perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ehdotuksia mulle jooko?

Nyt rakkahat lukijani auttakaa naista pulassa :)

Mua välillä niin kyllästyttää jauhaa näistä samoista asioista! Okei, ne on mun elämää ja mitään ei voi sivuuttaa. Mutta silti kaipaisin jotain muuta välillä :)

Eli nyt pliiiiis laittakaa mulle postausehdotuksia! Ihan mitä tahansa mieleen juolahtaa :)
Mä laitan nyt väliaikaisesti ainakin kommentointi mahdollisuuden myös anonyymeille. Katotaan kuinka käy!

  

35 kommenttia:

  1. Olis mielenkiintoista saada semmonen postaus missä kertosit että mitä luulisit sulle tapahtuvan jos et olis koskaan tullut raskaaksi? Siis et olis saanut iidaa, etkä aleksia. tämmönen pieni ajatusleikki ja olis kiva kuulla että mitä ite luulet että sulle olis käynyt :>

    Ja sitten toinen postaus olis, minkä minä ainaki haluaisin nähä niin olis semmonen mihin laittaist kuvia sun lapsuudesta tähän päivän asti! :) Olis kiva nähä että miten oot muuttunut, vai ootko ees muuttunut ;)

    tää sun blogi on muuten aivan ihana, ja oikein paljon tsemppiä sulle joka asiaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksesta :) Toteutan sen kyllä!

      Ja kiva, että tykkäät blogista. Ihanaa kevään odotusta sulle <3

      Poista
  2. Voisitko tehdä postauksen että mitä työtä oot tehnyt tai opiskellut ym. ? ja vaikka minkälainen koti sulla on :)

    VastaaPoista
  3. Yhdessä toisessa blogissa oli sellanen postaus, että se kerto siinä kaikkia omia noloja mokiaan. :) Siis vähän siihen tyyliin ko joissaki lehdissä on niitä mokapalstoja. Sellanen vois olla kiva sultakin! :)

    - Jane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehhee, aika hyvä :) Pitää alkaa nyt muistella omia noloja tilanteita :D Eiköhän niitä löydy :) Kiitos ehdotuksesta!

      Poista
  4. Tulevaisuuspostaus, minkälaista elämäsi olisi kolmen, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Minkälaista perhe-elämä kolmen (vai vielä useamman?) lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Leivonta resepti. Ja olen itse parisuhde väkivältaa kokenut eikä itse tunto ole vielä parantunut niin miten itsetuntoa voi nostaa.Minulla esim nenä murtui,mutta sitä ei korjattu koska menin liian myöhään lääkäriin ja nyt ne sanovat että se on niin lievä murtuma ettei sitä enään lähdetä korjaamaan.
    Sun blogi on tosi hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ikävä kuulla, että sä oot joutunut kokemaan tota paskaa!Mä voisin kyllä kirjoittaa ihan oman postauksen perheväkivallasta ja sen vaikutuksesta koko elämään!
      Kyllä se itsetunto korjaantuu siitä ajan kanssa. Käytkö missään juttelemassa asiasta? Se voisi tehdä hyvää. <3 Mulla on auttanut se, että mä tiesin koko ajan, että se vika ei ole mussa! Se vaan iskostui mun päähän niin lujaa, enkä koskaan syyttänyt itseäni väkivallasta. Siitä kylläkin, että ajattelin voivani muuttaa sen ihmisen ja pilasin elämäni sillä!
      Valtavasti tsemppiä sulle, kyllä kaikki järjestyy parhain päin. Älä syyttele itseäsi ja muista, että SÄ et ole tehnyt mitään väärää. Satuit vaan kohtamaan varsinaisen mammanpojan, joka ei osannut käsitellä tunteitaan, kuin lyömällä heikompaa! MIKÄ RAUKKIS!! Nosta nenä pystyyn ja nauti täysin rinnoin tulevasta keväästä. Olet ihana nainen :)

