perjantai 15. maaliskuuta 2013

Opiskelu-ja työhistoriaa

Tämä aihe oli postaustoiveena. Elikkäs mitä oon opiskellut ja millasissa paikoissa ollut töissä. Aika hyvin mä oon ne aiemmin täällä blogissa maininnutkin, mutta laitetaas ne nyt kaikki samaan syssyyn:)

Elikkäs. Yläasteen jälkeen muutin naapuri paikkakunnalle opiskelemaan Catering-alaa. Oon ihan tyytyväinen,että oon sen alan opiskellut, vaikka se nyt ei mikään unelma-ala olekaan, mutta töitä siltä alalta löytyy kuitenkin aika helposti. Varsinkin jos ei oo turhan kranttu :) Työharjoittelupaikkana mulla tuolloin oli mm. vanhainkodin keittiö, työmaaruokala ja ravintolan keittiö. Varsinaiseen asiakaspalvelutyöhön esim. kahvilaan en tuolloin ujouteni takia uskaltanut koskaan harjoitteluun mennä, vaikka se olisi enemmän ollutkin se oma juttu.
Päättöt tehtiin neljän muun tytön kanssa Coctailtilaisuuksista. Osittain kirjallisena, mutta tärkein osuus siinä oli, kun järjestettiin koulun opettajille coctailjuhlat. Mä halusin ottaa päävastuulle kukka-asetelmat ja yhden suuren kimpun, mikä tuli noutopöytien keskelle. Mulla on jäänyt niin elävästi mieleen, kun yksi opettajista kysyi mistä olemme asetelmat tilanneet. Ja kun kerroin rinta pystyssä, että mä oon ne tehnyt, niin se opettaja sanoi heti: "Ja nyt äkkiä puutarha-alalle!" :D Kyllä mä olin niin mielissäni. Kaverit mua välillä noina opiskeluaikoina sanoikin Hemuliksi, kun olin niin kova kukkien ystävä :)


Valmistuttuani  mä jatkoin samassa koulussa olevalle matkailualalle. Työharjoittelussa olin kahdesti Kokkolassa luontokoulu Villa Elbassa. Voi vitsi, mä tykkäsin olla siellä :) Ne oli useamman viikon harjoitteluja ja saatiin kaverin kanssa oma mökki sieltä, missä asuttiin se aika. Ja kolme viikkoa oltiin kahden muun tytön kanssa Ylläksellä :) Ihanat muistot tolta reissulta! Matkailualaa kävin vuoden, mutta sitten tuli mahdollisuus vakipaikkaan kahvilassa, niin otin sen sitten vastaan. Oli sitä jo sen verran kyllästynyt köyhään opiskelijaelämään, että ihan ensimmäinen työssä ansaittu tili kiehtoi enemmän!
Kyseisessä kahvilassa olinkin viisi vuotta kirjoilla. Molemmat lapset syntyivät tuossa välissä. Äitiysloman jälkeen palasin vielä joksikin aikaa tonne töihin, mutta sitten tapahtui se ikävä, suuri muutos elämässä ja jouduin oman jaksamisen takia irtisanoa itseni. Enkä mä sitä oo katunut. Mä en olisi jaksanut silloin, en millään. Enkä mä tiedä miten olisin pystynyt kertomaan pomolle ja työkavereille sitä asiaa. 

 
Ton jälkeen onkin sitten ollut enimmäkseen pätkätöitä, harjoittelua ja kouluja. 2010 aloitin Alajärvellä puutarhuri-koulun. Ajankohta ei olisi voinut huonompi olla. Lasten huostaanotosta oli kulunut vasta vähän aikaa ja aika surkea olo oli silloin. Koulumatkaa kertyi päivässä reippaasti yli sata kilometriä, että se oli sitten varmaan liikaa. Toinen aika oleellinen syy lopettamiseen oli, kun meidän luokalla oli vain viisi suomalaista tyttöä ja loput oli venäläisiä. Kaikki nämä suomalaiset oli pettyneet kouluun ja jokainen tahollaan ajatteli vaihtaa alaa tai mennä töihin. Eipä siinä paljon huvittanut yksikseen jäädä.


Sen jälkeen olikin muutama pätkätyöpaikka, kirjanpitäjänä ja hetken aikaa ravintolassa. Ne jaksoi hyvin, koska työmatkat oli lyhyet ja molemmat pestit oli vaan noin kuukauden mittaiset. 

Sitten menin Seinäjoelle töihin (vakkaripaikka) kebab-pizzeriaan. Siitä oonkin selittänyt sitten aiemmin, kun mun kunto heikkeni puolen vuoden päästä siitä ja jäin sitten sairaslomalle. Tuolloinhan mulla ei ollut vielä lääkitystä masennukseen ja söin todella huonosti. Pari päivää sairaslomalla oltua pomo alkoi soitella, että koska tulen töihin. Se soitteli vähän väliä ja sanoin aina, etten mä osaa nyt päivää kertoa. Kyseessä kuitenkin on masennus, niin ei se nyt aivan muutamassa yössä parane. Sitten kun toi töihin kyseleminen jatkui tarpeeksi kauan ja pomokin alkoi vihjailla, että oliskohan mun parempi irtisanoutua, niin irtisanouduin sitten. Silloin sitä oli tajunnut ton masennuksen vaikutukset oikein kunnolla ja mulle oli paljon tärkeämpi tuossa vaiheessa oma terveys, kuin mikään työ. Ihan liian kauan olin sitä jo laiminlyönyt ja pakko oli alkaa korjaamaan asiaa. Lastensuojelustahan sain kunnon haukut irtisanoutumisestani ja kuulemma mun olisi vaan pitänyt jatkaa sairaslomalla. Aika hemmetin vaikeeta jos pomo jatkuvasti hoputtaa töihin?!


Kun olo alkoi kohentua, niin meninkin sitten harjoitteluun taas tuttuun kukkakauppaan! Ja sitten tulikin tieto opiskelupaikasta Sisustus-ja tila-alalle. Siellähän mä sitten kerkesin olla hurjat 5 kk, kun tämä uusi tulokas ilmoitti itsestään :) Ja koska alalla ollaan myrkyllisten, hengitettävien aineiden kanssa tekemisissä, katsottiin opettajan kanssa paremmaksi vaihtoehdoksi keskeyttää opiskelu. Sitä alaa voi sitten jatkaa siitä mihin jäin, sitten kun siltä tuntuu! Näillä näkymin luulen, että vauvan kanssa jään kotiin vielä äitiysloman jälkeenkin. Ja varsinkin jos Ida ja Aleksi on silloin jo kotona,niin jään ehdottomasti heidän kanssaan kotiin. Otan kiinni kaiken menettämäni ajan!

Tälläsiä hommia on tullut tehtyä. Sinänsä harmittaa, että toi sisustusala jäi nyt kesken, mutta kyllä tämä vauva sen kuitenkin voittaa mennen tullen :) Ja opiskelu on siitä helppo ja hyvä vaihtoehto, että sitä voi kyllä sitten aina jatkaa jos siltä tuntuu. Silloin muuten kun sain tietää, että pääsin sitä opiskelemaan, mulla olisi ollut myös mahdollisuus päästä melko varmasti oppisopimuksella sinne kukkakauppaan. Mietin kyllä tosi paljon sitä vaihtoehtoa, mutta jotenkin siinä vaiheessa sisustus vei voiton. Vaikka kyllä totta puhuen välillä harmittikin. Oppisopimus on kuitenkin tosi mahtava tilaisuus...Mutta ehkä se vaan kuului mennä näin, koska tulin sitten niin nopeasti raskaaksi. Olisihan mulla jäänyt sitten se oppisopimuskin kesken ja se olisi harmittanut enemmän, kuin opiskelun keskeyttäminen.

Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan työn suhteen :) Se on mukava taas hakea töihin, kun oma vointi on hyvä ja tietää, että jaksaa varmasti taas. Mutta sitä ennen keskitytään täysillä uuden vauvan hyvinvointiin! <3

 
Ps.Sori, kirjoitusvirheitä saattaa olla tarkistamisesta huolimatta, mulla on nimittäin jo ihan silmät ristissä ja sängyn kuvat silmissä :D

Ja vau!! Bloggerin kautta on jo 142 lukijaa, ihan mahtava juttu :) Jos joku kaunis päivä saavutetaan 150, niin sitten pidetään kyllä joku kiva arvonta taas!

10 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :) mua aina kiinnostaa lukee muiden opiskelu- ja työjuttuja.
    Mä en tiedä mikä musta tulee isona.. tuntuu, että sen lukionkin turhaan kävin ja vielä ihan hyvin paperein, kun en silti pääse opiskelemaan sinne minne haluaisin. Voipi olla siis ammattikouluopinnot vielä edessä. Olisin mennyt sinne suoraan peruskoulusta, jos olisin silloin tiennyt mille alalle tahdon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit :)
      No sen voin sanoa, ettet varmasti ole turhaan lukiota käynyt kuitenkaan! :)Mitä olisit halunnut lähteä opiskelemaan?

