maanantai 12. marraskuuta 2012

Yökötystä!

Alkaahan se jo hiukan helpottaa! On ollut aikamoisen raskas viikko takana: ihan tajuton pahoinvointi. Yäk. Enpäs muistanutkaan kuinka epämukava tunne se on. Kun se iskee päälle, niin siihen ei mulla ainakaan auta mikään! Oikeestaan vasta lauantai-iltana on jaksanut kunnolla edes kattoa tietokoneeseen päin, mikä on kyllä suuri ihme multa :D 

Entisenä kahvin suurkuluttajana (siis, huom SUURkuluttajana) suuri muutos on ollut, että sitä ei tee sitten yhtään mieli. Aamulla oon kupillisen itelleni kaatanu, mut parin hörpyn jälkeen se jäi vaan kylmenemään kuppiin. Suklaa ja jäätelö on kans ehdoton nou nou nou! Vaikka niitä tuli vedettyä iiihan alkuraskaudessa melkein kaksin käsin :)



On se vaan tympeetä, kun joutuu oikeesti miettimään, että mitä sais syötyä ilman, että jo pelkkä ajatuskin saa kakomaan. Mutta on se lopputulos kaiken tämän oksetuksen arvonenkin :) Ei saa valittaa! Mutta halusinpa nyt kertoa kuitenkin millasia olotiloja täällä koetaan!

Kohta pitäis alkaa jotain äitiysvaatteita, tai oikeestaan housuja kattelemaan, meinaa jo omien farkkujen napit lennellä. Vaikka eipä tässä oo kauheesti tarvinnu farkkuja käytellä, kun ei juuri missään oo liikkunutkaan. Onneks kotona saa heilua pelkät toppi ja alkkarit päällä, ahh mikä vapaus :D

Heh...Meikäläisellä on sitten torstaina aika parturiin. Bye bye punainen tukka. Ei vaan ollut mun juttuni. Vaikka osasyy voi ihan oikeesti olla sekin, että mä oon tyytymätön tähän pärstääni! Onko lisäkilojen pakko heti näkyä naamassa? On se vaan aika suuri ero, kun kesällä painoi 10 kiloa vähemmän, kun nyt! Vaikka muut sanoo, että on paljon terveemmän näkönen ja Artun äitiki mulle puhelimessa sano, et se oli aivan vau, kun niin kukoistin :) No, ittensä vaan näkee eri lailla, kuin muut ja on paljon kriittisempi. Ei sille vaan mitään mahda!

Mutta onhan se niin, että raskauden aikana niitä kiloja on turha murehtia, kunhan nyt pysyy kohtuuden rajoissa :D On sitä ennenkin laihduttu synnytysten jälkeen, niin miksei sitä voisi nytkin :)  

   

lauantai 3. marraskuuta 2012

Noita-akka!

Mä yritin kaunistella ja poseerata, josko ihastuisin näihin punasiin hiuksiin. Mutta ei oikein onnistunut. Mä näytän vanhalta noita-akalta! Jostakin vielä pitää hommata luuta, niin mä oon valmis viettämään Halloweenia...Oh god!





Piti laittaa näin monta kuvaa, että näätte kuinka uskomattoman pajon toi väri muuttuu valon/salaman mukaan! Voi huooohh. Onko mitään ideaa kellään, miten mä saisin tän paremmaksi? Kertokaa ihmeessä jos tulee mieleen. Ei huvita olla noita-akka! Tänään laitoin kirkkaanpunaista suoraväriä ja omien hiusten väri (luojan kiitos) parani huomattavasti. Nyt tämä on jo siedettävä! Mutta pidennyksiin ei tartu mikään ja ne on niin oudon väriset. Se tässä mättää perkules!

Arvatkaas mitä? Mun raskausmaha näkyy jo. Okei se on turvotusta, mutta silti ihan selvästi huomaa, että on raskaana. Rintojen alta kun se maha jo alkaa. Arttu on huomannu saman ja koska se uskalsi mainita siitä, niin ei kai se sitten pelkältä läskimahalta näytä :D
Mun oli pakko googlettaa, että onko mulla kohtalotovereita ja olihan niitä! Monilla, joilla oli jo synnytys/synnytyksiä takana, alkoi maha näkyä jo 5 viikolla! Moni oli jo heti alusta alkaen joutunu käyttää raskausvaatteita :D Eipä tätä kovin kauaa voi salailla :) Eikä oikein huvitakkaan. On sitä tullut jo vihjailtua julkisesti asiasta ;) 

Nyt sohvalle köllimään! Mukavaa illan jatkoa <3

perjantai 2. marraskuuta 2012

Hiuksia ja uutta blogia?

