perjantai 14. joulukuuta 2012

Kukkuluuruu!

Arttu se lähti paukuttelemaan rumpuja kavereiden kanssa, joten sainpas hyvän hetken kirjoittaa tänne :) Nyt on kolmas päivä ilman pahoinvointia ja voi härreguuuuuud, kun tuntuu kuulkaa taivaalliselta :) Mä oon siivonnut täällä kaappeja ja muita romun täyttämiä paikkoja aivan hiki hatussa parina päivänä. Tosi mukava siivota aina muutama kaappi kerralla, turha sitä on ottaakkaan kerralla kauheeta taakkaa. Onpahan jotain tekemistä :D Jouluun on kuitenkin sen verran vielä aikaa, että hienosti saa kämpän edustuskuntoon siihen mennessä. Eihän nyt kukaan niitä mun sotkuisia kaappeja nää, mutta mulle riittää, että mä ite tiedän millanen kaaos niissä vallitsee. Mä oon ollut aina sellanen, et jos vaikka siivoan sillä lailla puoli huitaisten, niin se siisteys ei kauaa pysy, helpommin jättää paitansa vaikka olkkarin sohvalle, kun vie sen suoraan kaappiin! Mutta sitten, kun kaikki on tiptop, niin sen ylläpitäminenkin vaan on jotenkin paljon helpompaa :) Muuttamisessa on aina se ihanaa, kun tavarat on saatu järjestykseen ja kaikki kaapitkin on vielä hyvässä kunnossa :D Muutaman kuukauden päästä kaapit pursuaa toinen toistaan turhempaa roinaa ja se JÄRJESTYS ei pysy. Ainakaan vaatekaapissa. 


Nyt kun tämä olo on tästä helpottunut, niin taidan marssia maanantaina työkkäriin ja ehdotan, että meen työharjoitteluun äitiyslomaan saakka. Oon miettinyt pääni puhki, että käynkö koulua tämän vuoden, mutta se tuntuu nyt vaan niin turhalta!! Mä, kun toivottavasti pystyn äitiysloman jälkeenkin vielä jäädä kotiin, niin ei sitten tiedä kuinka pitkä tauko opiskeluihin tulee. Loppujen lopuksi ollaan koulussa käyty asioita tosi vähän läpi...Pikkusen rakennusta, askartelua ja sitten alkoi jo 5 viikon harjoittelu, joka mulla ja kaverilla meni firman perustamisessa ja suunnittelussa. Kaveri lopetti koulun ja mullekin tuli sitten siinä samalla ihan turhat viis viikkoa! En mä sitä firmaa voi yksin pyörittää todellakaan :( Että toi kyllä harmittaa tosi lujaa. Tuli vielä ihan puun takaa kaverin lopetus, just kun olin tekemässä töitä juurikin siihen tehtävään liittyen kaverin luona uudella talolla monta päivää! Ja ihan turhaan! Nooo, tulipahan kuitenkin autettua ystävää, ettei se nyt siinä mielessä turhaa ollut <3
Neuvolassa taas miettivät, kun ollaan maalien ja tärpätin+ muiden aineiden kanssa tekemisissä, että onko tiloissa hyvä tuuletus ja pääsenkö välillä pois hajusta yms. No, mistäs mä tiedän? Me saadaan asiakastöitä, eikä niitä voi ennalta tietää, mitä ne on? Sitten tämä kolmen viikon sairasloma kaiken päälle...Hienosti varmaan jäänyt jälkeen :/
Että jotenkin tuntuu nyt, että parempi nyt vaan keskittyä työharjoitteluun ja kattoa sitten taas uudestaan, kun se on ajankohtaista. Mä tykkäsin kovasti koulusta, opettajista ja luokkakavereista, mutta mikään ei mee nyt äitiyden edelle. Mä otan tämän kuitenkin vielä enemmän tosissani, koska multa on äitiys viety moneksi vuodeksi. Kuka tahansa mun tilanteessa, vähät välittäisi muusta, kuin siitä, että saa vihdoin nauttia äitiydestä! Kaikki muu on mulle tällä hetkellä yhdentekevää. No, ei Arttu oo ja muut ihmiset :D Tarkotan siis työelämää yms.


