ajatella, että eihän toi näytä edes surevan, kun se jaksaa jotain hiuksiansa miettiä, vaikka siltä on lapset viety! Tai jos mulla on Facebookissa profiilikuva, jossa olen laittautunut ja hymyilen. Onko sekin väärin? En mä varmaan saisi hymyillä.

Ja sitten, kun menen johonkin virastoon, jossa kerron justiin alusta asti kaiken mitä on tapahtunut...Sielläkin tulee välillä tunne, että otetaanko mua nyt tosissaan, kun mulla on hiustenpidennykset!? Perhana. 

Noin puolitoista vuotta takaperin, mä en koskaan liikkunut ilman meikkiä missään julkisella paikalla, aina piti olla eye-linereitä myöten tällättynä. No nykyään mulla ei useimmiten arkena ole, kuin meikkivoide ja ripsari naamassa ja sillä mennään. En tiedä onko sitä aikuistunut sitten vai mitä. Mutta kyllä mä oon huomannut sen muutoksen, että varsinkin kaiken maailman palavereihin yms. oikein tarkoituksella jättää meikkaamisen niin minimiin, kuin mahdollista, juuri tämän "Mitä ne musta ajattelee?"- mielikuvan takia!

No, enpä mä nyt tiedä antaako sekään yhtään sen parempaa kuvaa ihmisestä, jos se on tosiaan sen näköinen, että enpä jaksa välittää enää mistään mitään!?

Ähh, kaikkea sitä kanssa joutuu miettimään, kun joutuu jatkuvasti selitellä ja puolustaa omaa elämäänsä. Tällästä paskaa se sitten on, kun yksityisyys viedään täysin! 


Vanha asianajaja lähetti tosiaan nyt paperit takaisin. Hmm. Sehän meille sanoi yksi kerta puhelimessa, kun jälleen soiteltiin perään, että se on kyllä meidän paperit lukenut ja tehnyt merkintöjä. No, hain paketin postista, pussi oli likainen ja haisi aivan vanhalta kellarilta. Samassa hemmetin paketissa se oli, kuin missä mä sen lähetin, eikä sitä todellakaan oltu edes avattu. Että kiitos kovasti, piti sitten valehdellakin! Helvetin törkeää käytöstä! Eiiiihän tässä mistään tärkeästä asiasta ollutkaan kyse, mun ja lasten koko elämästä vaan...Kyllä pistää vihaksi.

Ja taas on ollut se väistämätön kauheus päällä: niiden paperien lukeminen. Vaikka mä oon sen tehnyt jo monen monta kertaa, niin aina se sattuu ja ottaa päähän yhtä lujaa. Joka kerta sieltä kuitenkin pomppaa esiin uusia asioita. Tai ne osaa ottaa eri lailla vastaan, kun tietää mitä laki mihinkäkin asiaan sanoo. Äiti (ylläri ylläri) oli mun kans niitä papereita lukemassa ja lajittelemassa. Itkettiin ja hermottiin täällä vuorotellen. Voi hyvänen aika, kuinka paljon siellä on pelkkiä olettamuksia, vääristelty mun sanomisia ja irrotettu lauseita sieltä ja täältä. 

Oon niin totaalisen kyllästynyt tohon lastensuojeluun. Mä annan ilomielin vapaat kädet asianajajalle. Mä en enää edes jaksa puhua noille kahdelle työntekijälle. Se on ihan se ja sama mitä mä siellä sanon tai mitä mä ylipäätään tässä elämässä teen. Siksi tarvitaan nyt vaan ihminen osoittamaan niitä lakipykäliä. 





15 kommenttia:

  1. Toi ulkonäkö-homma oli kun suoraan, mun päästäni. Ihan, kuin se että jaksaa laittaa itseään, toivoa parasta, uskoa parempaan ja hymyillä olisi merkki siitä, ettei meihin SATU. Ja mikä pahinta.... Koska me jaksetaan pitää huolta itsestämme, niin joillekin se tuntuu antavan oikeuden hakata meitä lisää.....

    Mä en myöskää jaksa, enkä halua lukea noita papereita. Niistä tulee vaan pahalle päälle moneksi viikkoa eteenpäin.
    Oon suosiolla jättänyt ne asianajajan kontolle. Mulla (ja sullakin) on tässä kuitenkin elämät elettävänä myös eteenpäin. Niin karua kuin se onkin, niin ei me voida ikuisesti jäädä tän tilanteen ja papereiden orjiksi.

    Asiasta kolmanteen, kuka tää ex-asianajaja oikeen oli? Ihan ihme touhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä laitan sulle yksityisesti sen asianajajan nimen, en viitti julkisesti sitä tänne ilmoittaa...ihme ukko kyllä.

