torstai 28. helmikuuta 2013

Ruoka, Food, Mat, Comida, Cibus

Nappasin tämän ruokakyselyn Heltsun blogista :)

Miten haluat munasi?
- Keitettynä tai paistettuna. Keltuainen saa jäädä hieman löysäksi.
 
Kuinka nautit kahvisi/teesi?
- Maidon kanssa. Joskus laitan sokeria, joskus en.

Suosikkiaamiaisruokasi?
- Oon yleensä aika huono syömään aamulla mitään. Nyt raskauden aikana on kuitenkin tullut enemmän tehtyä sitä, koska sillä sai alkuraskaudessa pahoinvointia vähän edes helpottamaan. Leipä ja kahvi on suosikki! Nyt ollaan jopa syöty muutamina aamuina kaurapuuroa. Ja siihen ehdottomasti ISO voisilmä :)

Maapähkinävoi?
- Jaa-a, koskahan olisin sellasta edes syönyt?

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
- Salaatit on oikeastaan parempia ilman mitään kastikkeita. Kaupan valmiskastikkeet ei ainakaan uppoa. Joskus löysin netistä aivan mahtavan valkosipulidipin ohjeen, jota tarjosin makaroni-meetvurstisalaatin kanssa. Se oli uskomattoman hyvää!


Colaa vai Pepsiä?
- Tämä on helppo: Cokista ehdottomasti! Me ollaan Artun kans molemmat jonkin sortin cola-addikteja :D

Laiskottaa, mitä teet?
- Ranskalaisia ja nakkeja.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
- Pepperoni, aurajuusto, tuplajuusto, valkosipuli!
 
  Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
- Hmmm, vaikkapa lasagnea.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
- Mulla oli tosi monta vuotta kauhea kammo täytekakkuun, koska joskus joidenkin synttäreiden jälkeen mulle tuli oksennustauti. Nykyään kakku kyllä jo maistuu :) Huonoja muistoja on myös siitä kauheesta purkkilihasta, nötkötistä. Yäk! Hoitopaikassa syötiin usein sitä makaronin kanssa. Vielä kerran: Yäk.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
- Äiti tulee aika monestakin ruuasta mieleen, koska teen aika paljon samoja ruokia, kuin mitä se teki, kun vielä asuin kotona.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?
- Ei kiitos mitään limaisia otuksia mun lautaselle. Tai jotain hemmetin mustekalaa, jossa on vielä ne imukupitkin jäljellä. Ajatuskin saa jo kylmätväreet aikaan :/

Mikä oli lapsena mieliruokasi?
- Makaronilaatikko.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
- Kaikki ruoka missä on Aurajuustoa :)

Lempiroskaruokasi?
- Pizza tai Rollsin tuplajuustohampurilainen, ranskikset ja curry-dippi.

Lempivälipalasi?
- Rahka.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
- Eipä nyt ainakaan tuu mieleen.
 
 
 
Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
- Dieetti. Mikä se on?

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
- Ei mun itsekuri riittäisi mihinkään dieetteihin :) Tai kyllä varmaan sitten jos siihen olisi oikeasti tarvetta. Mutta mun mielestä kaikkea voi syödä, kunhan se pysyy edes jonkinlaisessa kohtuudessa :D

Saako olla jotain juotavaa?
- Kylmä maito kuuluu ruokailuun!

Mikä on ensimmäinen leipoimis- tai kokkailumuistosi?
- Pikkuveljen kanssa sekoiteltiin jauhoja ja vettä+ kaikkia mausteita mitä kaapista löytyi ja muka leivottiin.

