keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tarkennusta :)



Pieni postaustauko on johtunut mun jäätävästä flunssasta! Kyllä. En oo kyllä eläissäni tällästä tautia kokenut. Vie mehut kyllä niin totaalisesti, että koulun jälkeen ei jaksa sitten YHTÄÄN mitään...Ei puhettakaan, että olisin jaksanut siivota ja ruuan laittokin on jäänyt Artun harteille. Mulla on ollut kahen viikon aikana kaks kertaa kuumetta. Menin viime torstaina nukkumaan joskus 23.00 ja heräsin aamulla 05.30, kun kello herätti. Olo oli niin huono, että laitoin kaverille viestin, etten jaksa lähteä kouluun. Jatkoin unta ja heräsin...18.30 illalla!!! Siis miettikää mikä uniputki :D Mun piti oikeesti tarkistaa herätessä monesta eri kellosta, että näänkä mä tosiaan oikein! Arttukin oli Tampereella tuolloin, joten sekään ei ollut mua herättelemässä. Sitten, kun heräsin, hytisin peiton alla telkkaria vahdaten kahteentoista asti ja taaaas unta :D Ja heräsin 11.00 seuraavana aamuna. Huhhuh.

 Onneksi sunnuntaina olin jo siinä kunnossa, että pääsin töihin sinne kukkakauppaan, jossa olin kesällä harjoittelussa. Sieltä pomo pyysi mua sinne tuuraamaan sitä, kun ei itse päässyt. Vähän jännitin, että kuinka pärjään ihan ypöyksin, mutta hienosti meni :) Eikä se ollut aukikaan, kuin kolme tuntia. Oli kyllä ihanaa saada tehdä taas kimppuja! Ja aika meni älyttömän nopeesti, oikein harmitti, kun putiikki piti laittaa kiinni :D


Sitten aiheeseen, josta moni on jo varmaankin odottanut postausta :) Eli viime palaveriin ja sihen vahvaan tunteeseen, että lasten kotiuttaminen alkaisi olla pikku hiljaa lähempänä. Suoraanhan sitä ei siis sanottu! Sehän oliskin ollut liian mahtava juttu...Mutta ainuttakaan moitetta (ENSIMMÄISEN KERRAN!!) en kuullut ja jotenkin tuntui, että ne uskoo mun halun todellakin käydä tota koulua ja tuun näyttämään niille, että kyllä multa sitä pitkäjännitteisyyttä löytyy, perkules! Ja hei haloo! Mikä helvetin syy tollanen edes on?

Sitten todella mukava uus juttu on, että saan joka kolmas maanantai hakea koulun jälkeen lapset päiväkodista ja viettää niiden kanssa kaksi tuntia miten haluan :) Sossut sanoivat, että on hyvä totutella siihen, että koulun jälkeen "työ jatkuu". IIIKKK!! Arvatkaa onko ihana tunne mennä hakemaan lapsia sieltä?! Saa tuntea itsensä kunnolla äidiksi :) Tälläinen, monelle niin tuttu velvollisuus, tuntuu mulle ihan juhlalta! Lapset olivatkin kuulemma maanantaina hoidossa jo sanoneet: "Meidän äiti tulee hakemaan meitä viikon päästä!" Ihania :D Mä lupasin lapsille, että käydään ostamassa eka heille jotkut lelut (Aleksi haluaa Salama McQueenin ja Ida Hello Kitty-puhelimen) ja sitten mennäänkin Aleksin kummitädin luokse kaffittelemaan :)



Ensi palaveri on sitten joulukuussa, että katotaan mitä sitten tapahtuu :) Innolla ja jännityksellä odotellaan! Mutta kyllä tosta viime palaverista jäi vaan hyvä tunne. Uskon myös, että kyllä sossut pikkuhiljaa tajuavat sen, että kyllä mun asianajaja tietää kaikenmaailman lakikoukerot ja tekee kaikkensa, että mä saan lapset takaisin. Ei lapsia vaan voida huostassa pitää, jos mitään syitä ei enää ole. Ja Luojan kiitos, että he eivät ole pysyvässä sijoituspaikassa, koska sittenhän kaikki kaatuisi siihen, että lapset ovat niin kiintyneitä uuteen perheeseen, että siirto kotiin ei onnistu enää sen takia.

Oonko mä ainut, jonka mielestä toi on aika hirvee laki?! Mä en tietäis mitään pahempaa rangaistusta, kuin jos kaiken tämän jälkeen mitä mä oon kokenut ja tarponut parhaani mukaan ylös siitä synkkyydestä missä mä elin, mulle sanottais, että ei, et sä nyt saakkaan lapsia kotiin, kun ovat niin tottuneita sijaisvanhempiin.

Aina sossut hokee lasten etua, mutta kai nyt herranjumala vanhemmilla pitäisi jonkunlainen oikeus omiin lapsiinsa olla!!Kyllähän lapset rakastavat ja ovat kiintyneitä omiin vanhempiin huostaanoton tapahtuessa. Ja sitten joutuvat täysin ventovieraiden luokse ihan yhtäkkiä. Kyllä se varmasti aikamoinen shokki lapselle on! Kuitenkin sanotaan, että lapsi sopeutuu nopeasti. Okei, no miksi tämä ei sitten päde toisinpäin? Kyllähän lapsi varmasti sopeutuu myös takaisin kotiin. Varsinkin, jos lapsi on saanut olla tiiviisti tekemisissä vanhempiensa kanssa. Onhan se aivan eri asia, kuin joutua vieraaseen paikkaan. Kyllä vanhemman ja lapsen välillä vaan on erikoislaatuinen side. Ja sen mä tiedän omakohtaisesti, koska lapset on olleet nin kauan pois ja Aleksi ei osannut edes kävellä vielä silloin ja SILTI sen huomaa, kuinka erityinen mä sille olen!

Vanhempien oikeus lapsien tapaamisiin on syvältä! Se tasan tarkkaan edesauttaa sitä, että lapset kiintyvät enemmän sijaisvanhempiin. Jos vanhempi tapaa lasta kerran viikossa kaksi tuntia, niin eihän se ole MITÄÄN! Tapaamisia pitäisi alun alkaenkin olla paljon enemmän...

Taas olis paljon omia mielipiteitä lastensuojelusta, mutta jatketaan siitä taas joskus toiste :) Tulee muuten romaani tästä postauksesta :D


Oon tainnut selättää ton viheliäisen flunssan, sillä tänään jaksoin, kun jaksoinkin siivota perusteellisesti. Siivosin ja pesin jopa jääkaapin sisältä ja järjestin vessan ja kylppärin purkit ja purnukat :) Nyt mun pitäis vielä tehdä yksi koulutehtävä, joten lopettelen, että pääsen ajoissa nukkumaan!



Oikein leppoisaa illanjatkoa teille <3

Ai niin, meinas unohtua! Sain muuten kiitosta siellä palaverissa Ystävät ry:n (joka siis toimii sijaisvanhempien kanssa) naiselta siitä, että olen todellakin ajatellut lasten etua koko ajan, enkä omaani, niinkuin kuulemma useat vanhemmat näissä tapauksissa. Tuntui kyllä hyvältä kuulla :)

3 kommenttia:

  1. Hieno kuulla että saat hakea lapsesi tarhasta! :) Vaikka tosi vähän toi pari tuntia on, mutta parepi kun ei mitään ja siitä se lähtee! Toivon kovasti voimia ja tsemppiä <3

    Ite oon vähän kahta mieltä tosta asiasta että lapset kiintyy sijaisvanhempiin. Mun nuorin sisko joka on sijaisperheessä pitää sijaisvanhempia ihan äitinä ja isänä. Kyllä sisko on vieraantunut meidän äitistä kun eivät nää kuin kerran kuussa jos sillonkaan :/ Tuntuu välillä että itekkin vieraantuu siitä kun ei nää usein kun eivät tässä ihan naapurikylässä asu. Mutta toisaalta on kamalaa ajatella niin että oma lapsi pitäisi jotain toista tärkeämpänä, mutta jos pitkään on ollut huostassa niin en sitä juurikaan ihmettele. Mutta onneksi sulla on tosi suuri mahdollisuus saada lapset takasin, en ymmärrä mikset saisi kun ei siihen ole mitään syytä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kaksituntinen mukava lisä näihin tapaamisiin :) Tottakai lapset kiintyy sijaisvanhempiin ja tiedän, että ne on omille lapsilleni tärkeämpiä tällä hetkellä, kuin minä...Kuitenkaan se ei sillä lailla satu muhun, koska lapsilta riittää rakkautta myös mulle ja päivänselvä asiahan se on, että se on rakkain, joka huolen pitää ja on arjessa mukana. Kuitenkin, koska olen kaiken tehnyt niin, että lapssilla olisi hyvä olla nyt ja tulevauudessa, on mulle mun mielestä kohtuullista antaa vielä mahdollisuus kasvattaa omat lapseni...Että ei voi kuin kiittää siitä, että tämä perhe ei ole se pysyvä sijaisperhe. Olis se aika kamala elää loppuelämä tietäen, että masennukseni takia mä oon menettäny lapseni lopullisesti..turha olisi koskaan odottaa yhteistä arkea tms. Huonon äidin leima otsassa. Hui. Kuinka sun äiti noin harvoin tapaa?Onko sossuista kiinni vai äitistäs?

      Poista
    2. No sekä että. Mutsi on monesti perunnut tapaamisia ja siksi kai sossujen mielestä on parempi nähä noin harvoin, mutta toisaalta mutsi näkee tosi harvoin myös kahta vanhempaa lastaan vaikka ne asuu lähempänä... En oikeestaan tiedä miksi näin kun en mutsini kanssa tekemisissä enään juurikaan ole.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)