lauantai 22. syyskuuta 2012

Suunnitelmia syyslomalle

Vaarallisia noi "Syö niin paljoin kuin jaksat"-paikat. Käytiin veljen kanssa syömässä joskus kolmen maissa sellasessa ja VIELÄKIN maha aivan täynnä! Tuli popsittua vihreitä oliivejakin sen verran, että nyt janottaa jatkuvasti! Mutta hyvää oli, nam nam :) 

Viime postauksessa kerroin siitä toisesta äidistä, jolta oli lapsi myös huostaanotettu ja täälläkin hehkutin sitä innoissani, kuinka hienoa saada sellanen ystävä, joka ymmärtää täysin mun tilanteen ynm. Noh, me ei todellakaan ystäviksi asti edes päästy. Me oltiin aivan erilaisia. Eikä siinä mitään, tuun kyllä toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa...Mutta kuinkahan tämän nyt sanois kauniisti...öhh, no hän oli hieman outo tapaus. Lopulta se väänsi mun kans ihan tyhjästä riidan (suuttui kun kommentoin sen laittamaa linkkiä, että kuinka siinä kuva ja teksti riitelee. Suuttuu tollasesta??!!) ja poisti mut kavereista Facebookissa. Kuinkas ollakkaan, kuulin sitten että samantien sen jälkeen mun exä oli ilmestynyt sen kaveriksi Faceen...Että ilmeisesti halus mut poistaa sieltä, että voi hyväksyä sen. Hah. Just tollasia lehmiä (anteeksi), jotka vaan kaipaa miehen, kuin miehen huomiota! Sehän kaveeraskin yhden tytön kans, joka taas tuntee tän mun exän, että kaippa ne sitten halusivat uskoa ennemmin sitä. Eipä kyllä harmita tippaakaan. Oli se poistanut kavereita Facebookista sen kin takia, jos nämä eivät olleet lähteneet todistajiksi sen huostaanottoasiassa (vaikka olisi ollut hyvä syy: ei tunne sitä tarpeeksi eikä ole nähnyt sitä lapsensa kanssa) ja sanonut, ettei sellaiset ihmiset ansaitse hänen ystävyyttään. Muija leijailee kyllä pikkuisen pilvissä.
 Ainut mikä ottaa päähän on se, että olis oikeesti ollut tosi kiva saada sellaisesta ihmisestä kaveri, joka on samanlaisessa tilanteessa. Toisaalta arvasin jo ekan kerran jälkeen, kun nähtiin ettei meistä tuu hyviä ystäviä. Kyllä sen vaan jotenkin heti tuntee onko kemiaa vai ei.

Mä odotan innolla syyslomaviikkoa, koska oon päättänyt silloin tehdä vähän maalaushommia...Oonkohan mä kertonut jo vai en, ei voi aina muistaa mitä tänne on jo kirjotellut :D No jokatapauksessa, maalaan meidän hyllykön, tv-tason ja sohvapöydän valkoisiksi. Alkaa toi musta jo tympäistä! Ja sitten haen äitin luota mun lasivitriinin ja ruokapöydän ja teen niille saman homman. Mä en oo MUISTANUT koko ruokapöytää :D Se ei mahtunut mun edelliseen kämppään joten kiikutin sen äitin luokse ja sama juttu sen lasivitriinin kanssa. Jess, pääsee eroon tosta maailman paskimmasta lasipöytäruokailuryhmästä o/ On tossa vaan aikamoinen homma, kun ensin pitää hioa kaikki pinnat ennen kuin voi maalata. Mutta jos vaan muistaisin sanonnan: hiljaa hyvä tulee, enkä taas yrittäis hätähousuna saada kaikkea heti valmiiksi :D


Näillä näkymin mun mummu olis syyslomalla tulossa tänne päin ja lupasi samalla tuoda mulle ompelukoneen :) Mä oon kyllä oikeesti aina ollut surkee käsitöissä, mutta aina sitä voi vaikka korjata vaatteita, jos ei muuta osaa :D Ja saapahan nyt ainakin housuja kavennettua yms. Neulominen ja virkkaaminen on aivan ihanaa hommaa, mutta sitäkään en osaa, muutakuin tehdä pelkkää suoraa :) Ala-asteella, kun meidän piti kutoa kaulaliinat, niin mulla kesti niin tuhottoman kauan siinä, että siitä tuli loppujen lopuksi pannulappu :D 


Voi hitto, kello on taas jo vaikka mitä! Vähän aikaa vielä katottava töllöä ennen, kun painun nukkumaan. Mukavaa viikonlopun jatkoa teille :)


 

2 kommenttia:

  1. No huhhuh, aikamoinen bitch :D Ei kyllä vaikutakkaan ystävyyden arvoiselta tyypiltä...

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)