Kuka on vaikuttanut ruuanlaittoosi eniten?
- Äiti, koska kotoa on saanut opin perusruokiin.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
- veikkaan, että mummulta löytyy tälläsiäkin kuvia :)

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan? 
- Ei eiii. Kaikkea uuttakin on vaan kiva kokeilla :)


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Stressi alkaa helpottaa onneksi

Onneksi alkaa sen HIRMUISEN stressin suhteen jo hieman helpottaa! Nyt sitä tajuaa miten kauhea olotila se oli...En kyllä oo vastaavanlaista ennen kokenut. Siis tottakai siitä hetkestä asti, kun lapset vietiin suoraan perhepäivähoidosta ja mä jäin yksin itkemään pihalle autooni, on ollut stressiä, murhetta ja kaikkia mahdollisia negatiivisia mielialoja laidasta laitaan. Mutta kun syyllistetään jostain niin kamalasta, mistä mua on nyt syytetty, niin se on vaan jotain...ei sitä osaa kuvailla. Tänkin asian olisi tietysti ehkä "kevyemmin" jos kaikki muut asiat olisi hyvin ja perhe kasassa, mutta kun kaiken tämän päälle tulee vielä tollasta, niin kyllä siinä on hermoromahdus t-o-d-e-l-l-a lähellä! On tässä muutaman vuoden sisällä saanut kyllä kuulla itsestään muutenkin niin typeriä analyyseja, että huhhuijaa. Se on tosi mukava tunne kuulkaa, kun jotkut sosiaalitantat kuvittelee tuntevansa sut paremmin, kuin sä itse tai sun läheiset. 


 Mä en todellakaan ole millään lailla ilkeä ihminen ja yritän aina parhaani mukaan ajatella muidenkin parasta, mutta nyt voin kyllä sanoa, että tuun nauttimaan suuresti, kun se neuvolantäti saa kuulla, että oon siitä tehnyt valituksen. Se tulee sille varmaan niiiin suurena yllätyksenä. Mutta voi voi. Olis kannattanut vähän miettiä mitä papereihinsa kirjoittaa. Niin kuin esimerkiksi tämän nykyisen raskauden kohdalla epäily alkoholinkäytöstä. Eikö sen pienessä mielessäkään käynyt, että oliskohan tämä nainen jo saanut kärsiä tarpeeksi? Ja jos meillä kerran on jo valmiiksi lastensuojelun asiakkuus päällä, niin kyllä varmasti mun "ryyppääminen" olisi tullut ilmi sitä kautta. Mähän elän tässä jo valmiiksi niin suurennuslasin alla, kuin vain voi. Enhän mä voi hyvänen aika pierastakaan ilman, että lastensuojelu ei tietäisi siijo samana päivänä!

Mutta unohdetaan taas hetkeksi toi aihe. Me käytiin tänään hakemassa Idalle synttärilahja :) Ostettiin sellanen Minni Hiiri piirustustaulu. Siis sellanen mihin on se oma kynänsä ja sen piirustuksen saa pyyhittyä sellasia nappuloita kääntämällä. Mikäs ihme sen virallinen nimi on? No, tässä oli sitten vielä jotain koru-muottejakin mukana,että oli vähän erikoisempi. Sitten (tottakai) prinsessan kruunu ja siihen kuuluvat korvikset. Molemmille lapsille ostin vielä pienet pääsiäisaiheiset pussukat, joihin tuli PEZ-puput ja karkit sekä suklaamunat.


Jossain aiemmassa postauksessa mainitsin stressin vaikutuksesta parisuhteeseen. Meillä oli tosiaan sellanen aika tossa, ettei kauheasti oltu lähekkäin ja riitaakin tuli pienimmistäkin asioista. Mutta nyt meillä on ollut viime lauantaista asti niin herkkää ja hellää ;) Arttu ei oo pystynyt pitämään näppejään erossa musta pienen hiljaiselon jälkeen :D  Eli loppujen lopuksi tekee vaan ihan hyvää välillä olla vähän etäämmällä toisistaan, kun sitten sen jälkeen sitä toisen läheisyyttä osaa arvostaa ihan toisella tapaa :) Kyllähän siihen parisuhteeseen väistämättä kuuluu ylä-ja alamäkiä. Ja mä en kuitenkaan oo sen suurempaa stressiä SIITÄ ottanut, kun tiesin, että se on ohimenevää, eikä se sitä tarkoita, että rakkaus olisi mihinkään kadonnut. 

Huiii, täällä mä vaan kukun, vaikka mun pitää herätä 6.15. Äitillä on auto korjattavana ja oon sitä tänään kuskaillut kaupoilla ja lupasin sen viedä töihin aamulla. Saapahan välillä olla sille jotenkin avuksi, kun se on ollut niin paljon tukena näinä aikoina.

Nyt on pakko painua sänkyyn. Puhtaat lakanat odottaa, aaaah <3 

Osallistukaa kilpailuun ja mun kenkiä saa äänestää ;)

Klikkaa tästä nähdäksesi nämä kengät netissä ellos.fi – suunnittele oma kenkämallisi, voit voittaa 5 paria kenkiä

lauantai 23. helmikuuta 2013

Pallomahaa kerrakseen

Huh huh, nyt täällä makoilee kaks pallomahaa. Arttu teki niiiin mahtavaa kanapastaa, että oksat pois :) Siihen tuli Creme Bonjour-valkosipuli&yrtit, ruokakermaa ja mausteita. Mä vedin kunnon satsin ja vielä kolme leipää :D Nyt on niin lötkö olo, ettei jaksa mitään! Mutta on se välillä ihan sallittua. Unohtaa kaikki siivoukset yms. ja ottaa vaan rennosti :) Ai niin! Ja jälkkäriksi vielä (päätettiin kokeilla uutuutta) Dumle-donitseja. Kaikki menee vyötärölle, mutta on se sen arvoistakin!


Eilen saatiin taas päähänpisto lähteä keilaamaan. Ollaan nyt viime aikoina käyty aika monta kertaa, mukavaa touhua! :) Ja mä tein uuden enkkani, hurjat 595 pistettä. On se vaan aika hyvin :) Ja voitin Artun taas :D Se sanoi mulle tänään, ettei sitä ota niin enää päähän häviö, kun tietää, että ei oo säkästä kiinni, vaan oon vaan niin hyvä siinä lajissa!


Torstaina onkin meidän prinsessan 5 vuotis-synttärit <3 Mulla ois ollut silloin päiväkodista haku, mutta lapset ovat hiihtolomalla. Joten mennään Artun kanssa sitten sinne sijaiskotiin viettämään juhlapäivää! Lahja on vielä ostamatta, eikä mulla oo mitään ideaa. Kun lapsilla oikeesti on jo kaikkea! Tuntuu niin typerältä raahata lisää tavaraa sinne muiden joukkoon. Aleksille vein viime synttäreiksi sellaisen Nalle Puh-kirjan, joka oli samalla myös palapeli. Kolme erilaista palapeliä siinä oli, jotka sai koota suoraan siihen kirjaan. Se oli kyllä mun mielestä kiva ja vähän erilainen kuitenkin :)


Eipä tässä nyt tämän kummempia, välillä tälläsiä "huolettomia" päivityksiä vaan :) <3

 
Viettäkää mukava loppu viikonloppu :)

torstai 21. helmikuuta 2013

rv 21+2





Niin se kätilö meinasi, että pieni tytöntyllerö sieltä olisi heinäkuussa tulossa :) <3 Mä oon täällä ihan hurmiossa, voi ihanaa! Nyt saa alkaa jo pikku hiljaa ostella vaatteitakin tulevalle pikkusiskolle, en oo niitä viittinyt vielä ostaa, kun ei tiennyt kumpi siellä masussa kasvaa.

Kaikki oli tytöllä hyvin ja justiin niin kuin pitääkin! :)
Nyt on kyllä onnellinen olo <3  

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ajatuksia muualle

Juuh, nyt tuli taas uneton yö! Mä en jaksa pyöriä tuolla sängyssä, niin kirjotanpa nyt sitten heti toisenkin postauksen. On niin inhottava tilanne, kun tuntuu ettei uskalla mennä edes lääkäriin puhumaan näistä univaikeuksista, kun se saadaan sitten käännettyä mua vastaan Idan ja Aleksin kotiin palaamisen kannalta..."Sä oot uupunut, et sä jaksa!" Kuitenkin pitäisi miettiä, että mistä kaikki uupumus oikeastaan on lähtöisin. Eihän tämä lasten hoidosta johdu, vaan liiallisista murheista, jotka jollain lailla liittyy lasten menettämiseen. Mähän sain hepulin, kun palaverissa mainitsin siitä, että lastensuojelun kuuluisi antaa/tarjota vanhemmille jotain tukea ja neuvoja ylipäätään mitä voit tehdä, että prosessi nopeutuisi ja saisi lapset kotiin. Ja mä en oo saanut koko tänä aikana ainuttakaan sellaista. Noh, palaverin lopussa toinen työntekijöistä sanoi, että no nyt annan neuvon ja kaipaamaasi tukea. Mä olen huolissani sun psyykkisestä terveydestä. Mutta se on sitten sun oma asiasi hoidatko sen asian. Mä hermostuin ja kysyin, että ootko sä nyt niinkun psykiatrikin, kun voit noin vain arvioida mun psyykkisen tilan? Ja syy miksi hän oli huolissaan, oli se, että kun viime aikoina olen hermostunut niin helposti noissa palavereissa. Voi hohhoijjaa, onko joku ihme, että ihminen tälläisessä tilanteessa vähän hermostuu? Äiti (aina vedän äitin näihin juttuihin, mutta sen kanssa me nyt lähinnä näitä asioita läpi käydään harva se päivä) oli aivan raivona, kun se kuuli tämän asian. Toikin piti saada kuulostamaan jotenkin niin kamalalta. Aivan niin kuin mä olisin hullu tai jotain. Miksei voinut sanoa, vaikka että on huolissaan mun jaksamisesta tms? Eikä näillä työntekijöillä kyllä ole tosiaankaan valtuuksia arvioida mun psyykkistä terveyttä. Piste. 

Toinen juttu mikä piti kertoa tosta lastensuojelusta on, kun Arttu tivasi niiltä, että miksi mä en saanut silloin aikanaan mahdollisuutta mennä lasten kanssa perhekotiin. Tämä työntekijä sitten siihen: "Oletko sinä tietoinen, että Heidille tarjottiin useita kertoja mahdollisuutta perhekotiin?" Sitten mä sanoin siihen, että joo silloin, kun olin vielä siinä suhteessa, mutta kun huostaanotto tapahtui, mulle ei annettu mahdollisuutta mennä yksin lasten kanssa mihinkään. Sitten se jankkasi monta kertaa, että onko Arttu tietoinen, että yritin erota exästä monta kertaa, mutta en päässyt suhteesta eroon. Tilanne oli siis niin epävarma, ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Öööö, mites olis ollut se perhekoti? Ja onko Arttu tietoinen? No, eiköhän se oo aika tietoinen, joka helvetin käänteestä mitä tässä on ollut. Ajatteliko se akka, että mä oon niinku sepittäny Artulle, jonkun aivan oman tarinan? Eikö tollanenkin käytös oo vähän epäammattimaista? Yrittää saada jotenkin mun ja Artun välille eripuraa...Mutta tollanen se oli jo silloin, kun olin exän kanssa. Silloinhan se soitteli välillä, kun oli lähtenyt, että ei kai meille vaan tullut mitään riitaa, kun jäi niin paha ilmapiiri hänen lähtiessään. Miksi sellainen piti aiheuttaa, kun kerran tiesi että mies on väkivaltainen? No, mutta me ei siis edelleenkään saatu kunnon vastausta siihen, että miksi en päässyt lasten kanssa joko turvakotiin tai perhekotiin. Mä sanoinkin siihen, että jos mua olis varoitettu huostaanotosta ja olisin ollut jollain lailla tietoinen, että jos nyt ei tuu lopullista eroa, niin mä menetän lapset, niin kaikki ois tänä päivänä aivan toisin. Tottakai mä olisin silloin irrottautunut väkisin siitä suhteesta ja mikä olisi ollut siihen parempi paikka, kuin se perhekoti?

Ähhh, nyt on pakko vaihtaa aihetta välillä, vatsahaavanhan tässä kohta saa!

Pitää oikein miettiä, että mitäs kaikkea tässä on tapahtunut viime päivityksen jälkeen...No, mä nyt voisin vaikka tässä esitellä mun kirpparilöytöjäni, kun oon ne kuvannutkin ihan tätä blogia varten jo jokin aika sitten. Käytiin äitin kanssa Seinäjoella kirppiskierroksella ja mullahan iski ihanasti oksennustauti siellä. Mutta oli siitä jännä, että en mä muuten ollut mitenkään kipeä, että välillä oli pakko käydä oksentamassa, mutta sitten oli taas niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Kolme kertaa sain vessassa koko kuuden tunnin aikana käydä. Mutta sitten, kun pääsin kotiin, niin sitten se olo siitä pahenikin ja seuraavana päivänä olin vielä kipeänä, mutta se tauti loppui siihen. Neljän päivän terveenä olon jälkeen se sama tauti iski uudestaan ja pahempana. Kolme päivää meni sohvan ja vessan väliä ravatessa :( Mä sain siis ilmeisesti myös kärsiä Artunkin puolesta sen jutun :) Mutta nyt niihin ostoksiin, vaatteet on kyllä niin rypyssä, kun olla ja voi:

H&M:n peruspaita 1.50e
Onlyn toppi 1.50e
EDC:n neulemekko 2.00e
Neuleliivi 2.00e
InWearin toppi 1.50e
Mekko 2.50e
Korvikset 0.50e/kpl
Kaulakoru 0.50 e
Jessica Simpsonin ja Bruno Bananin hajuvedet 3.00 e/kpl
Puiset helmet 0.50 e/kpl
Laukku 3.00 e
Lamppu 5.00 e
Ei ainakaan liian kalliiksi tullut tämä shoppailureissu ;)
Käytiin tänään anoppilassa moikkaamassa tietenkin heitä, mutta myös Artun siskoa ja sen tyttövauvaa, jotka oli kyläilemässä Järvenpäästä. Voi itku, kun se tyttö on suloinen! Sanoin siellä, että ei onneksi haittaa tippaakaan, vaikka iskeekin kauhea vauvakuume :D Artun äiti oli ostanut ekat vaatteet meidän pienokaiselle ja sanoi, että lisää tulee, kunhan tietää kumpi sieltä on tulossa :)

Voi eiiiii miten pieniä ne onkaan! Vielä pitäis malttaa vaan odottaa, että saa täytteen näille vaatteille :D
Jospa mä nyt hipsisin sänkyyn, kun sain ajatuksiani vähän muualle. Mä oon luvannut herätä viideltä keittämään Artulle kaurapuuroa, kun se lähtee töihin. Se rontti ei oo kuulemma syönyt mitään koko viikolla töissä, joten nyt se saa kyllä luvan vetää kunnon satsin puuroa, että jaksaa :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Are u fu****g kidding me?!

Mä nyt kirjottelenkin ennen tota torstaita, kun tuli tälläinen "sopiva rako". Arttu oli kävelevä ihmisraunio ja se painui jo ennen yheksää nukkumaan, onhan sillä taas jo viideltä herätys. Ja mua ei nyt huvita telkkariakaan vahdata, joten nyt on täydellinen hetki käyttää aikaa tälle blogille pitkästä aikaa :) Tähän kirjottamiseen välillä vaan tarvii tietyn fiiliksen, koska tulee kerrottua myös niitä raskaita asioita. Jos on hirveen väsynyt tai alakuloinen mieli jo valmiiksi, niin ei sitä vaan millään saa itteensä ängettyä tänne olohuoneen nurkkaan kirjoittamaan! :/ Luojan kiiiiitooos, tällä viikolla mä saan ihan ikioman, UUDEN kannettavan tietokoneen <3 
Tää Artun tietokoneella oleva tuoli on jotain ihan kauheeta! Tässä on nytkin kaks tyynyä persustan alla ja silti joutuu tässä venkslaamaan eestaas, kun perse puutuu :D Ja jos ei puudu perse, niin sitten selkä. Mä oon vaivainen akka :D Kyllä sen vaan tuntee, että sitä painoa tosiaan on tullut lisää ja maha alkaa JO NYT olla mukavasti tiellä. Aapuva.

No mutta, sitten asiaan...

Huhheijjaa, on täs taas ollut yhtä sun toista. Tai no oikeastaan yks asia, mutta todella iso sellainen. Mähän tosiaan oon kertonut täällä aiemmin siitä "ihanasta" neuvolatädistäni, joka oli laittanut huostaanoton syyksi alkoholin. Nyt alkaa selvitä todellakin, että miksi se on sellaista laittanut. Sain siis sen Idan diagnoosin, tai siis ne paperit kotiin ja niistä sitten selvisi, että vamma syynä on asfyksia, eli happivaje. No, se ei ollut mikään yllätys, se oli selvä juttu jo silloin heti synnytyksen aikana ja sen jälkeenkin. Mullahan siis kotona repesi istukka osittain, josta seurasi kova verenvuoto ja sitten, kun olisi pitänyt ruveta ponnistamaan, niin ei mulla ollut voimia siihen. Tossa kun oon lueskellut nyt paljon tästä asiasta, niin todella monella on tehty hätäsektio tuossa vaiheessa, juuri sen vauvan hapensaannin ja ihan äitinkin terveyden takia. Minkähän ihmeen takia mä odottelin vaikka kuinka kauan, ennen kuin päästiin edes synnytyssaliin? Ja kuitenkin verta tuli joka ikisellä supistuksella paljon! No, tästä ei ollut minkäänlaista mainintaa noissa papereissa, mutta arvatkaapa mitä siellä luki ennen tätä? Taustalla äidin raskauden aikainen alkoholinkäyttö!!!! MITÄ?!?! Ja keltähän muulta tuollaista tietoa voi mennä synnytyssairaalaan, kuin neuvolasta? Ja kas kummaa, että kyseessä on tämä samainen ämmä. Ja mähän aloin heti melkein samantien odottamaan Aleksia ja silloin oli taas eri neuvolatäti, niin ei ole olemassa mitään papereita missä olisi mitään HUOLTA edes äidin alkoholinkäytöstä yms. Kumma homma, että jos mä kerran oon ollut noin paha alkoholisti, niin mä oon päässyt siitä sairaudesta eroon n. kuukaudessa. 


Te ette tiedä miten RAIVONA mä oon ton asian takia ollut. Voin sanoa, että MIKÄÄN asia, ei oo mua vaivannut/ottanut päähän niin lujaa, kuin nämä syytökset! Tossahan siis täysin melkein syytetään Idan vamman johtuvan mun alkoholinkäytöstä. Millä perusteella, saanko kysyä? Jos mun juomiseni on loppunut tasan tarkkaan siihen, kun ensimmäiset merkit raskaudesta tuli ja tasan tarkkaan olen näin myös neuvolassa kertonut, niin miten helvetissä papereissa voi lukea tälläistä?! Saatana suoraan sanottuna!! Tosi kiva saada tällästä paskaa niskaansa ja samaan syssyyn sanotaan, että nauti odotusajasta, että vauvakin voi sitten hyvin. Joo.

Äitihän on ollut kanssa aivan raivon partaalla ja menettänyt yhtälailla yöuniansa, kuin mäkin. Me paineltiin yhdessä sen neuvolan akan luokse ja vaadittiin selitystä. Äiti soitti ensin sille, että sopiiko että hänkin tulisi tapaamaan sitä ja onnistui samalle päivälle. Kerrottiin asia ja tää akka ensimmäisenä töksäytti: "Mä luulin aivan, että raskaus on mennyt kesken tai jotain muuta kauheaa, kun äitisi kuulosti niin hätääntyneeltä puhelimessa." Äiti sanoi siihen, että se on vihainen, että siksi se kuulosti siltä. Ja kuinka se voi aliarvioida tuolla lailla tämän asian? Onko jotenkin pikku asia, että mua syyllistetään noin törkeästä asiasta? Siis sanokaa nyt liioittelenko mä tätä asiaa, vai onko tää niin törkeetä, kuin mitä mä ajattelenkin?! Ei ole ensimmäistäkään syytä epäillä, että mä olisin käyttänyt alkoholia raskauden aikana. Mä oon käynyt töissä siihen asti, kunnes jouduin influenssan takia sairaalaan, kävin neuvolassa ihan niin kuin pitikin yms. Ihan niin kuin muutkin äidit. Sitähän se neuvolantäti sanoi, että kun se aina ihmetteli, kun näin nuori odottava, oli niin väsyneen näköinen ja mustat silmänaluset. Ai, sekö tarkoittaa sitä, että mä ryyppäsin? Saatanan akka, mulla oli ihan helvetin raskas työ ja ihan helvetin hullu mies! Eikö se riitä syyksi väsymykseen?  