      Poista
    2. Olemme käyneet mieheni kanssa terapiassa ja väkivalta on loppunut.Mutta itse tunto se vain ei ole noussut.Olen vielä tosi riippuvainen miehestäni.Väilillä on henkistä väkivaltaa vielä.Hän esim päättää melkein kaiken.Mutta hyviä hetkiä on kumminkin ja rakkautta.meillä 2 vuotias tytär. Mutta esim se on jäänyt mieleen kun kävin vielä ammatti koulua niin luokkani tytöt 18-20 vuotiaat nauroivat minulle kun menin poski mustana kouluu. Kerran eräs lauantai ilta mieheni oli baarissa ja sitten sunnuntaina kun hän heräsi vei minut auto ajelullle.vei minut laheiselle uimapaikalle ja sanoi että hukuttaa minut jos en kerro kenenkä kanssa olen häntä pettänyt.olin siis ollut itse kotona tyttären kanssa ja olin muka pettänyt.väänsi kättäni lujaa löi vähän nyrkillä kuristi.kuristaminen oli silloin väkivalta aikana pahinta.minäkun olen pieni ja mieheni 40 kiloa painavampi.blogisi on minulle tosi hyvä vertais tuki.

      Poista
    3. Voi kamala :( Kuulostaa kyllä ihan järkyttävältä. Tosi hieno juttu, että miehesi on suostunut terapiaan. Mutta jos väkivalta tulee vielä kuvioihin, niin lupaathan edes harkita suhteesta lähtemistä? Mä tiedän, että se on vaikeaa, koska se toinen on saanut sut jonkinlaiseen tilaan, että luulet ettei sulla ole mitään ilman sitä. Mutta se ei pidä paikkaansa. Kenenkään ei tarvitse kestää tuollasta kohtelua. Vaikka niiä hyviä hetkiä olisikin, ne ei korvaa tota väkivaltaa. Kun on miehiä, joiden kanssa on hyviä hetkiä ja huonoinakaan ne ei kuitenkaan uhkaile tai satuta. Se on paljon ihanampaa se!

      Paljon voimia sulle ja hyvä, että tästä blogista on ollut apua :)

      Poista
  6. Miten usein tapaat Iidaa ja Aleksia? Onko ne silloin yötä teillä vaiko käyvät päiväseltään? Miten usein tapasit niitä silloin, kun h-otto oli juuri tapahtunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka toinen viikko tapaan! Ja ihan päiväsaikaan ovat, yökyläilyjä ei ole vielä ollut, eikä niistä ole vielä koskaan ollut puhettakaan. Silloin, kun huostaanotto tapahtui, tavattiin exän kanssa hetken joka viikonloppu lapsia, mutta kun lopullinen ero tuli, tapaamiset vaihtui vain joka toiseen viikonloppuun, koska vuorot täytyi jakaa.
      Mua ottaa niin päähän kun koko ajan mennään samalla kaavalla, mitään muutoksia ei tehdä, vaikka tarkoitus olisi kuitenkin perhe yhdistää. No, eipä näytä näillä työntekijöillä valitettavasti olevan sellaista tarkoitusta. Eikä se niin saisi mennä. Kyllä sama laki pitäisi koskea kaikkia, työntekijöistä riippumatta. Valitettavaa, mutta se vaan ei mene niin. Sen takia lastensuojelu on niin ahkeraan uutisotsikoissa.

      Poista
  7. Moikka,
    Ihanaa kun anonyyminä voin kirjoitella! ensinnäkin haluan sanoa että sun blogia on ihana lukea, oot niin nätti, positiivinen ja ilmeisen ihana ihminen että ei voi olla lukematta. Haluaisin lukea vähän sun taustasta, kertoisitko vaikka sun lapsuudesta kuvineen? Ei mitään henkilökohtasta, mutta esim. mikä oli unelma-ammatti pienenä ja olitko tyttöpoika vai prinsessa, esim. kuvineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiitos paljon, kylläpä kauniisti oot kirjoittanut <3 Tulin hyvälle mielelle! Ja tottahan toki voin kertoa lapsuudesta, yritän ettiä jotain kuviakin :)

