lauantai 27. huhtikuuta 2013

Epätoivoinen päivä


Suoraan sanottuna mulla on ollut ihan hirvee päivä tänään. Välillä tulee näitä "epätoivon-päiviä"...Iskee ihan tajuton ikävä lapsia ja tekee mieli vaan vollottaa. Kaikki tuntuu mahdottomalta ja tuntuu, että koko maailma on rysähtänyt niskaan.

Se paha olo vaan purkautuu näin ulos. Se kaikki kiukku, ikävä, suru ja epäoikeuden mukainen kohtelu. Pitäähän se paha olo päästää ulos.

Jännittää, kun maanantaina soitetaan ja kysytään mahdollisuutta sinne perhekotiin. Mitäs jos tuleekin kieltävä vastaus? Sitten taas kaikki jatkuu näin...Eiiii! Se mahdollisuus on annettava! Sain muuten tosi hyvän asianajajan yhteystiedot. Se on saanut yhden perheen asiat niin uskomattomalla tavalla rullaamaan, että ei uskoiskaan. Maanantaina lähtee siis soitto myös nykyiselle asianajajalle. Jos se ei nyt HETI tartu asioihin täysillä, niin sitten saa luvan lähettää paperit takaisin ja otetaan yhteys tähän toiseen mieheen. 

Oon jutellut tänään mummun kanssa pitkän puhelun taas ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi ne on siellä tukena ja valmiita lähtemään tänne koska vaan. Jotenkin alkaa niin voimat olla lopussa tän asian kanssa. Tämä neuvolatädin aiheuttama sekasorto oli aivan liikaa tän kaiken päälle. Ja jos mä en pääse todistamaan, että asia ei todellakaan ole, niin kuin hän luulee, niin sitten se on huutava vääryys! Ei ihmistä voi loputtomiin vain syytellä ilman minkäänlaisia näyttöjä asiasta edes. Tää koko helvetin paska tuntuu välillä niin naurettavalta, että voiko tää olla tottakaan...

Noh, huomenna taas uusin voimin uuteen päivään. Taistelutahto se vaan kasvaa tällästen päivien jälkeen!


16 kommenttia:

  1. Superakka selviää kyllä!!! Hyvää tekee purkaa pahat olot pois, sitten jaksaa taas taistella!!! Voimia, tsemppiä ja naurun kutkutuksia myös toivoo taas hassu-akka!!! ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä kaikki vielä varmasti menee just niin hyvin kuin oot ansainnut!! :) eli saat kaikki lapset kotiin ja arki alkaa rullaamaan paremmin kuin hyvin <3 tsemppiä! Oot niin hurjan vahva!

    VastaaPoista
  3. Onkai tuossa perhekuntoutuksessakin riskinsä? Vai mitähän se käytännössä tarkoittaa? Menettekö jonnekin 24/h tarkkailtavaksi vai miten? Meinaan kun olen lukenut blogeja joissa äiti on ollut lapsensa kanssa ensikodilla, niin monissa tapauksissa on keskitytty etsimään mahdollisimman paljon todisteita henkilön kyvyttömyydestä vanhemmuuteen, eikä positiivisia asioita kirjata lainkaan. Esim. tietokonetta ei varmaan kannata pitää ollenkaan, se kirjataan nettiriippuvuudeksi. Kännykän näppäily pitää miettiä hyvin tarkkaan. Jos yleisissä tiloissa ei viihdy vauvan kanssa, se katsotaan huonoksi asiaksi. Vaipanvaihdot ja vauvan vaatetus pitää miettiä tarkkaan esim heti vaipan vaihto.. Itkeä ei varmaan paljon kannata (milläs estät hyvä kysymys) uni ja ruokarytmit täytyy olla minuutintarkkoja.Vauvan kanssa pitää muistaa vuorovaikuttaa, hymyillä, nauraa, leikkiä ja lässyttää vähän väliä. Itsestäänkin pitää muistaa huolehtia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmösen käsityksen mäkin oon saanu.. :/ on se jännä kun oikeasti sijoituspaikkoja tarvitseville ei ole paikkoja ja sit pidetään väkisin lapsia niissä jotka ei enää edes tartteis niitä paikkoja. Yleensä vaan jos on kerran huostanotettu se on hirveen hankala perua..