Hui kamala miten huono olo meikäläisellä oli aamulla, kun heräsin...Tai no, puoliltapäivin tarkkaan ottaen, kun tuli taas kerran valvottua neljään asti. Kröhöm. Voi Heidi ja Heidin rytmi! No, joka tapauksessa, kun heräsin, niin sai mennä sohvalle makaamaan saman tien. Ei puhettakaan, että olis voinut juoda aamukahvia tms. Olo oli, ku pahemmassakin krapulassa! Arttukin sanoi, että näytin kyllä kunnolla kipeeltä. Nukahdin sitten aika pian uudestaan ja herättyä olo oli jo huomattavasti parempi. Sain vihdoin aikaiseksi siivotakin kunnolla, oonhan mä sitä yrittänyt tehdä tässä koko viikon...Toisilla tulee alkuraskaudessa kauhee siivousvimma, mutta meikäläiseltä se näköjään häviää :D Mutta kyllä nyt taas kelpaa, kun on siivot tehty, pyykit pesty ja Arttu teki meille ruokaa! Ja kynttilät palaa <3 Että mä rakastan toisaalta tätä sysipimeää aikaa, kun kodin saa niin tunnelmalliseksi. Ihanaa, kun kylmä tuuli vinkuu pihalla ja saa käpertyä lämpöisen viltin alle kynttilöiden tuikkiessa ympärillä :)


Ja arvatkaapa mitä? Mä en tykkää näistä punasista hiuksista yhtään!! Miks mun piti olla hätähousu ja mennä värjäämään hiukset itse...aaargh. Nyt ne on aivan liian tummat ja noi pidennykset on ihan ihmeellisen väriset. Noh, onneksi nämä nyt saa ruskeaksi värjättyä suht koht helposti. Ja tulipahan nyt sitten toi punanenkin kokeiltua ja eiii, ei ollut mun juttuni. Tai ehkä joku hieman vaaleempi sävy olis voinut olla kiva. Olis pitänyt pysyä siinä ajatuksessa kiinni, että en koskaan punaista päähäni laita. Mutta, kaikkeahan pitää kokeilla, vai mitä? :D Mistäpä sitä tietää mikä sopii, ennen ku kokeilee. Saas ny nähä mitä mä keksin...Eilen kattelin vanhoja kuvia ja mietin, et mitäpä jos palais tälläseen, mitäs tuumitte?: 

Voi ahh, ku mä oon laiha!

 Joku viileän ruskea sävy ja sitten vaaleita raitoja pidennyksillä! Omia hiuksia en ala vaalentamaan tai mulla ei oo sen jälkeen karvan karvaa päässä. Saa liimata teipit pikaliimalla kaljuun kiinni, oujjee :) Mutta jotenkin noi hiukset näyttää nyt mun silmään tosi kivalta. Noi ei mulla aikoinaan kauaa ollutkaan, kun tossa oli vaalennusprosessi menossa.

Mä oon miettinyt, että pitäisköhän sitä tehdä ihan oma blogi tälle mun odotusajalle? Siinä olis vaan pääasiassa odotus-ja vauvajuttuja ja täällä blogissa puhuttais sitten muista asioista. Jotenkin huvittais :) Pysyispähän tämä blogi erossa aamupahoinvoinneista yms.ja ne joita raskaus kiinnostaa, sais lukea asiasta erikseen :) Mutta jos mä sen uuden blogin teen, niin aloitan sen vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen, kun tämä riskivaihe on ohi.

Nyt tämä hikipää painuu suihkuun! Moikka ja kivaa viikonloppua :)

Elämän iloja

Ihme ja kumma, että kirjottaminen taas on venähtänyt. Ei kannata koskaan uskoa mua jos mä sanon, että kirjotan sillon ja sillon, kun se on näköjään aina HYVIN epävarmaa :D On vaan ollut nyt päiviä, ettei oo huvittanu avata konetta koko päivänä ja sitten jos oon avannut, niin on mennyt kouluhommiksi. Mulla on stressi päällä sen takia, kun pitäisi perustaa yritys ja tehdä kaikki mahdollinen mitä siihen kuuluu. Meillä kun ei vielä kuitenkaan oo kokemusta tästä alasta kauheesti, niin se vaikeuttaa tehtävää aika lailla. 
Tää yritys tulee siis olemaan olemassa ja sitä pitää mainostaa yms. Sitten se lukukauden lopussa ajetaan konkurssiin, että oppii sitten senkin, jos joskus tulevaisuudessa sellanen sattuisi tapahtumaan.
Me ollaan suunniteltu, että tehtäisiin maalaus-ja tapetointihommia ja sitten kehiteltäis joku sisustustuote. Mä ajattelin koristetyynynpäällistä ja loinkin päässäni jo aivan ihanan luomuksen, mutta paskat. Siitä pitää luopua, koska koulussa ei oo mahdollista painattaa kankaaseen kuvaa. Eli jotain muuta pitäis sitten keksiä. Typerää, mulla oli oikeesti tosi kiva idea mielessä ja tutkin, että sen tyylisiä ei tullut vastaan.
Toinen ongelma on nimi. Enpä olis uskonut, et mun mielikuvitus on näin köyhä tälläsessä asiassa. Mietintämyssy pysyy siis edelleen tiukasti päässä :)