      Poista
  8. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55240-jarkyttava-tieto-paljastui-suomen-lastensuojelusta Aivan järkyttävää!! pidä huoli, ettei sua enää kohdella laittomasti. Sossut kun eivät itsekään osaa lastensuojelulakia, joutuu oikeuksistaan ottaa itse selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on valitettavasti totta. Voi kun sen kaikki ihmiset oikeasti ymmärtäisivät, että lastensuojelussa tehdään virheitä ja saatetaan kohdella vanhempia todella huonosti. Pistää niin vihaksi ihmiset, jotka ei näistä tälläisistä uutisista huolimatta halua uskoa, että vanhempaa voidaan kohdella epäoikeudenmukaisesti jo ihan lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta lähtien. Ja kyllä mä oon kokenut omalta osaltani, ettei täällä lastensuojelussa ole tosiaankaan päätarkoitus auttaa perhettä jälleenyhdistymisessä, vaikka se pitäisi ehdottomasti olla se päätarkoitus. Sitten osa ihmisistä vaan luulee, että mä oikeasti oon vaan muka niin kykenemätön äidiksi ja blaablaa, kun ajatellaan että viranomaisen sana on aina laki, eivätkä he koskaan erehdy. Loppujen lopuksi munkin lasten huostaanoton takana on kuitenkin vain YKSI ihminen ja hänen näkemyksensä asioista. Sen jälkeen muut ovat lukeneet sen kirjoittamat paperit ja allekirjoittaneet ne. Mua tai lapsia koskaan edes näkemättä. Ja tämä yksi ihminenkö ei voi olla väärässä tai kenties liioitellut asioita? Mun mielestä se on ihan mahdollista. Ihmisiä nekin on ja ihmiset tekee virheitä. Ammatissa, kuin ammatissa.

      Poista
  9. Hei! Mulla ei ole oikeastaan postausehdotuksia sen kummemmin, halusin muuten vaan blogiisi eksyneenä kertoa et mun mielestä on ihanaa miten positiivinen ja reipas asenne sulla on kaikista vaikeuksista huolimatta. Oon itse ollut suhteessa kahteen väkivaltaiseen mieheen ja välillä vieläkin tulee inhottava tunne et voiko olla sattumaa, molemmat mullekin sanoi ettei ikinä löisi ketään muuta vaan vika oli tietysti mussa (kävin esim salilla liikaa, selvä pettämisen merkki kummankin mielestä). Harvoin se on kuitenkaan se totuus, jälkeenpäin kuulin että niitä naisia on tullut paiskottua ennen mua ja mun jälkeen. Molemmat myös vähättelivät törkeästi tekojaan, toinen sanoi etten tiedä mitä lyöminen on ja toinen, että olisin kuollut jos olisi lyönyt tosissaan. Onneksi nyt ymmärrän että kumpikin oli tosi sairas, kamalaa että molemmilla vielä on lapsia ja toinen heistä siis oman tyttöni isä joka pahoinpiteli minut useaan kertaan jopa raskaana ollessani. En vieläkään tajua mistä sen rohkeuden sai lähteä kun ainoat tunteet oli pelko ja voimattomuus. Mutta, hämmästyttävän samanlaisia nuo kaikki naistenpaiskojat siis, mitä tätä sunkin tekstiäsi lukee. Olen tietysti tosi pahoillani että olet saman joutunut kokemaan mutta mulla on parempi olo kun tiedän etten ole ainoa. Niin se elämä vaan jatkuu, ei ehkä samanlaisena kuin ennen mutta asenne ratkaisee niin paljon! Tuntuu hyvältä kun voi taas antaa itselleen luvan olla iloinen niistä hyvistä asioista, koska niitä on. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tismalleen oikein: Asenne ratkaisee niin paljon! :) Sitä on vaan vaikeissakin tilanteissa pakko pystyä etsimään niitä hyviä asioita elämässä ja yrittää olla positiivisella mielellä, vaikka väkisin! Sen tässä vuosien varrella on oppinut itse kantapään kautta. Tottakai mullakin kesti oman aikansa, ennen kuin siihen oikeasti kykeni, jonkinlainen suruaika oli käytävä läpi. Mutta jos mä nytkin vaan harmittelisin omaa tilannettani ja rypisin itsesäälissä, niin mun olisi turha kuvitellakaan, että saisin lapset joskus kotiin. Kuitenkin mun on voitava hyvin, että mä pystyn olla hyvä äiti :) Ja mä en voi hyvin, jos mä en ihan ensimmäiseksi HALUA voida hyvin.

      Mä oon tosi pahoillani, että sä oot joutunut vielä kahteen kertaan kohtamaan suuremman luokan sian! Toi vähättely on kyllä niin tuttu juttu. Siis niin törkeää, että ne kehtaa vielä vähätellä sitä asiaa! "Olisit kuollut jos olisin lyönyt tosissani." Jaa, pitäiskö siitä kiittää nyt sitten, että hän ei lyönytkään ihan täysiä ja säilyit hengissä? Kiesus soikoon. Mullehan ex kans sanoi, etten mä oo edes nainen, joten häntä ei voi kutsua naistenhakkaajaksi :D Ja mitä kaikkea muutakin idioottimaista lässytystä sieltä turvasta joutui kuulemaan. Huoh. Ja sanoihan se myös, kun odotin Idaa, että se voi tappaa meidät molemmat koska vaan. Eli siis mun piti olla mukamas siinä ajatuksessa, että mun henkeni on sen käsissä. Paskanmarjat! Kyllä sitä saa olla kiitollinen, että tosta kaikesta on selvinnyt ja päässyt jatkamaan elämää. Ihanaa, että sä myös <3 Saako kysyä, että missä vaiheessa pääsit tästä lapsesi isästä sitten eroon?

      Poista
    2. Joo, tuntuu et noissa naisia hakkaavissa miehissä on tosi paljon samaa keskenään.. Mä lähdin oikeestaan jo raskauden aikana, naapurit oli soittaneet meille poliisit metelin takia ja sillä aikaa kun ex oli laitoksella pakkasin tärkeimmät tavarat ja lähdin joksikin aikaa vanhempieni luokse asumaan. Seuraavana päivänä tein äidin rohkaisemana rikosilmoituksen ja siitä alkoi varmaan se mun tie ylöspäin, sain siitä itsevarmuutta niin paljon! Loput tavarat hain aika nopeesti parin isomman miehen avustuksella, mua jotenkin auttoi se että suoritin asiat heti järjestykseen ja aloin rakentaa itelle ja vauvalle omaa elämää. Aina jos pysähtyi tuli kamala ja ahdistava olo. Pelko on edelleen osa mun elämää ja arkea mutta enää mä en pelkää omassa kodissani eikä se oo mikään hallitseva tunne. Ei se elämä edelleenkään helppoa ole mutta entiseen verrattuna hyvinkin helppoa ja mukavaa. =) toivottavasti saat pian lapset kotiin.

      Poista
  10. Millä tavalla Iida ja Aleksi kutsuu sijaisvanhempia? Minkä ikäisiä sijaisvanhemmat ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kutsuu niitä mummaksi ja paapaksi :) Ovat noin 50-60 vuotiaita, en tiedä tarkkaa ikää!

      Poista
  11. Hei!
    Kerroit, että lapset haettiin hoidosta huostaan, kerrotko (vai onko liian vaikeeta) mitä akuuttia sillon sattu, kun niin äkisti vietiin? Muuten oot kyll positiivisen oloinen :) Tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska mä en ollut kertonut lähiaikoina tapahtuneista väkivaltakohtauksista...Ja sitten kun lopullisesti sain tarpeekseni ja marssin sossuun kertomaan kaiken, niin heidän mielestään tilanne oli niin "vaarallinen", että lapset haettiin samantien. Mä kävin kotona pakkaamassa lapsien vaatteita ja sinne nämä sossut tulivat poliisien kanssa, koska pelkäsivät exää. Toi oli mun mielestä niin yli ammuttua, koska tiesivät ettei ex ollut edes paikalla (ei asuttu edes samassa osoitteessa enää) ja kyllä tunsivat mun exän sen verran hyvin, että tiesivät, ettei se nyt kuitenkaan ihan tosta vaan vieraiden ihmisten kimppuun käy. Perheväkivalta on perheväkivaltaa, kyllä se kohdistuu vain nimenomaan niihin perheen jäseniin. No, saivatpahan naapurit oikein kunnon shown...
      Ja kiitos tsempeistä :)

      Poista
    2. Olitteks te jo kauan asuneet eri osoitteis kun lapset vietiin ja oliko exäs väkivaltanen vielä eron jälkeenkin? Ootko väleissä exän kans nytten ja näättekö toisianne, oon ymmärtänyt että ootte pieneltä paikkakunnalta?

      Poista
    3. Pitää siis tarkentaa, että oltiin exän kanssa kuitenkin vielä yhdessä ja oikeastaan aikansa vietti mun ja lasten kanssa. Virallisesti asuttiin kuitenkin eri osoitteissa. Piti tulla tarkentamaan, kun jäi vaivaamaan. Eihän koko huostaanottoa olisi tapahtunutkaan jos olisin lopullisen eron jo silloin ottanut ja mikä tärkeintä--> olisin sen pystynyt jotenkin todistamaan ja, että lastensuojelu olisi sen myös uskonut.