MUTTA sitten päästään ongelman ytimeen: SOSSU!!! Arvatkaapa niiden reaktio, kun ilmoitankin, että keskeytän nyt pariksi vuodeksi opiskelut ja käyn työharjoittelussa äitiyslomaan asti. Sieltä tulee taas: Sulla ei ole pitkäjännitteisyyttä, kun et käynyt loppuun asti koulua ja blaablaablaa, nyt ei oo sun elämä järjestyksessä. Mutta se on ihan varma, että ne puuttuu taas asiaan. Negatiivisesti tottakai! Tää mua vituttaa yli kaiken: Saisko jotai päättää itte omassa elämässä? Ei uskalla hengittääkkään, kun senkin mä teen varmaan väärin. " Ei, kyllä sä nyt hengität liian raskaasti, ei lapsia sulle voi antaa!" Luulis kuitenkin, että on pääasia, että mä teen JOTAKIN! Ne idiootit ei tajua, kuinka suuri asia on menettää lapsensa ja samalla toipua vielä siitä fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Kuinka joku voi aliarvioida sellasta? Sillonhan mä irtisanouduin pitkäaikaisesta työpaikasta, kun lapset vietiin. En mä olis pystyny siihen, en ikinä. Asiakaspalvelua vielä, kaikille töissä ois pitänyt selittää tilanne. Ei sellasta jaksamista voi vaatia ihmiseltä, joka on just menettänyt tärkeimmät asiat elämässä. Ja mä sain kauheet hulat sossusta siitä...Mun mielestä se on ihan käsittämätöntä. Ja sitten niiden painostuksesta oli pakko vuoden päästä aloittaa opiskelut. Sitä en jaksanut, ei voinu mitään!!!Mä en todellakaan ollut kunnossa silloinkaan, koko ajan menin oikeestaan huonompaan suuntaan, kun en syönyt mitään yms. Sitten olis vaan pitänyt jaksaa 120 km ajomatkat ja koulu päälle. Hohhoijaa. Ihmisen pitää antaa rauhassa toipua masennuksesta, eikä siihen jumalauta auta, että sua painostetaan töihin! Ja sittenhän tuli tää mun toinen työpaikka, josta oon täällä aiemminkin kertonut. Sitäpaitsi mä en oo lopettamassa koulua, vaan keskeytän sen aika tärkeän asian takia! Onhan toi muutenkin ammatti, mistä varmaan pitäis jäädä aika aikasessa vaiheessa sairaslomalle muutenkin...kiipeillään korkeella ja sitten just nää myrkylliset aineet. Blaah, stressaa! Noo, ens kuussa on palaveri, että mä kerron sitte mitä ne tällä kertaa keksivät!

Rupes niin ärsyttämään, kun tuntuu että elämä on yhtä ittensä puolustelua. Millä oikeudella kukaan määrää 27 vuotiasta akkaa? Enköhän mä tasan tarkkaan itte päätä omista työasioistani. Se ei vaikuta mun ÄITIYTEEN MILLÄÄN LAILLA! Varsinkin, kun Arttu on vakituisessa työssä, ei me nälkään kuolla hyvänen aika. Että ihan turha sossun yrittää mitään köyhyyskorttia vetää esiin! Eikä lastensuojelu sais muutenkaan lain mukaan ikinä puuttua raha-asioihin tai yrittää käyttää sitä syynä lasten huostaanotoissa. Mutta eipä noi akat muutenkaan kyllä ihan lain mukaan etene...Katoin MOL:in sivuilta, et Kauhavalle haetaan uutta lastensuojelun työntekijää. Voi, kun olis sellanen, jolta löytyis sieltä vasemmalta kehosta se tärkein asia tossa työssä: Sydän. Vaikka ei se mun asioihin varmaankaan tuu puuttumaan, mutta säästyis moni muu samalta kohtelulta. Aina vaan mua järkyttää tää Kauhavan huostaanottojen määrä verrattuna muihin kuntiin. 

Ohhhoh, menipäs tämä postaus nyt negatiiviseksi valittamiseksi, sorry! Ei ollu kyllä tarkotus :) Mutta pitääpä ne paskat jutut vaan purkaa mielestään.

Mie painun nyt suihkuun :) Sori jos on miljoona kirjotusvirhettä (yritin nopsaa tarkistaa, mutta siihen ei voi luottaa :D). Tottunut kirjoittamaan omalla kannettavalla, niin nää pöytäkoneen näppikset tuntuu niin oudolta, ne on liikaa koholla :D

Mukavaa viikonloppua ystäväiseni <3

Mulla on näköjään tissit, tiesittekö? :D

"Pitääantaahiustenlevätä"-vaihe :D

12 kommenttia:

  1. Voi että sä oot nainen kaunis! Ja ajattelet kyllä tosi fiksusti - lapsi menee kyllä sen koulun jatkamisen edelle. Siis TÄMÄN hetkisen jatkamisen, ainahan voit jatkaa äitiys-/vanhempainvapaan jälkeen :) Se vaikuttaa korkeintaan positiivisella tavalla sun tapaan olla äiti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihanaa, itse olet :) <3 Mä en tiedä miten mulla on menny sun blogi ihan ohi, nimikin on tuttu ja muka luulin olevani lukija :O Kai mä oon sitte hätäillen siellä käynyt, mutta unohtanut sitten...Äsken selailin sitä nopsaa ja liityin lukijaksi. Tosi kivan oloinen sun blogi on ja tosi miellyttävä ulkoasu, pitää oikein ajan kanssa lukea alusta loppuun :)

      Poista
    2. Aijjaa, kiva että löysit uutta luettavaa ja ulkoasukin miellyttää :) Kiitos kovasti <3

      Poista
  2. susta muuten näkee et oot raskaana! :D niiku näistä kuvista. ihan hehkut, oot sä kyllä ennenkin hehkunut mut nyt eri lailla! ei oo kaikkia ihmisiä siunattu järjellä, oot vaan oma ittes ja annat jauhaa, ittiänsä vaan tekevät naurunalaaseksi! tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, näkee vai? :D Onpas mukava kuulla, että hehkun, kun itellä on aivan eri fiilis, kun peiliin kattoo :DD Kiitos, tämä piristi mukavasti iltaa :)

      Poista
  3. Mulla on itellä ihan mahoton vauvakuume, eikä kyllä helpota, kun näkee tän raskaushehkun!:) Mä olin ite koulussa tammikuuhun asti ja typsy syntyikin tammikuun lopussa :D Ja se se oli oikeastaan turhaa, kun pääsinkin ammattikorkeaan ja paljon mielummin olin siellä, kuin toisenasteenkoulussa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi mun hehkuttaminen :) Se on vaan mahdotonta, kun on niin innoissaan asiasta :D Just toi, että munkin koulu on kuitenkin vaan toisenasteenkoulutus..Mulla kuitenkin on se ammatti jo käytynä, että toi nyt on vaan ammatin vaihtamista, ei niin kauheen vakavaa! Mutta lastensuojelulle kaikki on vaan niin helvetin vakavaa ja vaikeeta :/

      Poista
    2. Tottakai sitä saa ja pitääkin hehkuttaa, raskaus on ihana asia!! :D Harmittaa kyllä sun puolesta ihan hirveästi noi kaikki ongelmat :/ Eiköhän niidenkin pitäisi jo pikkuhiljaa ruveta selviämään..

      Poista
  4. Painit melkeen samojen asioiden kanssa kun minä.. Periaatteeltaan siis.. :D
    Mutta juu, siinä mäkin olen samaa mieltä, että mikä muu voisi mennä äitiyden edelle? Tai kuka sua voi käskemään tekemään mitäkin, kun tiedät, ettei enää montaa kuukautta ole äitiysloman alkuun ja olet ainakin seuraavat 9kk kotona lapsen kanssa, itse ainakin vieläkin pidempään. Eikö sen jälkeen sitten kun ITSESTÄ alkaa tuntua siltä, että voi palata työelämään/opiskeluun niin miettiä asioita, että missä järjestyksessä tehdään ja mitä?

    Ja taas periaatteessahan sun olis hyvä jäädä nyt "tauolle" koulusta, kun että kirit ensiks parikuukautta hirveällä hosumisella ja stressillä toiset kiinni ja sitte ilmotat, että juu, mä jäänkin tästä nyt pois.

    Mene ja tiedä, nää on loppupeleissä jotenkin niin ärsyttäviä asioita miettiä, teit niin tai näin niin jollakin on aina sanottavaa ja sekottaa omat ajatukset samalla ,että mikä olikaan omasta mielestä parasta tehdä.

