maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kiitosta, parturointia ja mietteitä

Ensinnäkin iso kiitos monesta hyvästä ehdotuksesta :) Pääasiassa niitä tulikin anonymeilta, että oli ihan hyvä juttu laittaa kommentointimahdollisuus kaikille. Ajattelin nyt jättää asetukset näin, mutta kerron ihan suoraan, että aika helposti anonyymien kommentoimismahdollisuus myös lähtee. Mä en nimittäin halua enää sitä samaa tunnetta, kuin viimeksi, kun aina sai aivan peläten avata bloggerin. Kyllä tämä harrastus pitää pysyä mulle mieluisana kuitenkin :) Kun tämä meikäläisen elämä nyt ei välttämättä oo ihan sieltä helpoimmasta päästä, niin en mä halua itelleni tahallani lisämurheita tuottaa! ;)


Kaikki postausehdotukset aion toteuttaa, mutta en välttämättä siinä järjestyksessä, kun ne on tullut. Katotaan aina fiiliksen mukaan millä mennään!:)

Mä oon niiiiin onnellinen mun uudesta, siististä miehestä. Vihdoin ja viimein Arttu suostui nimittäin parturiin mun painostuksen alla :D Se on toissa kesästä asti hiuksiaan kasvattanut ja piti niitä kauan aikaa vaan ponnarilla ja PIPO päässä joka paikassa! Se ressukka ei uskaltanut mennä parturiin, koska sillä oli kuulemma niin ohentunut tukka. Nythän se sai joululahjaksi joltain lahjakortin parturiin ja se otti vähän nokkiinsakin siitä :D Mä sille vakuuttelin, että se tukka tottakai vaan paksuuntuu siitä, kun sen leikkaa. Mutta hetken aikaa mä sitä sain patistella,ennen kuin se rohkaistui :) Parturi oli siltä kysynyt, että eikö nyt jätetä kuitenkin vielä sen verran pitkäksi, että ne saa vielä ponnarille, mutta Arttu oli sanonut, että taitaa se emäntä olla vähän eri mieltä :D Ja oli sitten lopputulokseen itekkin niin tyytyväinen, että <3 Se oikeesti hehkutti täällä kaks päivää uusia hiuksiaan :) Ressukka toinen <3


Mitähän muuta täs nyt ois tapahtunut. Hmm...Mulla alkaa ainakin nyt herkkulakko! Huhheijaa. Tänään kun kävin kaupas, niin heitin kärryyn kilon omenoita ja toisen kilon mandariineja ja kävelin hyvin nopeasti kaikkien herkkujen ohi. Mä oon syönyt aivan liikaa makeaa ja sen kyllä huomaa. Rupes aivan ahistamaan :D Tää mun maha on meinaan kyllä jo sellanenkin pallo ja laskettuun aikaan on kuitenkin vielä 4 kk! Ja niillä viimeisillä kuukausillahan se paino just eniten nousee. Että jos ei nyt ala vähän himmata, niin mä oon ryhävalas kesällä

Huomenna mulla onkin neuvola. Toivotaan, että verenpaineet olis nyt jo laskenut. Oon mä kyllä jo nukkunut vähän paremmin, uskon että sillä on ollut merkittävä vaikutus. Ja tietty sillä, että sitä neuvola-asiaakin on saanut jo jonkin aikaa sulatella, ettei se enää vie niin paljon aikaa mun ajatuksista. Toisaalta taas huomenna, kun kohtaa sen kyseisen naisen, niin ne verenpaineet hyppää siltä seisomalta huippulukemiin! Totta puhuen on kyllä hyvin vastenmielistä mennä sinne. Ei mua huvita sille kertoa enää yhtään mitään. Tutkikoot nopeasti mitä pitää, mä en sen kummemmin oo halukas enää mun elämästäni kertomaan. Kun ei sillä mun kertomalla sitä paitsi tunnu mitään väliä olevankaan. 

Hitto, kun sillä meidän asianajajalla on justiin joku iso juttu menossa, niin mä en oo saanut kerrottua sille vielä näitä uusia asioita. Odotan kyllä enemmän, kuin paljon että päästään sen kanssa yhdessä juttelemaan tästä jutusta ja mitä me voidaan asialle tehdä. Vaikka toki mä voisin yksinkin tätä asiaa lähteä eteenpäin viemään, mutta kun mulla nyt joka tapauksessa jo valmiina se asianajaja on, niin mun mielestä on järkevämpää odottaa sen mielipidettä asiasta ensin. Ite kun sitä ei näitä kaiken maailman lakikoukeroita tunne, niin voi jäädä joku tärkeä asia huomaamatta tms. 