Mutta sitten paaaljon ihanampaan asiaan :) Soitin neuvolaan tosiaan maanantaina ja mulla on ensimmäinen aika sinne 26 päivä. Silloinhan on se noin 9 viikkoa täynnä. Vitsi on kyllä jännä, kun ensimmäiset oireet tuli jo varmaan just 5-6 viikkoa sitten. Mennään nyt oikein ihaniin yksityiskohtiin, mutta näin naisten kesken voi sanoa, että nännit oli aivan uskomattoman arat! Ja samaan aikaan alkoi se väsymys ja 17 tunnin putkeen nukkumiset :D 
Pitää nyt kiittää vielä tässä kaikkia onnitteluista :) Ihana nähdä, kuinka onnellisia ootte meidän puolesta. Se on vaan tosi liikuttavaa! <3 Vaikka sinänsä oon ihan tuiki tuntematon suurimmalle osalle, mutta kai blogia lukiessa sitä tutustuu ihmiseen kuitenkin! Oonhan mä kyllä kertonutkin täällä niin henkilökohtaisia asioitakin. Te tiedätte musta paljon enemmän, kuin esim. vanhat kaverit :)

Täällä ollaan kyllä oltu oikein mukavissa fiiliksissä molemmat! Ihana nähdä, kuinka Arttukin on niin täpinöissään. Se niin hartaasti kuunteli, kun luin sille minkälaisessa vaiheessa viidennellä viikolla ollaan :) Ja ollaan me keritty jo käydä Kelan sivuillakin ihailemassa äitiyspakkausta :D Nyt vaan todellakin saa huokailla tonne yläkertaan ja toivoa, että pikkuinen pysyy matkassa mukana. Kyllä olis taas yksi niin musertava asia, jos jotain ikävää sattuisi...Mutta pitää nyt vaan ajatella positiivisesti ja toivoa parasta. Eipä sitä oikein muutakaan voi!

Oltiin tänään yhden kaverin luona käymässä ja Arttu sitten siellä yhtäkkiä tuumasi, että niin pitäis jo varmaan kihloihinkin mennä :D Monta kertaa ollaan siitä jo puhuttu, mutta aina se on vaan jotenkin jäänyt... Mä sitten sitä kiusasin, että nyt onkin tulossa vähän sitovampi juttu, kuin kihlat ;) No sovittiin, että tässä kuussa käytäisiin ostamassa sormukset. jeiiijjj :)Arttu kysyi, että pitääkö sen polvistua ja kosia. Mä sanoin, että TOTTAKAI :) Koska kosinta ei tuu nyt millään lailla yllätyksenä sinänsä, niin pitää se jotenkin muuten tapahtua, kuin vaan että marssitaan koruliikkeeseen ja that's it! Nyt kaikki on vaan ihan toisin, kuin sillon aikoinaan exän kanssa. Hitto, en mä ees muista kuinka meidän kihlautuminen tapahtui...Eli tais olla merkityksetön juttu. Nyt on omat tunteet sellaiset, kuin ne sitoutuessa kuuluukin olla, tietää että tässä on mies, jonka kanssa todellakin aikoo ja haluaa olla yhdessä loppuelämän! Arttukin on puhunut niin kauniisti mulle, kuinka mä oon sen elämän nainen ja sen ei tarvii epäillä hetkeäkään haluaako se sitoutua muhun loppuelämäkseen. <3 Ollaanpas me oltu taas siirappisia :D Pitää sitä välillä ollakin, onhan tässä käyty niin vaikeitakin asioita läpi! Niin ja lämmitti kovasti sydäntä, kun kulta sanoi, että mun ei tarvii koskaan pelätä, että se alkais "suosia" enemmän omaa lastaan, vaan Ida ja Aleksi on ihan yhtä rakkaita :) Ja se on mulle enemmän, kuin tärkeetä. Ne lapset on mulle niiin erityisen rakkaita kaiken tämän jälkeen. Ja ihan  takuuvarmasti he tulevat sen vielä huomaamaan. <3