    Lopuksi vielä todettakoon, että nyt ollut typyn kanssa reilun vuoden kotona, enkä mä kyllä vaihtais tätä mihinkään työelämään ja nyt olisi toinen raskaus alussa, enkä mä vieläkään olis valmis kotoa lähtemään, parasta, että voisin nauttia edelleen typyn kanssa olosta, samalla uudesta raskaudesta ja valmistaa kotia uudelle jäsenelle. <3

    Tsemppiä kuitenkin, päätät mitä päätät.. ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun mielestä jokaisella aikuisella ihmisellä on oikeus päättää ihan itse siitä elämästään. Lastensuojeluakkelit ei voi tulla määräilemään ja päättämään mikä muka olisi oikein HEIDÄN mielestään. Eläkööt he elämänsä sillä lailla ja mä elän omani tällä lailla ;) Mulla kuitenkin on kokemusta lapsen laittamisesta hoitoon heti äitiysloman jälkeen. Silloin se oli ihan ok, koska olin ollut jo esikoisen kanssa sen vuoden kotona. Olihan se tietty surku jättää, niin pientä vielä hoitoon, mutta pakko oli jonkun edes tuoda leipä pöytään, kun miehestä ei siihen(kään) ollut! Kuitenkaan nyt mulla ei ole vakkari työpaikkaa tms. niin tilannehan on aivan eri. Loppujen lopuksi ei voi kuitenkaan tietää miten aikaisessa vaiheessa mun pitäisi jäädä sairaslomalle, justiin noiden vaarallisten aineiden takia. Kuitenkin mulla on sinne kouluun vielä niin älyttömän pitkä matka, että raskaaksihan ne päivät kävisi :( Mä oon päättänyt, että mä kuuntelen ihan vaan oma sydäntäni, enkä anna lastensuojelijoiden enää pompotella mua. Mä oon aluksi tanssinut niiden pillin mukaan ja kuinkas kävi? Laihduin masennuksen takia 20 kg ja olin aivan voimaton. Että siinä niiden hyvät neuvot :D Minä olen oman elämäni herra. PISTE :) <3

      Poista
  5. Vitsit, haluan kyllä heti kuulla sossujen rekation... Ootko miettinyt millon kerrot niille? Mitä jos ne yrittää saada ton tulevan lapsen johonkin? :O Anteeks, ei oo tarkotus pelotella tai mitään eikä pahottaa mieltä vaan jotenkin noi sun sossut kuulostaa ihan hirveiltä ämmiltä etten ihmettelis vaikka ne koittais jotain...

    Oot kaunis! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sä mua pelottele, toki oon käynyt nämä asiat päässäni läpi miljoona kertaa :) Oon kertonut jo tulevasta vauvasta, ihan puhelimessa vaan, samalla, kun sovittiin uusi palaveri aika. Onnittelivat vaan, ei mitään sen kummempaa. Tottakai me ollaan niiden silmätikkuina varmaan, mutta ei ne voi uutta vauvaa viedä vaan sillä perusteella, että vanhemmat lapset on sijoitettu. Kuitenkaan, kun sitä asiaa (perheväkivaltaa) ei oo pitkään aikaan edes ollut, minkä takia huostaanotto tapahtui, niin ei oo yhtikäs mitään syytä :) Että siinäpähän yrittää :D Toivotaan nyt, että tämä olisi kuitenkin positiivinen asia heille. Mutta sitäpä ei koskaan voi tietää. Ja kyllä, ne on hirveitä ämmiä. Ihan oikeesti. Kun oon kertonut esim. äitille sanatarkalleen niiden puheita, niin sen on raukka ollut ihan kauhuissaan. Ei varmaan tunnu mukavalta katsoa vierestä, kun tytärtä kohdellaan, kuin roskaa :( Yksi päivä se kirjoitti mulle Facebookissa, että on ihan kamalaa, kun itse ei ole ollut lähellekkään täydellinen äiti ja nyt multa vaaditaan täydellisyyttä ja sellaista mitä kukaan ei voi olla. Mutta kyllä tämä tästä vielä joku päivä voitoksi muuttuu :)

      Kiitos, itse olet kuule <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)