tiistai 23. huhtikuuta 2013

Nyt on asioiden muututtava!


Kun kerroin aiemmin siitä, kun mulle tarjottiin paikkaa Ensi-ja turvakodissa...Ollaan Artun kanssa mietitty ja juteltu ja tultu siihen tulokseen, että halutaan lapsen syntymän jälkeen johonkin perhekuntoutukseen.

Mä en jaksa enää pelkkiin epäilyksiin perustuvia vaikeuksia ja tätä hemmetin painetta mikä siitä syntyy. Tuntuu ihan järjettömän pahalta, kun mitään ei uskota mitä sanot. Tää on kyllä suorastaan painajaista. 

Aikoinaan mulle sanottiin, että mä pystyn kyllä todistamaan ihan normaalissa arjessa sen, että kykenen olla äitinä. Koska mä en ole kyennyt siihen? Sekin on raportteihin yhden ihmisen osalta kirjoitettu vääryys. Kyllä mä lapset hoidin ihan, kuin muutkin äidit. Kerroin vaan rehellisesti, että väsynyt olen. Onko se ihme, kaksi perättäistä raskautta, pieni vastasyntynyt ja lievästi kehitysvammainen (jota ei kyllä tuolloin vielä tiedetty) lapsi. Onhan siinä kuka tahansa koetuksella. Kun kerroin, että Ida on todella huomiota vaativa lapsi, halusi siis jatkuvasti olla sylissä, niin sekin käännettiin mua vastaan. Ei olis saanut valittaa. Mutta mitä jos kehitysvamma olisikin tiedetty jo silloin? Apua olisin varmasti saanut enemmän, eikä mua olisi pidetty vaan valittavana laiskiaisena! Se kehitysvamma on silloinkin ollut olemassa, eikä me siihen mitään apuja saatu. Nyt kyllä avut annetaan joka taholta, kun eivät enää ole kotona. Ja tottakai se on hyvä asia. Idan paras on myös mun paras. Mutta olisin mäkin tarvinnut aikoinaan vähän tukea!

Kauheelta itsesääli-lässytykseltä kuulostaa. Mutta niin se asia on.



Miten mä nyt sitten olen arjessa saanut todistettua kykeneväni äidiksi? Ööööö...Tässä on menty tätä samaa rataa jo kaksi vuotta, mikään ei ole muuttunut suuntaan ei toiseen. Mä haluan nyt todellakin keinon todistaa kaikki epäilyt vääriksi. Ja mikä sen parempi paikka siihen olisi, kun perhekuntoutus? Ei voi kukaan enää sen jälkeen epäillä onko mulla päihdeongelmaa ja toimiiko mun vuorovaikutus lapsen kanssa. ÄIDILLE PITÄÄ ANTAA MAHDOLLISUUS TODISTAA MITEN ASIAT OIKEASTI OVAT! 


Ote Sosiaaliportin sivulta:

Esimerkiksi Vantaalla on toteutettu onnistuneesti perheiden jälleenyhdistämistyötä perhekuntoutuspalvelujen avulla vuodesta 2001. Monesti työskentely näissä tilanteissa on edellyttänyt 3-5 kuukauden ympärivuorokautista perhekuntoutusjaksoa ja sen jälkeen kotiin tehtävää intensiiviperhetyötä, jolla on  vahvistettu vanhemmuutta ja tuettu koko perheen toimivuutta ja arjessa pärjäämistä kotilosuhteissa.

Mä oon hemmetti vieköön valmis menemään vaikka vuodeksi johonkin jos se auttaa vähänkään saamaan lapset kotiin. Mä en enää kestä yhtään tällästä paikoillaan junnaamista! Nyt saa vihdoin ja viimein tämän kaupungin sosiaalitoimisto tehdä oikeasti asioiden eteen jotain. PERHEEN hyväksi, ei heidän!



Pakko laittaa tämä, kun löysin keskustelupalstalta tälläsen kommentin:

Yleensä ajatellaan, että sossujen tarkoitusperät ovat vain ja ainoastaan hurjan hyviä ja ns. oikeita, mutta kuten tuolla ketjussa joku kirjoittelikin, on myös toisenlaista toimintaa. Perusteita ei ole, mutta niitä keksitään. 

Tervettä kohtaa ei nähdä missään toiminnassa. 
Eli tekipä niin tai näin, tekee aina väärin ja virheellisesti a nähdään vikaa ja virhettä lapsi-vanhempi-suhteessa että myös vanhemman toiminnassa.
Ja jos oikein ei ole mitään kirjattavaa, keksitään !! Kirjataan siis valheellista tietoa. Esim. kun keskustelet, turvakodin täti tai sossu väittää sinun sanoneen jotain ihan muuta. Jos heität vitsinä jotain, ja "vastapuoli" ymmärtää vitsin, nauraa mukana, mutta kirjaakin sen että olisit suunnilleen silmät päässä pyörien puhunut sekavia, vitsi kirjataan todeksi ja oikeaksi. 

He siis tulevat sinun tasollesi, hakevat luottamuksen, jolloin avaudut, kerrot - ja aivan kaikkea käytetään sinua vastaan !!


Kuulostaa tutulta.

4 kommenttia:

  1. Huoh, toi on niin totta! Kun olin oman poikani kanssa ensikodissa, minua kehuttiin koko ajan ja sanottiin ettei mitään esteitä kotiutumiselle ole. Sitten kun tuli palaveri sossujen kanssa niin nämä ensikodin tyypit alkoivat selittää kaikista "ongelmista". Olin vähän ihmeissäni. Eipä päästy kotiin pitkään aikaan, kun aina tuli muka joku "huoli", vaikka mulle ne puhui ihan päinvastaista. :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano! Mä en ainakaan puhu MISSÄÄN enää mitään ilman, että mulla on nauhuri nauhoittamassa, kun puheet käännetään ja väännetään ihan omiin nimiin miten sattuu...

      Poista
  2. HYVÄ HEIDI, Superakka!!! :) Aiemminkin kirjoitin jo sulle, että näytä niille närhen munat!!! ;) Nyt pitää saada loppu noille vääryyksille!!! Tsemppiä, pidän peukut, varpaat ja, vaikka nännitkin pystyssä, jotta toiveesi toteutuisi!!! Onneksi et ole ihan yksin taistelemassa! Terveisiä vaan Artullekkin, todella hieno mies, kun ymmärtää rakastaa ja tukea sinua!!! Ei muuta kuin poweria putkeen!!! ;) Halit <3 T: hassuakka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ihan hassu kyllä, piristävä tapaus :D Ja kaikki paikat saa pitää kyllä pystyssä meidän puolesta ;) Kerron terveiset Artulle! :)
      Halit takasin <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)