      Poista
    4. Ja nähdään ainoastaan lapsia koskevissa palavereissa 3 kk välein. Pystytään niissä kyllä ihan asiallisesti keskustelemaan, että sillä lailla kyllä väleissä ollaan. Muuten ei toisiin törmäillä ja ex asuukin nykyään jo toisella paikkakunnalla!

      Poista
  12. Miten ois postaus aiheesta positiivinen kokemus kohtaamisesta viranomaisten kanssa tjtn sinne päin.. Voisit yrittää antaa jtn positiivista palautetta myös sossuille joiden kanssa teet yhteistyöstä.. Ei kai jokaikinen kohtaaminen ole voinut olla negatiivinen, vaikka aihe minkä ympärillä teette yhteistyötä onkin?:) Kai sinua on joskus kuunneltu ja yritetty oikeasti auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm...Kyllähän mä voin kertoa myös niitä positiivisia asioita. Mun näkökulmasta niitä nyt ei vaan valitettavasti paljoa ole. Mä en voi sille mitään jos mä koen heidän toimintansa mua kohtaan vääränä. Ei se ole mitään henkilökohtaista ja tottakai mä toivoisin, että kaikki sujuisi niin, että kaikki osapuolet on tyytyväisiä. :)

      Poista
    2. No nyt tuli hetken mietittyäni yksi, aika isokin positiivinen asia mieleen. Mä oon siitä tosi onnellinen, että lastensuojelussa he eivät mene tämän mun exän juttuihin mukaan. Niin kuin niin monet muut (esimerkiksi vaikkapa seurakunnassa) haluavat nähdä sen vaan kultaisena poikana, joka ei joko ole koskaan ketään lyönytkään tai sitten on kokenut suuren uskoontulon ja parantunut kaikesta. Mutta lastensuojelussa ne näkevät tämän ihmisen taas ihan eri lailla, kuin miten nämä muut näkevät. Ja se on mulle iso asia ja olen siitä lastensuojelussa maininnutkin. Ja muutenkin, aina jos tulee vähänkään mitään positiivista asiaa, niin kyllä mä siitä aina heille sanon ja kiitän. En mä oo missään vaiheessa ollut niille mitenkään epäasiallinen (noh, paria hermostumista lukuunottamatta, jotka nekin olen anteeksi pyytänyt) tai ilkeä. Tää blogi on vaan paikka, jonkinlainen päiväkirja mulle, jossa haluan kertoa asiat, niin kuin mä ne koen. :)

      Poista
  13. En yleensä blogeja kommentoi, mutta nyt täytyy rohkaistua, kerta anonyyminäkin onnistuu! Läysin blogisi n. kuukausi sitten ja luin muutamassa päivässä kaikki postaukset kun jäin pahasti koukkuun. Nyt päivittäin käyn vilkaisemassa jospa sulta löytyisi uutta postausta. Vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja toivotan sinulle paljon tsemppiä. Toivotaan että saisit lapsesi takaisin pian, en voi edes kuvitella miten kamalaa olisi jos omat lapset noin vietäisiin. Olet rohkea kun täällä uskallat herkimistä asioistasi kertoa. Onnellista odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites mulla on aivan jäänyt kommentoimatta tähän, mennyt ihan ohi näinkin ihana viesti ;) Kiitos kauniista sanoistasi oikein kovasti!! <3 On niin mukava saada uusia lukijoita, joita ihan oikeasti kiinnostaa lukeakin näitä mun asioitani :) Tervetuloa siis vain :)

      Poista
  14. Mukavaa, kun oot laittanu blogis taas julkiseksi, joskus viime vuoden puolella seurasin blogiasi, sitten muutit sen salaiseksi, nyt taas löysin blogiisi ja on mukava lukea mitä sinun elämääsi nyt kuuluu :)
    En nyt mitään postausehdotusta äkkiseltään keksi, mukava vain lukea elämästäsi. Ja ihanaa odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että löysit tänne uudestaan :) Kyllä mua sillon harmitti tosi paljon laittaa blogi salaiseksi, kun tiesin että moni lukija jää ulkopuolelle :( Mutta kyllä se kuitenkin teki hyvää, kun alkoi tulla niin ilkeitä kommentteja, ei niitäkään määräänsä enempää jaksa! Mutta mennään nyt näin eteenpäin ja katotaan kuinka käy :)
      Kiitos ja hyvää kevättä sulle <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)