keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pitkästä aikaa!

Aluksi mä ajattelin, että ilmoittaisin pitäväni taukoa kirjoittamisessa...Mutta tulin toisiin aatoksiin. En nyt siis varsinaista taukoa pidä, mutta ei kannata ihmetellä jos tulee näitä pitempiä taukoja postausten välillä. Ihan vaan siksi, että 1. Mun pahoinvointi jatkuu edelleen ja kyse ei todellakaan oo pelkästä aamupahoinvoinnista, vaan koko päivän kestävästä ällötyksestä. 2. Mun oma kannettava hajos, joten nyt se kirjoittaminen on vieläkin vaikeampaa, kun pitää istua pöytäkoneen ääressä :D Välillä, kun sitä päätä ei pysty tyynystä nostaa! 3. Mä oon stressaantunut, kun en nyt yhtään tiedä, mitä mä mun opiskelun kanssa teen. 4. Henkilökohtaisia murheita joidenkin ihmisten takia...



Mutta muuten kaikki ok :) Ainakin pahoinvointi on hyvä merkki siitä, että masussa on sitä elämää edelleen! Nyt tuli kutsu ensimmäiseen ultraääneen ja se olis 19.12 :) Uiui, kun mä odotan sitä!
Mutta mitäs teille kuuluu hyvät ystävät? :) Onpas mukava, että olo on nyt niinkin hyvä, että     saa pitkästä aikaa kirjoitettua...Ja mikä oleellisinta, ei tarvii siivota! Aina yleensä se aika, mitä pystyy käyttää hyväksi, menee imuria heilutellen tai pyykkiä pesten. Mutta nytpä ei, JEEE!

Nyt täytyy kyllä kehaista tuota ukkokultaa <3 On ollut niin ihanasti tukena ja hellinyt mua! Vertaa siihen, mitä exän kanssa odotusaika oli, niin huhhuijaa...Ei voi edes puhua samana päivänä. Ajattelee sitä julmuutta, että pystyy pahoinpidellä raskaana olevaa ja vaarantaa sen oman lapsen myös. Ei oo kyllä (näin jälkikäteen mietittynä varsinkaan) ihmeellistä, kun "pikkusen" elämänhalu katos, eikä oikein osannut siitä äitiydestäkään nauttia, niin kuin kuuluisi. Mutta takasin tähän ihanempaan iskään: Arttu on lukenut niin mielenkiinnolla sitä neuvolasta saatavaa kirjaa, missä on oma puoli isälle ja äidille ja jossa kerrotaan sikiön kehityksestä ja äidin muutoksista. Nyt kun pääsis vielä tästä äklötyksestä eroon, niin kyllä tämä mamma aikoo nauttia raskaudesta ja tulevasta vauvasta täysin rinnoin <3



Ida-Marialle ja Aleksillekin kuuluu hyvää :) Mähän oon saanut joka toinen tapaamiskerta hakea lapset päiväkodista ja nyt viime maanantainakin ne sieltä hain ja niin innoissaan esittelivät mulle paikkoja. Mun piti mennä vessaan Aleksin kanssa, kun se halus näyttää, kun pissaa kuin isot pojat :) Idan ryhmän hoitotäti sanoi, että he ovat kertoneet nykyään vasta välipalan jälkeen Idalle, että tänään äiti tulee hakemaan, koska on kuulemma ollut aina niin täpinöissään, ettei oo meinannut housuissaan pysyä :D Voi rakkaus sitä pirpanaa!
Juteltiin lasten kanssa tontuista ja siitä, kuinka nyt pitää muistaa olla erityisen kiltti. Aleksi yllätti sitten sanomalla: "Mä kiukuttelin kerran, mutta kun mulla oli vaan niin ikävä sua!" Mun piti aivan kysyä uudestaan mitä se sanoi, koska yllätyin niin, että kolmevuotias osaa kertoa ikävästään...Tai no, tosi vaikee selittää, tottakai ton ikäsilläkin on tunteet, mutta yllätyin silti. Aleksi on kuitenkin ollut ihan vauva, kun sijoitus tapahtui, niin ei se sillä lailla muista siitä kotona vietetystä ajasta mitään. Mutta kai ne lapset vaan kuitenkin aistii ja tuntee sen oman äidin, vaikka ei olisikaan saaneet sen kanssa asua. Hieno asiahan se on ja tuli kyllä tosi hyvä mieli siitä, että mä todellakin oon lasten ajatuksissa silloinkin, kun en niiden luona ole <3

