keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ajatuksia muualle

Juuh, nyt tuli taas uneton yö! Mä en jaksa pyöriä tuolla sängyssä, niin kirjotanpa nyt sitten heti toisenkin postauksen. On niin inhottava tilanne, kun tuntuu ettei uskalla mennä edes lääkäriin puhumaan näistä univaikeuksista, kun se saadaan sitten käännettyä mua vastaan Idan ja Aleksin kotiin palaamisen kannalta..."Sä oot uupunut, et sä jaksa!" Kuitenkin pitäisi miettiä, että mistä kaikki uupumus oikeastaan on lähtöisin. Eihän tämä lasten hoidosta johdu, vaan liiallisista murheista, jotka jollain lailla liittyy lasten menettämiseen. Mähän sain hepulin, kun palaverissa mainitsin siitä, että lastensuojelun kuuluisi antaa/tarjota vanhemmille jotain tukea ja neuvoja ylipäätään mitä voit tehdä, että prosessi nopeutuisi ja saisi lapset kotiin. Ja mä en oo saanut koko tänä aikana ainuttakaan sellaista. Noh, palaverin lopussa toinen työntekijöistä sanoi, että no nyt annan neuvon ja kaipaamaasi tukea. Mä olen huolissani sun psyykkisestä terveydestä. Mutta se on sitten sun oma asiasi hoidatko sen asian. Mä hermostuin ja kysyin, että ootko sä nyt niinkun psykiatrikin, kun voit noin vain arvioida mun psyykkisen tilan? Ja syy miksi hän oli huolissaan, oli se, että kun viime aikoina olen hermostunut niin helposti noissa palavereissa. Voi hohhoijjaa, onko joku ihme, että ihminen tälläisessä tilanteessa vähän hermostuu? Äiti (aina vedän äitin näihin juttuihin, mutta sen kanssa me nyt lähinnä näitä asioita läpi käydään harva se päivä) oli aivan raivona, kun se kuuli tämän asian. Toikin piti saada kuulostamaan jotenkin niin kamalalta. Aivan niin kuin mä olisin hullu tai jotain. Miksei voinut sanoa, vaikka että on huolissaan mun jaksamisesta tms? Eikä näillä työntekijöillä kyllä ole tosiaankaan valtuuksia arvioida mun psyykkistä terveyttä. Piste. 

Toinen juttu mikä piti kertoa tosta lastensuojelusta on, kun Arttu tivasi niiltä, että miksi mä en saanut silloin aikanaan mahdollisuutta mennä lasten kanssa perhekotiin. Tämä työntekijä sitten siihen: "Oletko sinä tietoinen, että Heidille tarjottiin useita kertoja mahdollisuutta perhekotiin?" Sitten mä sanoin siihen, että joo silloin, kun olin vielä siinä suhteessa, mutta kun huostaanotto tapahtui, mulle ei annettu mahdollisuutta mennä yksin lasten kanssa mihinkään. Sitten se jankkasi monta kertaa, että onko Arttu tietoinen, että yritin erota exästä monta kertaa, mutta en päässyt suhteesta eroon. Tilanne oli siis niin epävarma, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Öööö, mites olis ollut se perhekoti? Ja onko Arttu tietoinen? No, eiköhän se oo aika tietoinen, joka helvetin käänteestä mitä tässä on ollut. Ajatteliko se akka, että mä oon niinku sepittäny Artulle, jonkun aivan oman tarinan? Eikö tollanenkin käytös oo vähän epäammattimaista? Yrittää saada jotenkin mun ja Artun välille eripuraa...Mutta tollanen se oli jo silloin, kun olin exän kanssa. Silloinhan se soitteli välillä, kun oli lähtenyt, että ei kai meille vaan tullut mitään riitaa, kun jäi niin paha ilmapiiri hänen lähtiessään. Miksi sellainen piti aiheuttaa, kun kerran tiesi että mies on väkivaltainen? No, mutta me ei siis edelleenkään saatu kunnon vastausta siihen, että miksi en päässyt lasten kanssa joko turvakotiin tai perhekotiin. Mä sanoinkin siihen, että jos mua olis varoitettu huostaanotosta ja olisin ollut jollain lailla tietoinen, että jos nyt ei tuu lopullista eroa, niin mä menetän lapset, niin kaikki ois tänä päivänä aivan toisin. Tottakai mä olisin silloin irrottautunut väkisin siitä suhteesta ja mikä olisi ollut siihen parempi paikka, kuin se perhekoti?

Ähhh, nyt on pakko vaihtaa aihetta välillä, vatsahaavanhan tässä kohta saa!

Pitää oikein miettiä, että mitäs kaikkea tässä on tapahtunut viime päivityksen jälkeen...No, mä nyt voisin vaikka tässä esitellä mun kirpparilöytöjäni, kun oon ne kuvannutkin ihan tätä blogia varten jo jokin aika sitten. Käytiin äitin kanssa Seinäjoella kirppiskierroksella ja mullahan iski ihanasti oksennustauti siellä. Mutta oli siitä jännä, että en mä muuten ollut mitenkään kipeä, että välillä oli pakko käydä oksentamassa, mutta sitten oli taas niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Kolme kertaa sain vessassa koko kuuden tunnin aikana käydä. Mutta sitten, kun pääsin kotiin, niin sitten se olo siitä pahenikin ja seuraavana päivänä olin vielä kipeänä, mutta se tauti loppui siihen. Neljän päivän terveenä olon jälkeen se sama tauti iski uudestaan ja pahempana. Kolme päivää meni sohvan ja vessan väliä ravatessa :( Mä sain siis ilmeisesti myös kärsiä Artunkin puolesta sen jutun :) Mutta nyt niihin ostoksiin, vaatteet on kyllä niin rypyssä, kun olla ja voi:

H&M:n peruspaita 1.50e
Onlyn toppi 1.50e
EDC:n neulemekko 2.00e
Neuleliivi 2.00e
InWearin toppi 1.50e
Mekko 2.50e
Korvikset 0.50e/kpl
Kaulakoru 0.50 e
Jessica Simpsonin ja Bruno Bananin hajuvedet 3.00 e/kpl
Puiset helmet 0.50 e/kpl
Laukku 3.00 e
Lamppu 5.00 e
Ei ainakaan liian kalliiksi tullut tämä shoppailureissu ;)
Käytiin tänään anoppilassa moikkaamassa tietenkin heitä, mutta myös Artun siskoa ja sen tyttövauvaa, jotka oli kyläilemässä Järvenpäästä. Voi itku, kun se tyttö on suloinen! Sanoin siellä, että ei onneksi haittaa tippaakaan, vaikka iskeekin kauhea vauvakuume :D Artun äiti oli ostanut ekat vaatteet meidän pienokaiselle ja sanoi, että lisää tulee, kunhan tietää kumpi sieltä on tulossa :)

Voi eiiiii miten pieniä ne onkaan! Vielä pitäis malttaa vaan odottaa, että saa täytteen näille vaatteille :D
Jospa mä nyt hipsisin sänkyyn, kun sain ajatuksiani vähän muualle. Mä oon luvannut herätä viideltä keittämään Artulle kaurapuuroa, kun se lähtee töihin. Se rontti ei oo kuulemma syönyt mitään koko viikolla töissä, joten nyt se saa kyllä luvan vetää kunnon satsin puuroa, että jaksaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa :)