maanantai 2. heinäkuuta 2012

Tämäkin vielä.

"TUNTEET OVAT MEISSÄ AINA TOSIA JA NIITÄ MEIDÄN
 EI TARVITSE ANTEEKSI PYYDELLÄ. "
 - Martti Lindqvist

" TUNTEET OVAT NE, JOTKA TEKEVÄT MEIDÄT ELÄVIKSI. JOS LIIAN USEIN SANOMME TUNTEILLEMME: NYT MINULLA EI OLE SINULLE AIKAA, NIIN MEIDÄN SISÄINEN PIENI LAPSEMME TULEE SURULLISEKSI JA SAIRASTUU."

Tänään ainakin selvisi, että sijaisvanhemmat ja sossun väki lukee tätä blogia, koska sain aikas ikävän puhelun. Sijaisvanhemmat ovat nyt loukkaantuneet kirjoituksesta, joka löytyy siis täältä. Ja voin kertoa, että kuraa tuli niskaan ja kunnolla. Mun ei ollut tarkoitus loukata näitä sijaisvanhempia, vaan ilmaisin MILTÄ MUSTA TUNTUU! On jotenkin käsittämätöntä, että mä en saisi tuntea kiukkua ja raivoa mistään. Mä toistin tasan tarkkaan vain sanat, jotka mulle sanottiin. Joudun minäkin miettimään joka ikisen sanani tarkkaan, kun kaikki merkitään ylös ja annas olla jos sanot vähänkin väärin jotain, niin miksi muiden ei tarvitse? Ja jos nyt yksityisyyden loukkaamisesta puhutaan, niin ei tossa nyt kauheasti mielestäni paljastavaa tietoa ollut. Jos mulle sanotaan, että ne on Idan ja Aleksin huoneet, niin miten mä voin sen asian kääntää niin, ettei he nyt sitä tarkoittaneet? Mä en oo ajatustenlukija. Luojan kiitos. Bisnesasian olisin voinut jättää mainitsematta ja siitä pyydän anteeksi, mutta joka ikinen joka on lukenut paljon julkisuudessa olevista huostaanotoista ymmärtää varmaan, että kyllä sellainenkin voi vanhemmalla käydä mielessä. Ja tämäkin liittyy sossuun ei sijaisvanhempiin.
Mulla ei ole oikeus enää tunteisiin. Mulla ei ole yksityisyyttä. Tuntuu tosi inhottavalta, että mun tekemisiä ja sanomisia käydään täällä kyttäämässä. Ja ei, en usko, että täältä niitä hyviä asioita haetaan.
Nettipalstat on TÄYNNÄ pahoja, pahoja haukkumisia niin sossuja, kuin sijaisperheitäkin kohtaan. Mä en oo sanallakaan haukkunut sijaisvanhempia. Päinvastoin, olen kirjoittanut, kuinka kunnioitan heitä ja heidän hyvää huolenpitoa lapsista. Kyllä se mun kiukkuni tässä asiassa kohdistuu aivan muualle.
Pitäisi kuitenkin mun mielestä muistaa, että mä olen ÄITI. Mulla on se äidin rakkaus, uskokaa tai älkää. Ja tottakai mä hermostun, jos mulle tulee tunne, että mua vaan yritetään lintata maahan ja puhutaan lapsista, niin kuin mä olisin ihan vaan joku täti, joka heidän kanssaan käy leikkimässä. Jokaisen pitäisi ajatella asia omalle kohdalleen. Jospa sitten ymmärrystäkin löytyisi paremmin.
Mä en ole sanonut, ettei huostaanotolle ollut silloin syytä. Tottakai oli. Mutta paljon olisi sen jälkeen voitu tehdä asioita toisin. Tänään otin sitten puhelimessa esiin sen, kun mulle sanottiin, että en voi mennä lasten kanssa perhekotiin, koska ei voida tietää minkälainen mun seuraava mies on. Vastaus oli: " Koska meidän täytyy turvata Idan ja Aleksin tulevaisuus." Nämä asiat menee yli mun ymmärrykseni. Eli mä oon siis luuseri, joka ei voi saada, kuin hirveitä miehiä? Vaikka Ida ja Aleksi eläisi missä perheessä tahansa, niin ei heidän tulevaisuudesta voisi tietää. Naurettavaa. Sijaisperheetkö on virheettömiä. Mä kun luulin, että ne on ihmisiä myös. Ja nyt en puhu Idan ja Aleksin sijaisvanhemmista vaan yleisesti.  
Tää blogi on menettänyt aivan merkityksensä. Mä joudun täällä pyydellä anteeksi omia tunteitani, jotka pitäisi olla YMMÄRRETTÄVIÄ. 
Mä oonkin ilmeisesti ollut aina liian kiltti ja siksi antanut joidenkin ihmisten kohdella mua huonosti. Mutta en mä pystyisi lyödä lyötyä. Joku raja kiitos. Mun pitäisi kyllä kestää sossuilta kaikki kritiikki kiltisti sanomatta vastaan, mutta mulla ei ole oikeutta näyttää miltä musta tuntuu. Hei, mulla on sydän, tiesittekö sitä? Sydän. Ja todella surullinen sellainen. Tänään puhelimessa sanottiin myös, että tottakai ensisijaisesti ajatellaan Idaa ja Aleksia ja sitten vasta mua. Mitenkähän mua on ajateltu tai tuettu? Ei nyt justiin tuu mieleen. Onko se tukemista ja mun ajattelemista, että saan nähdä lapsiani? Ei. Se on oikeus ja laki.