Ähh, meillä piti olla palaveri tän kuun 18 päivä, mutta Idalla on just sillon fysioterapia. Okei, sen mä ymmärrän, mutta sitten ilmoitettiin uus päivä ja palaveri siirtyy 29.1!!! Hienoa, että heti yli kuukaudella siirretään. Mulle kun on aika tärkeitä noi palaverit, koska niissä aina puhutaan tulevista muutoksista ja esim. käyntien lisäämisestä. Huoh. Eipä siinä auta, kun taas odotella. Kyllä tää juttu on niin venyny muutenkin aivan käsittämättömän pitkäksi! Tänään oli muuten uutisissa, että lastensuojelulakiin olisi tulossa joku muutos, jess!! Liian paljon kuulemma kuntien välisiä eroja huostaanottojen määrissä. Äiti oli löytänyt jonkun tilaston, niin Kauhavalla on 38 huostaanotettua lasta! Ja kun taas esimerkiksi viereisessä kaupungissa, jossa on vielä paljon enemmän asukkaita, määrä on vaan 10...Että on siinä vaan huima ero. Vai onko täällä Kauhavalla vaan niin paskoja vanehmpia? Kyllä mä vähän luulen, että taas on pitkälti työntekijöistä kiinni. Mäpäs laitan tähän yhden kommentin, joka oli juuri ton lastensuojelu-uutisen yhteydessä: 

Vielä, kun otetaan syyniin se perhetyö, joka ei oikeasti auta ketään, niin siitä saattaisi olla jopa hyötyä jollekin, ketä oikeasti auttaa, että lasten kanssa vielä pitää selvitä yhdestä joka asiaan sekaantuvasta ihmisestä, joka ei arjessa tee muuta, kuin häiritsee normaalia elämää. Onhan se teoria ihan mukavaa kuultavaa, mutta ihan liikaa on ihmisiä tämän työn parissa, jotka eivät koskaan ole lapsia hoitaneet. Jakavat kirjatietoa ja kuvittelevat, että lapset ovat koneita, jotka toimivat tarkalleen kellon mukaan.

Pitkän aikaa sivusta ja välillä ihan paikanpäältäkin katsellut tuota touhua ja kyllä siinä panee merkille, ettei tässä maassa ole ainottakaan perhettä, jolta ei voisi lapsia huostaanottaa, mikäli selvitystä lähdetään tekemään. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa ja tuskin koskaan tuleekaan.

NIIN TOTTA!!!

Nyt mä siirryn telkun ääreen ja syön punaisen omenan ja Viiliä, nami :) En oo vielä tälle päivälle saanut mitään lämmintä alas, mutta josko vielä illemmalla sais oikein kunnon ruokaa syötyä.


Ps. Olin laittamassa teille kuvaa mun mahastani, mutta ei oo enää tilaa valokuville! Hemmetti! :/ Mä poistelen joitain kuvia Picasan albumeista ja laitan sitten kuvaa, kun taas mahtuu :)

Heipodei!


6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jee ihanaa kuulla et kaikki on hyvin ja lukee sun postaus! Ymmärrän kyllä et nyt on kaikkea muutakin tekemistä mut oli kiva kuulla kuulumisia. :) ja hyvä et teillä on masuasukin kans muuten kaikki hyvin! :) ihanaa odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kiva että ilahdutti ja kiitos paljon :) Kyllähän tämä blogi usein mielessä on ja monesti tekisikin mieli kirjoittaa, mutta aina ei voimat salli! Mutta eiköhän tämä olo tästä kohene, kun päästään ihanampaan keskiraskaus-vaiheeseen :)

      Poista
  3. Ihanaa kun tulit kertomaan kuulumisia! Ja ymmärrän täysin että ei jaksa tehä mitään ton huonon olon takia,itsellä oli ihan sama vaiva aina raskausviikolle 16 asti ja nyt on rv18. Paljon voimia tulevaan ja ihanaa joulun odotusta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se pahoinvointi aika hurjasti elämää hallitsee! Apua! Oliko sulla noin pitkälle pahoinvointia? Ou nouuuuu...Mä oon jotenkin lohduttautunut sillä, että 12 viikolla helpottais, niinkun yleensä kuulemma. Mutta katotaan ny :) Mutta on se lopputulos kuitenkin kaiken tän oksentelun arvoista :D Oikein ihanaa odotusta sulle myös, niin joulun kuin vauvan <3

      Poista
    2. Niin minäkin toivoin että se olisi sillon loppunu mutta ei.. Toivottavasti sulla on parempi "tuuri" :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)