Sitten, kun kysyttiin tosta papereissa lukevasta jutusta, niin se meni yli vaikeeksi ja mumisi, ettei hän pelkkänä terveydenhoitajana osaa sanoa tuohon mitään. Ja, että siitä täytyy olla mustaa valkoisella. Niin täytyisi joo, mutta missä?! Ja ei muka tiedä asiasta mitään, eiköhän se  ole ne lähetteet sinne synnytyssairaalaan kirjoittanut? Kun yritin saada jotain järkevää selitystä sille, miksi olen nykyisessäkin odotusajassa epäiltynä samasta asiasta, niin sitten tuli kaiken huippu: Hän oli kuulemma kerran nähnyt mut aivan kamalassa kunnossa ja tuoreelta viinalta haisevana tuolla kylillä. Mä meinasin tippua penkiltä sillon ja kysyin, että anteeksi nyt vaan, mutta koskahan? Ei se oikein tarkasti muistanut, mutta noin kolme vuotta sitten. Mä kysyin, että oliko mulla lapset siinä? Se siihen: Oli...eikun ei ollut, sä olit jonkun toisen naisen kanssa siinä. Me katottiin äitin kans suut auki toisiamme. Äiti tietää tasan tarkkaan, että mä en olisi ikipäivänä sitten teinivuosien kehdannut pyöriä kylillä humalassa!!Ja toisen naisen kanssa? Hmm..Mulla ei oo ainakaan tuolloin pahemmin edes ollut naiskavereita, koska exähän mut silloin sai erotettua kaikista kavereista. Eikä mulla ainakaan ole ainuttakaan naiskaveria, jonka kanssa olisi vedetty päivälärvit ja hilluttu kaupungilla. Voi jessus mitä paskaa! Ja kaikenlisäksi tuolloin, mä en oo edes asunut täällä, kun muutin lasten huostaanoton jälkeen toiseen kaupunkiin ihan vaan eroon vähäksi aikaa näistä maisemista. 


Tämä juttu on oikeesti jo aivan naurettavuuden huippu. Mä oon nyt kirjoittanut kirjallisen hakemuksen, että saan jokaikisen paperin Idan raskausajasta ja synnytyksestä. Kun mä oon saanut ne käsiini, niin tämä juttu viedään eteenpäin. Mä meen hitto vieköön vaikka käräjille, mutta tästä se akka joutuu vielä vastuuseen. Nyt meni todellakin asia mun sietokyvyn yli! Mä oon saanut kohdata jos jonkinlaista syyttelyä ja ties mitä muuta lastensuojelun taholta, niin mä en saakeli vie rupea kuuntelemaan enää mistään muualta näin tolkuttomia juttuja. Mä oon oikeesti miettinyt, että onko tässä oikeus jo vaatia korvauksia henkisestä kivusta ja fyysisistä vaivoista? Nimittäin, siinä oon ollut tähän mennessä onnekas, että vaikka oon elänyt kovan stressin ja murheen alla jo monta vuotta, niin oon silti aina saanut nukuttua suht koht hyvin. No, en nuku enää! Kun mä lasken pään tyynyyn, niin nämä asiat alkaa jylläämään päässä oikein kunnolla. Sitten mä mietin ja hermoilen ja mietin ja hermoilen tunti kausia. Huomaa, että mä oon  aivan vihaa täynnä! Mutta joo, selvisi miksi se laittoi huostaanoton syyksi alkoholin. Koska mä olen hänen mielestään juoppo! Olis kyllä oikein mukava saada KUNNON selityskin näinkin suurelle epäilylle. No, jospa sitten käräjillä vaikka saisi. Enpähän ainakaan sano enää koskaan missään, että oma isä on alkoholisti, koska ilmeisesti lapsetkin saa saman leiman otsaansa ihan automaattisesti. Vai, että rehellisyys maan perii? Hah, mulle ei oo rehellisyys tuonu tässä rupusessa kaupungissa, kuin paskaa niskaan! Ei olisi ikinä saanut sanoa, että on nuorempana ollut aikakausi, että on juonut ehkä joka viikonloppukin, koska se näköjään näiden kusipäiden mielestä jatkuu tottakai myös raskaana ollessa ja vanhempana ja viisaampana..AAARGHH!!

