maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kun lapset oli kotona




Ida oli tutkimuksissa puklaamisen takia juuri samaan aikaan, kun pikkuveli syntyi















Helsingissä sukulaisten luona


Siivousta äitin kanssa. Hetken päästä toi sanko oli kumossa lastenhuoneen lattialla. Kiitos Aleksin ja kävelykärryn :D

Tää oli nyt vaan tällainen kuvagalleria, koska mä oon niiiin väsy, etten jaksa kauheesti kirjotella. Ihan normaalia arkeahan me lasten kanssa elettiin. Se väkivalta mua kohtaan varjosti tottakai, mutta kyllä suurin osa ajasta oli ihan rauhallista perusarkea. Ikävä <3

9 kommenttia:

  1. ihania kuvia<3 meilkein tuli itku! toivon koko sydämestäni että saat rakkaat lapsesi takaisin pian.
    tytölläni myös masikkaluomi kasvoissa. milloin idalla lähti häviämään? :) -kiinnostaa aina "paranemis"tarinat, kun tytölläni niin huomiotaheräätävä luomi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Idalla oli kans tosi huomiota herättävä se mansikkaluomi ja aina siitä kyseltiin, että mikä se on! Enkelin suukoksi muistaakseni sitä sairaalassa kutsuivat :) Idalla alkoi siinä 2-3 vuoden ikäisenä se pikkuhiljaa pienenemään ja nyt siinä on enää pienen pieni jälki :)

      Poista
  2. Ihanaa elämää lasten kanssa <3 Toivottavasti saat pian lapsukaiset itsellesi! Voi noita rakkauksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä lähdetään nyt urakalla viemään eteenpäin, radikaalein konstein :)
      Ne on ihania, suloisia rakkaita <3

      Poista
  3. Kyllä lapset näyttää kuvissa ihan tyytyväisiltä :) Toivottavasti pian kokemasi vääryys kääntyy parhain päin ja saisit lapset kotiin, minne he kuuluvatkin <3 Paljon jaksamisia sulle! <3

    Johanna V.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tyytyväisiä lapsia ne olikin :)

      Kiitos sulle oikein paljon ihana <3 Hyvää vappua sinne!

      Poista
  4. Voin vain kuvitella miltä sinusta on tuntunut menettää lapset.Kamalaa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)