      Joo ei tässä oo enää mitään tolkkua. Se on ihan se ja sama mitä puhuu, mitä tekee, kun kaikki on väärin kumminkin. Kun otin yhteyttä ja kysyin, että mistäs niitä kaikkia papereita voikaan anoa, niin nyt kun en vielä ollut sitä tehnyt, niin mulle valitettiin siitäkin?! Mä oon epävakaa. Eikö se nyt saatana oo mun asiani koska niitä papereita haen? Mun mielestä se ei kuulu noille sitten tippaakaan! JUSTIIN TÄMÄ, EI MINKÄÄNLAISTA YKSITYISYYTTÄ ENÄÄ. Kohta varmaan aikataulutetaan vessassa käynnitkin niin, kuin heille on parasta. Alkaa riittää, että sosionomi määrittelee mun mielenterveyteni, ilman että kuitenkaan annetaan mitään mahdollisuuksia todistaa mitään! Aina sama helvetin virsi: "Sen pystyy kyllä arjessa todistamaan!" Ai tän paskan keskellä vai? Kolme vuotta on yritetty ja samassa tilanteessa ollaan vieläkin. Kyllä hitto noi tyrannit pitää saada noilta palleiltaan alas ja pikkusen nopeesti.

      Poista
    2. Ja noissa papereissa EN OLE MINÄ! Vaan joku sossun ja neuvolan kehittelemä persoona, joka on juoppo, epävakaa ja mielenterveysongelmainen. Kumma homma, että noita asioita ei huomaa ihmiset, jotka ovat mun kanssa melkein päivittäin tekemisissä.

      Poista
  2. Itku siitä tuloo kun lukoo, niistä papereista.... Ihan kun oltais jotain hirviöitä! Ja se on se ja sama, miten me eletään ja mitä sanotaan. Se on AINA niiden mielestä väärinpäin.

    VastaaPoista
  3. Tosi epäammattimaiselta ajojahdilta tuo viranomaisten toiminta kuulostaa, ei ollenkaan sellaiselta mitä lastensuojelun pitäisi olla :( Ei tuollaista toimintaa voi sallia. Hyvä että olet alkanut ajaa oikeuksiasi! Tsemppiä kovasti!

    Ja jos alkaa liikaa ajatella, että mitä muut ajattelee, niin lopulta sitä menettää itsensä. Pysy vain omanan viehättävänä itsenäsi! Jos työntekijät ovat epäeettisesti toimivia, et voi millään vaikuttaa siihen, että he yhtäkkiä alkaisivat käyttäytyä eettisesti. Kaikki mitä teet on silloin joka tapauksessa väärin. Jos et mene huoliteltuna, he ajattelevat että olet epävakaa jne.

    Olet ihana, kaunis ihminen ja hyvä äiti. Keskity vain omiin tekemisiisi, lastesi rakastamiseen ja yritä antaa stressin olla ulkopuolellasi. Kaikkea hyvää!

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3

      Ja niinhän se on, kaikki mitä teen on väärin. Nyt luin papereista, että mun elämä on epävakaata, kun lopetin opiskelut siellä sisustuslinjalla. Vaikka neuvolassa sanottiin, että ei ole hyväksi olla siellä maalien sun muiden myrkkyjen seassa. SILTI lastensuojelun mielestä mun olisikin pitänyt jatkaa...ei helvetti, kun ei omassa elämässä saa itse päättää enää mistään ilman, että se käännetään huonoksi asiaksi! Ei tässä uskalla tehdä mitään. Pitää pysyä neljän seinän sisällä, ettei vahongossakaan mokaa mitään. Huoh.

      Poista
  4. Itse työskentelen lastensuojelun alueella ja järkytyin, miten jossakin pienissä (ja suuremmissakin) kunnissa toimitaan. Kun ei ole resursseja auttaa perhettä oikeanlaisella avulla, otetaan lapset huostaan, vaikka toisenlaisesta avusta olisi ollut perheelle enemmän hyötyä ja lapset saaneet jäädä vanhemmalle/vanhemmille. Avohuollon tukitoimia lakkautetaan koko ajan, vaikka todellisuudessa ne tulisi pitemällä tähtäimellä halvemmaksi. Tämä on työntekijöille todella raskasta, koska tiedetään, miten oikeasti pitäisi toimia, mutta silti ei voida toimia niin. Ja pakko on kuitenkin jotain tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIMENOMAAN! Mutta ihan kauheaa ajatella, että sellaisen takia tälläistä tapahtuu! Miksi niitä resursseja ei ole? Jos niitä ei ole sillä kunnalla, niin eikö niitä pitäisi hakea sitten muualta? Aivan kamalaa...

