tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupäivä

 Näin joulun kunniaksi laitan vaan jouluisia kuvia, vaikka aihe ei koko ajan siihen liitykään :) 


Aatto meni meillä oikein mukavasti :) Tuli oikeastaan istuttua koko iltapäivä ja ilta appivanhemmilla, jossa oli koko lähisuku koolla. Joulupukkikin kävi ja sain mukavia ja ennenkaikkea tarpeellisia lahjoja :)

Kohta soitan Idalle ja Aleksille ja kysyn mitä pukki on niille tuonut! Siellä on varmaan vielä ilo ylimmillään uusien lelujen ansiosta! :D 


Eilen, kun siellä anoppilassa oltiin, niin mukana menossa oli Artun siskon vauva, niin suloinen tyttö kyllä! Mun sydän suli, kun Arttu sitä piti sylissä ihan kuin vanha tekijä <3 Sanoinkin Artulle, että mieti että ensi jouluna meillä on just samanikäinen vauva viettämässä perheen kanssa ihania hetkiä. Ja mitä luultavimmin myös Ida ja Aleksi. Sitten me ollaan yhtäkkiä iso perhe :) Voi että, mä en mitään muuta niin paljon oo koskaan elämässäni toivonut, kuin sitä että saisin lapset kotiin. Koska tämä todistelu riittää? Mitä mun vielä pitää tehdä, että mä pystyn näyttämään, että olen hyvä äiti? Mä oon kuitenkin sanonut, että teen KAIKKENI sen todistaakseni. Mutta se tehdään vaikeaksi. Kuka pystyy todistamaan äitiytensä, jos lapsia näkee pari kertaa kuukaudessa? Miksi vaikka nyt ei oteta käyttöön perhekotia, kun sitäkin mahdollisuutta olen kysynyt? Siellä nyt viimeistään sen näkisi, onko musta vanhemmaksi niiden mielestä. Siellä kun ollaan jatkuvasti tarkkailun alla. Mun mielestä ainakin olisi kohtuullista kokeilla sitä vaihtoehtoa ensin ENNEN KUIN lapsia aletaan vaikka ihan tuosta vaan laittamaan uuteen paikkaan. Onhan se lapsille kova paikka, miettikääpä nyt?! Ensin kolme vuotta jaaritellaan ja jaaritellaan. Sitten ollaan vaan siirtämässä lapsia vieraaseen paikkaan tosta vaan. Ei mun tekemät virheet silloin kyllä niin isoja olleet, että olisin ansainnut menettäväni lapset ikuisiksi ajoiksi. Eri asia olisi jos vaikka olisin hakannut lapsia tai olisin ollut joku pirinarkkari, että olisi vaarana aina se, että repsahtaa uudestaan. Mutta kun kyse ei ole sellaisesta. Siksi ihmetyttää. 


Mummu kertoi tapauksesta Helsingissä, jossa oli vanhemmat, jotka olivat koviin huumeisiin koukussa ja siellä niiden kotona kävi kaikenmaailman narkkareita pyörimässä jatkuvasti. Kauheita riitoja ja kämppä oli kuin pommin jäljeltä. No, tottakai lapset huostaanotettiin sieltä ja NIIN PITÄÄKIN tossa tapauksessa. Hetken päästä olivat saaneet lapset takaisin, mutta taas oli sama meno jatkunut. Taas tuli huostaanotto. Sitten vanhemmat olivat tulleet uskoon ja hetken päästä lapset jällen kotiutettiin. Edelleen ovat uskossa ja kuivilla kamoista ja lapsilla kaikki hyvin.
Tässä huomaa vaan sen eron esim. paikkakuntien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Nämäkin ihmiset sai jopa KAKSI mahdollisuutta, vaikka kyse oli noin vakavasta ongelmasta! Ja mä oon kyllä onnellinen ton perheen puolesta, koska siellä nyt kerran asiat on hienosti. Tää osoittaa sen, että virheistä huolimatta ihmiselle pitää vanhempana antaa mahdollisuus korjata virheensä. Kyse on kuitenkin OMISTA lapsista. Se ei ole mikään pikkujuttu todellakaan! Siksi välillä tuntuu niin kohtuuttomalta tämä oma tilanne. Tämä ei oo mitään itsesääliä, niinkuin varmaan jollain nimeltä mainitsemattomalla palstalla taas aletaan kirjoitella...Eiköhän näitä asioita kuitenkin ole kaikilla oikeus pohtia? Ja mun mielestä mua on kohdeltu väärin. Se on MUN mielipide. Ihmettelen sitä, kun eräät valitti sitä, että oon todella lapsellinen mieleltäni, syyllistän ja valitan vaan muiden tekemisistä. Jos mä kirjoitan täällä mitä on tapahtunut ja mitä mulle on sanottu, niin ei se "valittamista" tai muiden syyllistämistä ole. Ihan yhtälailla oon itsenikin täällä haukkunut :D Kuitenkin jos kirjoittaa blogia omista kokemuksistaan ja tunteistaan, niin tottakai mä joudun myös ottaa puheeksi muiden sanomiset yms. 


Ei pitänyt kirjoittaa mistään vähänkään ikävästä asiasta näin joulupäivänä, mutta aina kun tulee Ida ja Aleksi puheeksi, niin tottakai koko huostaanottoasia silloin valtaa mielen.

Nyt mä alan kuoria perunoita ja laitan lanttulaatikon uuniin. Vielä olis nimittäin kinkkua jonkin verran tuhottavana :D Oh my goooood! Kyllä taas on kiintiö vuodeksi täynnä sen osalta :)

Tää joulupäivä on mun mielestä jopa ihanampi, kuin aatto! Aattona on vielä sellainen "häsis" päällä ja iso porukka koolla, mutta nyt saa nauttia rauhasta, ruuasta, iloisesta mielestä, kynttilöistä ja lämpimästä tunnelmasta ihan rauhassa. Omien rakkaiden kanssa. Yksi on vielä mahassa ja kaksi poissa kotoa, mutta sydämessä ne on mun lähellä koko ajan <3

Nauttikaa vielä oikein kunnolla <3


PS. Aatonaattona, kun tapasin vielä lapset ja vein lahjat sinne sijaisperheeseen ja tuli lähdön aika...Tuntui kun olisi isketty puukko sydämeen, kun Ida alkoi itkeä kyyneleet valuen: " Äiti, älä vielä mee!" Olisi halunnut katsoa mun kanssa vielä Muumeja. Siinä sitten pitää toista lohduttaa ottaen syliin ja sanoa, että äitin on pakko lähteä. Aivan kamalaa. Ei voi sanoin kuvailla sitä tunnetta :( Pakko on vaan ollut yrittää olla miettimättä tota asiaa liikaa, kun tulee niin paha mieli toisen puolesta :´(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa :)