torstai 18. lokakuuta 2012

Sydänystävän kaipuu


Tässä viime vuosien aikana ystävät on vähentyneet...Se lähti jo siitä, kun exän kanssa aloin seurustella, kun ei koskaan saanut mihinkään lähteä, niin samalla ne kaveritkin sitten jäi. Mutta sittenkin, kun erottiin niin huomasin, ettei mulla ole oikeastaan hyviä ystäviä ollenkaan ja olinkin tosi yksinäinen. Vanhoihin kavereihin oli vaikea ottaa yhteyttä ja toisaalta...Enpä tiedä oliko siellä edes sellaista, jota oikeastaan edes kaipasin. Ennen exää tuli liikuttua paljon poikaporukassa, jotka taas oli yhtä lapsellisia ja kovia bilettämään, kuin viisi vuotta takaperin! Eipä sitä äitinä oikein ole enää yhteistä säveltä sellaisten kanssa... Onneksi oli kuitenkin veli, jonka kanssa sai jutella asioista, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia, kuin joku ihana tyttöystävä!

Oikeestaan voisi sanoa, että mulla on ollut viimeksi ammattikoulussa sydänystävä. Bestis. Jolle pystyi puhua ihan mistä vaan, sen kanssa sai nauraa kippurassa ja molemmat osasi melkein lopettaa toisen aloittaman lauseen! kaipaan todella paljon jotain sellaista. Ystävän, jonka kanssa olisi helppo olla, tehtäisiin yhdessä kaikkea mukavaa, juoruttaisiin kahvikuppien äärellä, itkettäis yhdessä maailman julmuutta ja tiedettäisiin toisistamme kaikki!

Ja nimenomaan haluaisin, että se ystävä olis nainen! Kyllähän miehistäkin voi saada todella läheisiä ystäviä, mutta ensinnäkin Arttu ei kyllä sulattais, jos mä täällä nauraisin jatkuvasti vedet silmissä jonkun toisen miehen jutuille :D Ei vaan, mä oikeesti kaipaan NAISIA! (kuulostaa jo pervolta :D) No, mä tiiän kyllä, että te ymmärrätte mitä mä tarkotan, fiksuja kun olette :)


 Kyllähän niitä kavereita on, esim. koulussa. Mutta ne on "vaan" KAVEREITA! Paitsi yhden kanssa siellä ollaan kyllä tultu läheisimmiksi ja puhuttu jo koulun ulkopuolella puhelimessa. Kyllä sekin jo kertoo, että kemiat toimii! Ja sehän se on tärkein juttu ystävyydessä :) Uskon, että meistä voisikin tulla parempia kavereita ja jopa ystäviä!

Pienenä oli niin helppo tutustua ihmisiin ja saada kavereita. Miks hemmetis se nyt on muka niin vaikeeta? Tai sitten mussa vaan on joku pahasti vialla :D Mutta, kun baarissa esim. alkaa jutella jollekin naiselle, niin usein saa vaan tympeen katseen takaisin...Naisilla vaan tuppaa ikävä kyllä usein olemaan se kilpailu ja kateus-asenne päällä. Täällä päin Suomea ainakin.

Missä muualla sitä sitten voisi tutustua uusiin ihmisiin? Töissä tietenkin voi löytyä joku ja harrastuksen parista kanssa...Mä oon monesti miettinyt, että pitäis alottaa joku jumppa tms. ihan senkin takia, että tutustuis uusiin tyyppeihin. Valitettavaa taas vaan on se, että täällä tuppukylässä on jo ne omat piirinsä, joihin on vaikea sitten ulkopuolisena päästä. Jotenkin siinä, kun asui toisella paikkakunnalla nuoruusvuodet, niin jäi vähän vieraaksi porukka täällä. Ja tietysti suurin osa tietää musta vaan, että "Toi on toi jolta on huostaanotettu lapset, anto sitten äijänsä hakata itteään..blaablaablaa!" Voisi aika monikin yllättyä, jos vaivautuisi tutustumaan. En oo mikään sekopää, joka on antanut vaan lapsensa pois ja ollut vaan oman tyhmyytensä takia hakattavana!

Mutta en vaivu epätoivoon tämän asian kanssa :) Kyllä se oikea sydänystävä vielä joku kaunis päivä mun elämään kävelee!