      Poista
  5. Mä olen tota ulkonäkö juttua ja muutakin mietiskellyt aina. Muutamia vuosia sitten ystäväni äiti kuoli ja ystäväni oli siitä tietenkin surullinen ja päätin muiden kaverien kanssa piristää häntä ja viedä vähän ihmisten ilmoille. Ystäväni äidin joku kaveri/tuttava oli sitten ystäväni nähnyt iloisena ja tullut heti seuraavana päivänä kommentoimaan että miten kehtaat kaupungilla naureskella kun äitisi on juuri kuollut... Omaan päähän ei vain mahdu se että pitäisi näyttää masentuneelta ja itkeä silmät päästä 24/7...minusta se on vahvan ihmisen merkki että jaksaa myös vaikeina aikoina iloita niistä positiivista asioista sekä myös pitää itsestään huolta. Toivottavasti uudesta asianajasta on vihdoinkin jotain apua että loppuu kaikki tämmöiset asiat eikä tarvitse pohtia sitä että saako nyt näyttää iloiselta vai ei. Paljon voimia sulle Heidi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi hyvänen aika, miten joku kehtaa?! Oot ihan oikeessa tossa, että se on vahvan ihmisen merkki, että surusta ja vaikeista ajoista huolimatta pystyy myös iloita ja "jatkaa normaalia elämää". Kyllähän sitä voisi surra sängyn pohjalla ja oikein masentamalla masentaa itsensä. Mutta kuka siinä kärsii? Sinä itse. Ja mun tapauksessa siitä kärsisi myös lapset. Sitä vaan on pakko jatkaa ja yrittää kaikin keinoin pitää itsestään huolta. Ja kun on tyytyväinen esim. siihen peilikuvaansa, niin kyllä se vaikuttaa mieleen kovastikin :)

      Kiitos sulle :)

      Poista
  6. Olen nyt jonkin aikaa seuraillut blogiasi ja nyt sain viimein aikaiseksi lisätä itseni ihan viralliseksi lukijaksi. Olen nyt lukenut jokaisen postauksesi ja oikeasti ihailen sinua! Niin paljon olet joutunut kokemaan, mutta silti jaksat mennä eteenpäin ja taistella. En ole ikinä ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä ja jotenkin olen aina ajatellut ettei keneltäkään nyt lapsia oteta ellei ole todella pakko ja lapset palautetaan liiankin helposti takaisin huonoihin oloihin. Kuitenkin blogisi perusteella tuntuu, että jos sinä nykyisessäkään tilanteessasi et kerta saa lapsia luoksesi, niin sitten lapset pitäisi huostaanottaa kaikilta vanhemmilta Suomessa.

    Hirveästi voimia taisteluusi ja olen ihan satavarma että pian se loppuu. Tuntuu, että nyt ihmiset yrittävät vain peitellä virheitään eivätkä pysty myöntämään niitä. Sitäkään ei kuitenkaan pysty tekemään loputtomasti ja kyllä se totuus paljastuu sieltä alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella on se ajatus, että lapsia ei noin vain viedä ja että ne palautetaan heti kun asiat on kunnossa. Voi, kun se menisikin noin! 17 000 lasta Suomessa on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Joku ministeri oli sanonut, että voiko olla mahdollista, että muka 17 000:lla on niin "vaarallinen tai piittaamaton" vanhempi, ettei voisi kotona olla ja käyttää muita tukitoimia. Tuskinpa.

      Onneksi nyt en ole ainut, jotka taistelevat juuri näitä samoja ihmisiä vastaan. Siitä on paljon apua :)

      Kiitos sulle ja kiva, että liityit viralliseksi lukijaksi :) <3

      Poista
  7. Vaarallisia tuommoset sossu-akat... Mitähän ne musta sanois, kun duunis ja kodin ulkopuolella oon viimesen päälle laittautunu ja kotona oon joskus ku räjähdyksen kokenut: tukka sikin sokin, silmäpussit kuin pulleat purjeet... Unohtelen asioita ( raskausdementtia... ;) ) :D Kyllä jotku jaksaa olla kateellisia, kun eivät itte osaa/jaksa pitää ittestään huolta vaan tyytyvät verkkari- tai tätityyliin. Jotkuhan pitävät nekin tyylit ylpeänä päällään ja antavat muidenkin pitää oman tyylinsä!

    Voimahaleja sulle taas Hassuakalta, mähen tästä meikkaan, pukeen jotain mageeta ylleni (masusta huolimatta) ja lähden nohevana duuniin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hei, mitään ei saa koskaan unohtaa! Sittenhän on selvä, että on joko päihdeongelmainen tai sitten muuten vaan pöpi...Mä oon saanut sellasiakin saarnoja jostain niin pienistä unohduksista. Ei vaan saa olla normaali ihminen.

      Joo, ei sitä saisi käyttää todellakaan energiaa miettimiseen, että mitä muut ajattelee. Että kunnon meikit naamalle vaan, sillon kun itsestä siltä tuntuu ;)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)