      Poista
  4. Kyllähän mä nyt tiedän mihin oon ryhtymässä, tottakai oon ottanut riskit ja hyödyt selville, ennen kuin oon edes ajatellut koko paikkaa. En mä sinne olekaan menossa blogia päivittelemään tai kännykkää räpläilemään, vaan tekemään tosissani TÖITÄ sen eteen, että saan turhat epäilyt ja huolet loppumaan!

    Vaikka tossa on riskinsä, niin ei tämä näinkään voi enää jatkua, koska mitään ei tapahdu. Jatkuvasti voidaan heittää nämä samat epäilyt ilmaan, ne kun on niin vaikea toisin todistaakaan, kun puhetta ei uskota! Ja voihan se olla, ettei edes päästä koko paikkaan. Oonhan mä aikaisemminkin pyytänyt, että pääsisin perhekotiin, mutta ylläri: "Me emme katso sitä tarpeelliseksi!".

    Huostaanottoja on vaikea purkaa, todellakin. Mutta pitää muistaa, että lapsia oltaisiin vieläkin siirtämässä pysyvään perheeseen. Nyt jos koskaan pitää sitä näyttöä tulla, että he voivat palata kotiin. Kenenkään sydän ei kestä sitä surua (varsinkaan lasten) jos he tosta joutuvat taas ihan ventovieraaseen perheeseen.

    VastaaPoista
  5. Ei saakeli on kyllä epäreilu tilanne! :( Oma kokemukseni näistä ensi- ja muista kodeista on juuri se, että niissä keskityttiin juuri niihin negatiivisiin asioihin ja jos ei niitä muuten löydetty, niin revittiin vaikka päästä. Työntekijöiden asenne oli avoimesti kettuileva ja heillä oli "se oma, oikea tapa" miten lasta täytyi hoitaa (maalaisjärki oli vieras käsite) ja jos erehdyit olemaan eri mieltä jostain ja vielä sanomaan sen ääneen niin sitten syytettiin asennevammasta ja ja siitä, ettet ole "vastaanottavainen" neuvoille. Vietin yhdeksän kuukautta lapseni kanssa näissä laitoksissa laittoman huostaanoton purun jälkeen, että mun äitiyttä voitiin arvioida ja vaikka se laitosaika oli mitä oli, niin kunnialla lopulta selvittiin ja lopputulos oli juuri se mikä pitikin, eli kotiuduttiin lapsen kanssa! :) Mä uskon että oot miettinyt joka kantilta asian, ennenkun meet tuommoista lastensuojelulle ehdottamaan ja halusin nyt tuoda vähän näkökantaa, että asiat voi päättyä myös onnellisesti. :) Tsemppiä Heidi hirveesti ja mä uskon, että tuommoinen tiikeriemo selviää kyllä siitä laitosajastakin voittajana ja että lopputuloksena saatte teidän perheen vihdoinkin yhdistettyä! :) Voimia, voimia ja hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että kerroit oman kokemuksen! On tosiaan mukava kuulla joltain myös positiivista kerrottavaa näistä laitoksista. Mä oon niin paljon lukenut tässä vuosien varrella (varsinkin nyt viimeisen kuluneen vuoden aikana) lastensuojelusta, ihmisten kokemuksista, huostaanotoista, perhekodeista yms. että tiedän todellakin jokaisen tukitoimen hyvät ja huonot puolet!

      Ja suoraan sanottuna, en todellakaan mihinkään laitokseen menisi, jos ei tässä alkaisi vaan jo epätoivo iskeä. Tän raskauden myötä, kun on niin sopivasti saatu mulle päihdeongelmakin yhtäkkiä, jota ei pysty edes millään todistamaan valheeksi, niin siinä vaiheessa on pakko mennä valvottuun tilaan.

      Ja yksi todella suuri syy tähän meidän suunnitelmaan on se, että mä haluan helvetin kauas pois tästä Etelä-pohjanmaan sairaanhoitopiiristä, jossa työntekijät vetävät yhtä köyttä ja sokeasti lukevat papereita, sen kummemmin asiakasta kuuntelematta! Arvatkaa pistääkö vihaksi, kun ihan sama missä puhut ja mitä, niin eihän sua uskota, kun papereissa nyt vaan lukee, että mä oon juoppo!