Hyi kamala, yks päivä radiossa puhuttiin huostaanotoista, niin siellä sanottiin, että vain 10% ihan pieninä huostaanotetuista lapsista palaa kotiin. 10%!!! Eihän se oo mitään! Eli siis toisin sanoen jos Ida ja Aleksi eivät olisi tässä väliaikaisessa paikassa, niin mulla ei olisi TOIVOAKAAN saada niitä enää koskaan kotiin. Mun käy kyllä kova surku niitä vanhempia, jotka tietävät sen, että niitä mahdollisuuksia ei enää koskaan ole, teki mitä tahansa. Yhdestä ainoasta virheestä, joku voi menettää ikiajoiksi mahdollisuuden kasvattaa oma lapsensa. Mun mielestä se on väärin, ei voi mitään. Hyi. Ja siis jos joku ei tiedä, niin miksi siis näin voi käydä, niin lastensuojelun laissa sanotaan, että kun lapsi on ollut riittävän kauan sijaisperheessä, niin se siirto omaan kotiin olisi lapselle haitallisempaa, kuin pysyvä huostaanotto. En sitten tiedä, että onko tohon joku tietty aika raja, vai miten se määritetään...Mutta on se kova paikka vanhemmille.


Huomenna teenkin sitten jonkun noista ehdotetuista postauksista!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :) 

Piti tulla vielä näin jälkikäteen kertomaan yks asia, minkä oon unohtanut täysin täällä kertoa! Tuli vaan tossa mieleen, kun vastailin kysymykseen mun ja exän väleistä nykyään.
 Nimittäin: ex oli tossa jokin aika sitten palauttanut joitakin mun pikkutavaroita meidän postilaatikkoon. Mukana oli lyhyt kirje, jossa pyysi lopuksi anteeksi kaikesta.
Toi oli mun mielestä hieno teko ja kyllä me heti Artun kanssa molemmat respectit exälle annettiin.  

6 kommenttia:

  1. Voisitko sä soittaa sinne neuvolaan ja pyytää, että saisit vaihtaa sitä neuvolantätiä? Jos kerrot, että se on sun mielestä käyttäytyny asiattomasti, niin luulis etteisun enää tarvis sen asiakkaana olla :) Jaksamista loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin, kun tää juttu tuli ilmi, niin ajattelin heti että vaadin toista neuvolatätiä, koska mulla nous ihan kauhea inho tätä ihmistä kohtaan. Mutta täs koko kaupungissa on tasan 2 ihmistä siinä hommassa! Ja sitten rupesin ajattelemaan sitä, että jos vaadin vaihtoa, niin sitten lastensuojelussa se taas katotaan niin, että mä oon yhteistyökyvytön tms. Jotakin hallaa siitä kuitenkin mulle tulisi, kokemuksesta tiedän! Joten ajattelin, että mennään näin, vaikka sitten hampaat irvessä loppuun asti :D

      Poista
  2. Täällä on yks ilonen ano joka on innoissaan että voi taas kommentoida! :) Ja hei laitappa sitä maha kuvaaki aina sillon tällön, mun mielestä on ihana kattoa ku vauvamaha kasvaa! :)

    Ja hienoa, että sun ex pyysi sulta anteeksi. Kyllä se on hieno teko! :) Ja tästä tulikin mieleen, että miten sun ex saa nähä Idaa ja Aleksia? Nämä asiat ei varmaan kuulu kyllä blogiin, mutta oon nyt miettinyt tätä asiaa jokunen aika niin päätinpä rohkasta sitte kysästä! :)

    Ihanaa alkanutta viikkoa sulle ja Artulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mä oon vahingossa unohtanut tähän vastata :(

      Oli todellakin hieno teko exältä pyytää anteeksi, arvostan kovasti tekoa :) Ex näkee kolmen viikon välein lapsia, kaksi tuntia kerrallaan.

      Ihanaa kevättä sulle :)

      Poista
  3. Muistatkohan mua enää :) Susta ei oo kuulunut aikoihin, mutta oon käyny ahkerasti täällä lukemassa sun kuulumisia, ihanaa että voit hyvin!

    did-do@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii! Muistanhan nyt toki :) Pahoittelut, että kirjoittelu on jäänyt, kun on mielessä ollut niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä! Mä koitan tässä joku päivä saada aikaiseksi kirjoittaa sulle :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)