      Yläasteen jälkeen sitä on niin nuori, että tosi harva varmaan siinä vaiheessa vielä tietää, mitä haluaa isona tehdä! Ja vanhetessa mieli kerkeää muuttua miljoonaan kertaan. Mulla oli tuolloin kyllä jo mielessä floristin ala, että on se aina mua kiehtonut :)

      Sä oot nuori vielä ja elämä edessä! Kerkeät hyvin, rauhassa miettiä mikä olisi se oma juttu :) Onneksi täällä Suomessa on niin hyvät mahdollisuudet opiskella!

      Poista
  2. Tosi mukavasti sä oot ehtinyt haalia kokemusta eri aloilta ja koulutustakin, mikä tietysti helpottaa töiden saantia. Onko toi sisustusala tai kukka-ala sulle ne lähinnä sydäntä olevat, vai tekisikö mieli opiskella vielä jotain uutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä nyt onneksi jotain kokemusta tosiaan kertynyt :) Mä oon kyllä sellanen, etten pysty kauaa kotona vaan toimettomana olla. Seinät kaatuu päälle. Mutta ton lapsiasian takia oli vaan pakko hetkeksi "pysähtyä ja miettiä elämäänsä".
      Kyllä noi sisustus ja floristin ala on tosiaan lähellä sydäntä, kumpaakaan ei vaan oo saanut suoritettua loppuun, mikä harmittaa! Pitää tossa äitiysloman jälkeen vähän kysellä, olisiko vielä mahdollisuutta päästä sinne kukkakauppaan oppisopimuksella tai jotain. Noihin molempiin kouluihin on vaan niin julmetun pitkä matka, mikä on kyllä ISO miinus! Kulkemiseen menee rahaa ja kaksi tuntia päivästä, mikä on sitten taas perheeltä pois. Että siksi toi oppisopimus olisi ihan mahtava vaihtoehto!

      Aina vaan sitä tulee mietittyä, että mikä mä haluan olla isona :D Kun toisaalta myös parturi-kampaajan ammatti houkuttelisi...Vaikeita asioita, mutta onneksi sitä voi opiskella vielä vaikka viiskymppisenä jos siltä tuntuu ja talous sen sallii :)

      Poista
  3. Miks sulla ei ole täällä sitä sellasta palkkia, mistä näkee mistä kaikkialta suomea tai sivustoilta tänne tullaan ja jotain laskuria kävijöistä tai käyrää milloin on eniten luettu ja mitä postausta tai jotain? Niitä ois kiva kans nähä.

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus!

    Mikäs aikaväli tuossa kebab-työn ja koulun aloituksen välillä oli? Tai tuon kukkakauppapestin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos :)

      Öö-öö,ton kebab-työn jälkeen olin siis vähän pitemmällä sairaslomalla (jäin tammikuussa)ja hain sillon tonne Ilmajoelle kouluun. Pääsin sinne ja sitten jossain vaiheessa ennen koulun alkua olin tuolla kukkakaupassa :)

      Poista
  5. Hei.Pidäthän arvonnan myös anonyymeille?
    Ja kun meillä on aina miehen kanssa riitaa rahasta niin kuinka teillä kun toinen saa enemmän? Onko rahat yhteisiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki anonyymitkin saa osallistua :)
      Kyllä meillä rahat aika lailla yhteisiä on, kun kumpikaan ei nyt tuhlaile älyttömyyksiä omiin "turhuuksiin" :)Kunhan laskut tulee maksettua ja ruokakaupassa pääsee käymään, niin se on pääasia. Välillä tulee tietysti motkotusta esim. mun hiustenpidennyksistä, mutta kun niitäkään ei nyt usein tarvitse vaihdella, niin ei Artunkaan maailma siihen kaadu. Onneksi se ymmärtää ihan hyvin näitä naisten tarpeita:D Ja sillä taas on omat juttunsa, mihin se tarvii rahaa.

      Onhan se raha varmaan useimmissa parisuhteissa se yksi yleisimmistä riidan aiheista väistämättä. Ja mäkin parhaani mukaan otan vastaan kaiken mahdollisen homman, mistä vähän saa vielä ylimääräistä ja myyn turhaa roinaa kirppareilla, niin ihan hyvin tässä ollaan pärjätty :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)