 

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin tutulta... Itellä oli kans muutama vuosi sitten muutamakin BESTIS. Mutta jotenki kummasti kaikki vaan katos siinä vaiheessa kun tulin raskaaksi. Toisaalta "ymmärrän", oltiinhan me niin eri tilanteissa sillon (olin siis 17 kun sain Jaden), toiset opiskeli ja ootti sitä että täyttää 18 ja pääsee baareihin jne, ja mä vietin vaan "tylsää" kotiäidin elämää. Mutta toisaalta taas en ymmärrä, eihän se lapsi pitäis mitään haitata! Nykyään kaikki onkin sitte vaan niitä KAVEREITA, asun melko pienellä paikkakunnalla ja sillon ku tänne muutin niin täällä oli jo ne omat piirit jokasella, joihinki tutustuin kyllä mut ei niistä sitten vaan ole tullut niin läheisiä. :/ Ja tosiaan kun on pieni paikkakunta, jutut leviää nopeasti eikä ketään kiinnosta enään oikesti TUTUSTUA sen jälkeen ja ottaa niistä asioista selvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juurikin...Toivotaan, että löydetään vielä sielunkumppanit :) Mä uskon siihen! Ja kaikista parashan olis ystävä, jolla on myös lapsia. lapset nyt vaan on niin suuri osa elämää, että kyllä niistä puhuu paljon. Lapsettomat ei taas välttämättä jaksa sellasta kuunnella..Siks monen kanssa tiet eroaakin!

      Poista
  2. Voi vitsi, aika lähelle samat ajatukset täälläkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon sullekin sydänystävää <3

      Poista
  3. Ystävät on kyllä elämän suola! Tuki ja turva löytyy aina vähintäänkin puhelimen päästä, kun sitä tarvii.
    Tuo on kyllä totta, että tuolla yöelämässä on iha turha havitella tutustuvansa ainakaan naispuolisiin ihmisiin. Aina saa niin tappavan katseen ja hyvä, ettei kurkussa olla jo kiinni... Naiset on susia toisilleen! Kuten jo itse sanoit niin parhaiten tutustuu varmasti juurikin yhteisten harrastusten ja muiden työ/koulukuvioiden kautta ihmisiin.
    Saan olla onnekas, sillä meillä on pitkään ollut jo tyttöporukka (9 tyttöä), jonka kanssa reissaamme ja pidämme yhteyttä tiiviisti päivittäin. Tulimme juuri pari viikkoa sitten kreikasta ja kohta olemme lähdössä risteilylle. :)<3 Toki meillä on riitoja ja PALJON erimielisyyksiä tyttöjen kesken, mutta se tuntuu aina vain lähentävän meitä entistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voeeeee...Kuulostaa ihanalta :) Ja yllättävän iso tyttöporukka teillä :D

      Poista
  4. Mulla on ihan samanlainen olo, tää postaus oli kun omasta elämästä... Mulla on tällä hetkellä kyllä kavereita, mutta ei sitä ystävää... Tasan yksi kaveri on sellanen jonka sanoisin olevan ystävä kun ollaan tunnettu jo yli 10 vuotta, mutta ollaan kuitenki vieraannuttu vähän toisistamme kun asutaan eri paikkakunnalla. Yritetään silti nähä välillä ja pidetään yhteyttä muuten.

    Nyt koulussa on tosi samanhenkinen äiti kun minä, mua parisen vuotta vanhempi ja kun olin ekana päivänä tullut uudelle luokalle niin yks toinen oli sanonu tälle äitille että ton Helin kanssa sä tuut kyllä juttuun ihan varmasti ja niin ollaan tultukin. Toivon kanssa kovasti että tässä pian saisi sellasen ystävän jota näkee suht usein ja johon voi luottaa enemmän kun keneenkään ja kenen seurassa ei tarvii hävetä mitään. Olen miettinyt monesti että onko se vika mussa kun niitä ystäviä ei tunnu olevan eikä saavan sitten mistään vaikka välillä yrittääkin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa oon kans itekkin miettinyt, että onko tässä vaan vika itsessä :D Mutta onhan se niin, ettei tosiystäviä vaan joka oksalla kasva! Siihen oikein lujaan ystävyyteen tarvitaan kuitenkin niin paljon samanlaisia piirteitä ja huumori ainakin on tärkeää :)
      No, sullahan on nyt asiat hyvällä mallilla, kun on koulussa tollanen mahdollinen ystävä! Toivotaan, että siinä olis sun tuleva sydänystävä <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)