      Mä oon niin hermonnut täällä tän asian kanssa ja tästä mun raskausajasta on tehty yhtä helvettiä. Mä oon tällä hetkellä niin täynnä vihaa tätä systeemiä kohtaan, ettei mitään rajaa. Nyt mulle tuli aika pikkulapsipsykiatrialle ja minkälainen joukko siellä on vastassa? Lastensuojelun sosiaalityöntekijä, Hal-polin sosiaalityöntekijä ja terveydenhoitaja, erikoislääkäri ja pikkulapsipsykiatrian sosiaalityöntekijä. MITÄ?! Kolme sosiaalityöntekijää?! Ja sinne taas pitäisi yksin mennä, tällä lapsella ei ilmeisesti ole isääkään ollenkaan. Soitin äitille ja mummulle tosta ja ne sanoi, että yksin en mene todellakaan. Ne on valmiita molemmat tulemaan mukaan. Mummukin Helsingistä asti! Nyt loppuu tämä saatanan kiusaaminen tähän paikkaan. Ne yrittää vissiin ihan oikeasti saada mut romahtamaan.

      Kiitos sulle :) Voimia tässä tarvitaan nyt enemmän, kuin koskaan! Nyt alkaa todellakin paukkua nää asiat pahasti yli mun sietorajan.

      Anteeksi vaahtoaminen ja ruma kielenkäyttö. Ei vaan voi mitään, suututtaa niin lujaa.

      Poista
  6. paljon paljon voimia!! vaikka mahdottomalta tuntuu, yritä löytää positiivisia puolia huonoistakin asioista, jokaiselle asialle/vastoinkäymiselle on tarkoituksensa :) siunausta sinne koko teidän perheelle<3 ihanaa kun sulla on tuommonen mummo<3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummu on aika ihana <3 :) Kiitos samoin! :)

      Poista
  7. Poistin vahingossa kommentin (kun se oli mennyt roskapostin sekaan), joka tuli anonyymilta joka kyseli, että olenko miettinyt, että vauva tässä tilanteessa ei varmasti ainakaan ole helpottanut lastensuojelun kanssa.

    Juu, mutta en nyt viitsinyt tätä lasta tappaa sen takia, että se mahdollisesti asioita vaikeuttaisi. Voi, että kun en jaksais hokea miljoonia kertoja samoja asioita...Eihän tässä nyt ole toimittu lakien mukaan ollenkaan muutenkaan. Ei se saisi vaikuttaa asiaan mitenkään. Huostaanottopäätökseen ei ensinnäkään lakien mukaan ole mitään oikeutta jatkuvasti keksiä lisää syitä. Sitä on varmasti monen vaikea ymmärtää miten monimutkasia kaikki nämä asiat on ja miten paljon ihan oikeasti se vastassa oleva sosiaalityöntekijä asioihin vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten se vauva vois estää isompien kotiin paluun? Noin niinku järjellä ajatellen? Ei mitenkään. Tosin sossuthan ne voi olla mitä mieltä vaan asiasta.

      Toivottavasti saat lapset kotiin(minne ne kuuluu), ettei ne joudu minnekään tuntemattomaan sijaisperheeseen.

      Poista
  8. Onko sulla koskaan ollut noissa sosiaalitoimiston tapaamisissa sosiaaliasiamiestä mukana? Voi olla että olet jo maininnut jossain aiemmin tästä mutta en ole huomannut.
    Sosiaaliasiamies saa monesti hankalimmatkin sossut kiinnostumaan lain pykälän oikeasta noudattamisesta, eli lähes sama vaikutus kuin asianajajalla. ;-)
    Sosiaaliasiamieheltä saa myös neuvoja sun oikeuksista ja apua muistutuksen laatimiseen. Nimittäin huostaanotot joissa ei ole toimittu oikein (ja asiakkaan huono kohtelu yleensäkin) ovat aina muistutuksen tai jopa kantelun paikka aluehallintovirastosta ko. kaupungin sosiaalitoimelle.

    Toivottavasti saatte nyt hyvän asianajajan, nimittäin oikeanlainen ihminen hoitamaan tätä teidän asiaa on enemmän kuin sata jänistä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollut. Mulla toi eka asianajaja tai oikeusapumies se oli, sai kyllä uskon menemään koko touhusta, kun se oli pelkkää sossujen myötäilemistä. Ei oikein uskaltanut edes niitä vastustaa. Nyt on vasta ton neuvolahässäkän jälkeen tajunnut, miten äärimmäisen tärkeä on saada apua taholta, joka tietää nämä kuviot!

      Viikon päästä tavataan asianajaja vihdoin!! Sanottiin, että meillä on toinenkin asianajaja tiedossa, jos hän ei kerkeä nyt saman tien aloittaa meidän jutun parissa!

      Tässä alkaa vähän jännittää :) Pyysin myös kaikki paperit äitiyspolilta musta ja lapsista! Saadaan niissä olevat väärät kirjoitukset myös selville ja päästään oikomaan ne.

      Kiitos :)

      Poista
  9. Hei! Olen myös seurannut blogiasi nyt jonkun aikaa ja vaikutat kyllä vilpittömältä ja hyvältä äidiltä, mutta en kuitenkaan ymmärrä miten tuo tilanne ei etene yhtään? jos tuossa on nyt tehty laiton huostaanotto ja käsittääkseni laittomuuksia ja virkavirheitä muutenkin niin oletko vienyt asiaa eteenpäin ja valittanut korkeammille tahoille?? ja miten se on edennyt?? En tarkoita pahoittaa mieltäsi, älä siis pliis suutu mutta en vaan ymmärrä miten tuo tilanne ei ole muuttunut yhtään vuoteen vai kahteen? kun huostaaoton syykin on ymmärtääkseni poistunut aikoja sitten. Tsemppiä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska sossuille riittää pelkkä huoli ja epäily, he eivät tarvitse sen kummempia todisteita asioille. Mietippäs tätä mun neuvolakuviota ja mistä mua on syytetty monet vuodet mun sitä tietämättä...Olisko sillä kenties vaikutusta? Ja jos palaverissa hermostun, mulla on heti psyykkisiä ongelmia. Tarvitaanko muuta?

      Edelleen uskon, että asiat tulee muuttumaan asianajajan myötä. Siinä tein suuren, suuren virheen, etten aiemmin tajunnut sitä vaihtaa sellaiseen, joilla näistä asioista on kokemusta! Käykääpä huvin vuoksi lukemassa FB:ssä sellaista sivustoa, kuin HOL-huostaanotetut lainvastaisesti. Näätte, että mä en todellakaan ole ainut, jolla asiat ei muutu miksikään, vaikka niitä kuinka pyörittelisi.

      Poista
  10. Vastaukseni eräälle äidille, joka mietti mikä on saanut sossut edes hieman lämpenemään ajatukselle, että asioista pitääkin hoitaa lakien mukaan kuten asiakassuunnitelman laatimista ...

    Jatkakaamme viranomaisten opettamista. Näinhän sen ei pitäisi missään nimessä mennä, että asiakkaan pitää osata vaatia oikeuksiaan varsinkin, kun juuri nämä sosiaalialan viranhaltijat ovat viran vastaanottaessaan tai toimen vastaanottaessaan lupautuneet noudattamaan säädöksiä, asetuksia, lakeja, joita hänen tulee toimensa hoitamisessa noudattaa. Mutta nykyisellään se menee näin väärin päin: asiakkaan on tiedettävä mitä laki sanoo lapsen edusta ja perheen kunnioittamisesta. / Ani

    "siinä alkaa olla "taikaa", että perheet alkavat vaatia asiakaslähtöistä ja rehellistä toimintaa perheen asioiden hoidossa. ehkäpä sossut alkavat kuulla ympäriltään asioita (siis toisilta sossuilta), että perheet ovat alkaneet vaatia oikeuksia ja siksi alkavat itse pelätä jäävänsä kiinni lainvastaisista touhuistaan ;)"


    Tämä osu heti silmiin, kun avasin Facebookin, sopii tähän keskusteluun, ku nenä päähän! Teksti siis lainattu FB:N Hol-sivuilta.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)