tiistai 8. tammikuuta 2013

Leppoisa vauva

Vauvelilla oli kaikki hyvin <3 Kaikki mitat yms. vastas viikkoja ja siellä se nautti mahassa olostaan; kädet niskan takana ja makoili kuin riippukeinussa :) Kyllä siinä aivan rupes naurattamaan, kun toinen osaa jo 15 viikkoisena ottaa niin rennosti!

Nyt on kyllä tunne, että se on poika. Saatiin tosi hyvä sivuprofiilikuva mukaan ja niin poikamaisia piirteitä kyllä on! Aivan samanlainen otsa ja kulmat (Artulla on sellanen kohouma tos kulmakarvojen kohdalla), kuin isällään :) Mutta sitten taas nenän ja ylähuulen välinen osio on just samanlainen, ku Idalla! En mä yhtään tarkkaan noita kuvia oo tiiraillut :D


Heiiii! Ja tänään tuntui ensimmäiset potkutkin matkalla tutkimuksiin! <3 Iiiikkk, on se vaan ihana tunne :) Ja oli kyllä ihan selvät töytäisyt. Kaksi kertaa ne tuntui oikealla alavatsassa. Nyt sitten koko ajan odottelee vaan lisää niitä!

Arttu oli niin ylpeän oloisena siellä äitiyspolilla! Sanoikin, että nyt tuli ensimmäisen kerran oikein vahva isäfiilis :) Onhan se noille miehille ihan erilaista, varsinkin alkuraskaus, kun ei mahakaan ole vielä kasvanut. Kyllä varmasti monelle isälle ultraäänitutkimukset on sellaisia, jotka lopullisesti auttaa ymmärtämään, että siellä puolison vatsassa tosissaan kasvaa oma lapsi :)

Ihana päästä perjantaina mukaan sinne Idan tutkimuksiin. Tietysti sen takia, että näkee tytön, mutta myös sen takia, että tietää, kuinka hyvin edistystä on tapahtunut. Sen mä tiedän, että sitä on tässä vuoden aikana tapahtunut kyllä huimasti! Kyllä on päiväkoti tehnyt tehtävänsä :) Ja niinhän se monelle lapselle tekeekin hyvää kehityksen suhteen. Että eipä äitien ainakaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että laittaa lapset hoitoon. Sehän on pelkästään hyvä asia kaiken suhteen. Siellähän ne sosiaaliset taidotkin kunnolla kehittyy muiden samanikäisten kanssa.


Raasuttaa kuitenkin Ida, kun se niin inhoaa lääkäriä/sairaalaa. Varmasti sillä on jäänyt jonkinlaiset traumat siitä, kun sitä jatkuvaa puklaamista silloin tutkittiin. Hyi, oli se niin kamala paikka itellekin silloin. Jättää se pieni, 11 kk ikäinen lapsi sinne. Ei kyllä paljon muuta vaihtoehtoa ollut, kun se mun pikkujäbä oli tulossa maailmaan :D Silloin kyllä ärsytti niin suunnattomasti, ettei ex voinut/jaksanut olla Idan kanssa siellä lastenosastolla, kun mulla se oli vähän mahdotonta jonkin aikaa! Onneksi Aleksin synnytys meni kuitenkin tosi hyvin, niin mä olin melkein heti hyvissä voimissa ja pääsin Idan luokse. 

Kuitenkin on tosi hyvä juttu, että saan olla mukana Idalle pelottavassa tilanteessa. Että sekin tietää, että äiti on mukana pitämässä huolta. Kyllähän se läsnäolo tuollaisissa tilanteissa lujittaa suhdetta, se on varma se!

Eipä tässä nyt sitten tämän kummempia tällä kertaa, nyt taitaa sohva kutsua ;)

2 kommenttia:

  1. Minulla on sinulle tunnustus :) :

    http://tapahtuitarkoituksella.blogspot.fi/2013/01/new-blog-love-tunnustus.html

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)