Että tällästä tänne...Noissa superpikakuulumisissa, kun kerroin että kaikki on hyvin, niin tarkoitin nimenomaan raskautta. Mutta tämän asian takia, ei muuten niin hyvin oo pyyhkinyt. On tää ollut niin iso asia mulle, että se on vaikuttanut myös parisuhteeseenkin. Mä oon toisaalta kai aika vahvakin ihminen, kun oon suht järjissäni pysynyt hakkaavan miehen ja huostaanoton ja sen tuoman ikävän ja murheen jäljiltä. Mutta kyllä mullakin raja kestämisessä tulee vastaan. Ja se tuli nyt. Tämä asia on äkkiä saatava korjattua ja toi nainen vastuuseen sanoistaan, että mä saan mielenrauhan ja rauhoittua ja keskittyä tähän nykyiseen raskauteen. Olis voinut toi akkakin vähän miettiä minkälaisia asioita heittää raskaana olevan ihmisen niskaan. Ei mikään ihmekkään jos on hieman verenpaineet korkella!

Äiti laittoi mulle eilen Facebookissa viestin: Tuli itselle sellainen olo tässä viimepäivinä, että Herran huomaan ne asiat on jätettävä. Rauhallisuus ja järkevä suhtautuminen asioihin takaa mielenrauhan.

Totta! Mun on vaan ajateltava vauvan parasta nyt ja yrittää olla miettimättä jatkuvasti tota asiaa, koska se saa mut niin tuohduksiin. Mä en nyt voi tehdä asialle mitään, ennen kuin saan ne paperit. Eiköhän tämä asia järjesty, pakkohan se on.


PS. Anteeksi paikoittain ruma kielen käyttöni, ottaa vaan sen verran lujaa pattiin!

Mun on pakko tähän loppuun laittaa teksti, joka osui silmiin tänään. Tämä pätkä on täältä blogista:

Huostaanotot tuhoavat äitejä,, lapsen riisto äidiltään loukkaa äidin naiseuden perusrakenteita syvimmällä ja raaimmalla tavalla,, ne vauriot jotka tästä äidille syntyvät ovat ratkaisevalla tavalla samansuuntaiset kuin esim. lapsen äkillinen, arvaamaton ja tapaturmainen kuolema…mutta lapsen riisto äidiltään on sikäli moninverroin traumaattisempi tapahtumasarja että siinä äiti syyllistetään ja hänen perusoikeutensa ja ihmisarvonsa sekä ihmisoikeutensa kumotaan ja hänet asetetaan julkisen häpeän kohteeksi. Lapsensa tapaturmaisesti menettänyt äiti saa kaikkien myötätunnon ja tuen osakseen,, lapsen riiston kohteeksi joutunut asetetaan julkisen häpeän kohteeksi viranomaisen toimesta!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Superpikakuulumiset!

Mulle iski kauheen huono omatunto, kun en oo piiitkääään aikaan käynyt mitään täällä kirjoittelemassa. Kaikki kuitenkin hyvin :) On vaan ollut niin paljon kaikenlaista ja mä kerkesin viikon sisään olla kaks kertaa oksennustaudissakin. Jipii!

Mulla on eteisen kaapin tyhjäys ja siivous tuolla kesken, joten ei tämän enempää nyt tällä erää. Yhtäkkiä vaan iski tajuntaan, että nyt pitää käydä nopsaa täällä kertomassa, että kaikki ok :) Meillä on torstaina tosiaan rakenneultra, niin mä tuun sitten kirjoittelemaan tarkemmin kuulumisia <3