21 kommenttia:

  1. Niin, ennenkaikkea oikeus ja laki.
    Lasten etua ei ole se että heidän äitinsä listitään maan rakoon. Se ei tee häntä olemattomaksi. Edelleenkin Iida ja Aleksi ovat Heidin lapsia ja samastuvat häneen. Kun äidille lyödään "mitätön"leima otsaan, se siirtyy myös ennenp pitkää lasten häpeäksi, jota he sitten aikuisiässä oireilevat ja tarvitsevat kenties oireisiinsa sitten ammattiapua. Näin siitäkin huolimatta ,vaikka lapsi olisi saanut varttua kuinka hyvien sijaisvanhempien luona. Iidan ja Aleksin kohdalla, kiitos Jumalalle, on käynyt niin. Ovat hyviä "vanhempia". lapset ovat iloisia ja kauniistipuettuja. Erittäin ulospäin suuntautuneita. Sitähän Heidi sinä myöskään et koskaan ole kieltänytkään.
    Nyt toivoisi vihdosta viimein tämä Heidin panettelun, tulevaisuuden ennustelu loppuvan ja tästä eteen päin keskityttäisiin vain tosiasioihin.Sen pohjalta sitten yhdessä mietittäisiin toimivia hyviä ratkaisuja, jotta päästäisiin hyvään lopputulokseen: lasten kotiuttamiseen.Se on , ei pelkästään Heidin, vaan ennen kaikke pitkässä juoksussa ajatellen: ehdottomasti myös lasten etu! Ja koko yhteiskunnan. Sillä ne rahat mitkä nyt menevät sijoitukseen, voi käyttää ennaltaehkäisevään auttamistyöhön. Sehän attajan tarkoitus ja päämäärä onkin tehdä itsensä tarpeettomaksi.
    Heidille voimia ja terveisiä Iidalle sekä Aleksille. Artulle myöskin. Rakkaudella mummu.

    VastaaPoista
  2. Vaikka tunteet ovat meissä tosia niin varsinkin auttajan roolissa ne voivat saada aikaan paljon pahaa hyvistä tarkoitusperistä huolimatta. Nimittäin, tiedän itse vuosikymmeniä erilaista hoivatyötä tehneenä sen, että monenlaiset tunteet olen joutunut kohtaamaan suhteessa asiakkaaseeni. Eikä pelkästään todellakaan positiivisia. Siksi auttajan olisi tunnistettava omat vaikuttimensa/tunteensa , tehdessään päätöksiä tai kohdatessaan asiakkaansa.
    Mitkä ovat Kauhavan lastensuojeluvirkailijoiden omat tuneet Heidiä kohtaan. Uskon että hyvin negatiiviset.Ja kun eivät ole uskaltaneet katsoa syvälle oman sielunsa sopukoihin, eivät siten pysty hallitsemaan omia tunteitaan. Se näkyy sitten jatkuvana Heidin mollaamisena ja vikojen kaiveluna, mihinkä ammattitaitoinen, tunteensa hallitseva työntekijä ei syyllistyisi.
    Siis nyt siellä, kun käytte lukemassa tätä Heidin blogia, pyydän miettikää hetki hiljaa. Olkaa rehellisiä itsenne edessä.
    "Maailman pisin matka on matka omaan itseen"on joku viisa joskus saninut. Sitä matkaa ei hetikään kaikki uskalla tehdä, vaan pakenevat kuka mihinkin "touhuiluun." Sosiaai- ja terveyspuolen ihmiset usein ns. toisten auttamiseen. Ei tarvitse katsella omaa vajavaisuuttaan, kun keskittyy innokkaasti toisten ongelmien ratkaisuun. Kehoittaisin teitä Kauhavan lastensuoj.virkailijat lukemaan vaikkapa Martti Linqkvistin: "Auttajan varjo."Siinä hän hyvin kuvaa tätä ongelmaa. Tällaisia me ihmiset olemme, siksi olisi niin tärkeää jokaisen pysähtyä joskus miettimään omia vaikuttimiaan. Varsinkin, kun on laitettu paljon haltijaksi, niin kuin nyt siellä nämä kaksi nuorta naista joilla on valta päättää kuka on hyvä ja kuka paha.

    VastaaPoista
  3. Huhhuh. Tottakai sulla on oikus purkaa tunteita tänne, niin kauan kun muut osapuolet pysyy anonyymeinä eli et kerro täällä niiden nimiä tms. ja eihän tossa ees ollu mitään sellasta mistä vois loukkaantua, sinähän tässä oot se kenen kuuluukin loukkaantua!

    Meidän mutsi että minä ollaan haukuttu sossut naamatusten maanrakoon, jos oot asiakaspalvelussa niin ikävä kyllä joudut kuuntelee paskaa, jos oot sijaisvanhempi ja sulla on JONKUN TOISEN lapsi/lapset niin voi jumalauta sä joudut myös silloin kuuntelee tiettyjä ikäviä asioita tai tässä tapauksessa lukemaan niitä.

    Mistä ne on saanu täst blogista tietää? Kannattaa lopettaa se urkkiminen ja luurankojen ettiminen. Äidillä on aina oikeus loukkaantua JOKA IKISESTÄ lauseesta johon liittyy hänen lapset ja myös tietenkin iloita. Sellasesta jos loukkaantuu, taitaapi olla mieli hiukan herkkä, etenkin kun tossa linkitetyssä postauksessa ei ollu mitään pahaa.

    Heidi, pysy lujana ja vahvana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No keltäs muulta, kuin sossuilta (tai en ainakaan keksi ketään muutakaan). Siellä sitten soittelevat toisilleen mun selän takana mitä täällä kirjoitan. Ei luoja, mä en kestä! Ja puhut muuten täyttä asiaa, ei mitään lisättävää!
      Kiitos paljon <3

      Poista
  4. Huiih.. Löysin toissapäivänä blogisi.. Ei jösses mitä kommentteja oot tänne saanu :o! Ihan kun ois sun vika että sun ex ois lyöny sua! Miten joku voi edes sanoa tollasta?? Vaikka oisitkin ollu miten hirvee ämmä ja vittumainen, niin ei se silti oikeuta lyömään. Koskaan. Joten se teki väärin, olitpa millainen tahansa, sitä ei voi kiistää! En ymmärrä miten joku voi puolustella sun eksää.. Ja sit toi että sun lapset otetaan pois väkivaltaisen miehen takia, ETKÄ OLE SAANUT NIITÄ TAKAISIN vaikka mies on historiaa. Väliaikaisen huostaanoton tajuaisin täysin, mutta tällaista.. Ei voi ymmärtää. Oisko sulla parempi mahdollisuus saada lapsesi takaisin, jos muuttaist toiselle paikkakunnalle koska sossu vaihtuisi? Vai käsitteleekö silti sama sossu asiat.. Onko sulla mahdollisuutta vaihtaa työntekijää? Saako muuten eksäsi tavata lapsia samalla tavoin kuin sinä? Käy sääliksi lapsia, kun eivät saa asua kotona vaikka pystyisit heistä varmasti huolehtimaan hyvin.

    Olet kokenut paljon vaikeita asioita. Mutta ne eivät ole sua tappaneet, vaan vahvistaneet. Oon varma siitä. Itsellänikin on ollut vaikeita aikoja: masennus, syömishäiriö, yksinäisyys ja olen luottanut sellaisiin ihmisiin joihin ei todellakaan olisi pitänyt luottaa. Huomaan nykyään, että ainakin tiedän millaisia ihmisiä kannattaa välttää ja en ole niin sinisilmäinen kuin ennen olin. Vaikken toivoisi kokemuksiani kellekään, niin ilman niitä en olisi sama minä kun olen nyt, kokemukset ovat vahvistaneet :). Ole tyytyväinen itseesi, oot kaunis ja vaikutat ihanalta persoonalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden idioottien kommenttien lähettäjät on exän vähä-älyisiä kavereita, jotka vaan munaavat ittensä tollasilla kommenteilla. Eihän kukaan täysjärkinen nyt rupee väkivallan kohdetta syyttämään, jos kyseessä on puolta pienempi nainen :O Olihan huostaanotossa syynä myös mun masennus, muttei toi sossujen asenne ainakaan siihen auta yhtään.
      Oon miettiny tota paikkakunnan vaihtoakin, mutta halutaan kokeilla nyt uutta asianajajaa ensin, ei huvita yhtään antaa periksi noille. Exä saa tavata lapsia kerran kuussa siellä sijaisvanhempien luona.

      Kyllähän ne kokemukset onneksi vahvistaa ja opettaa, jos jotain positiivista tässä on :) Kiitos kauniista sanoistasi :)

      Poista
  5. Miten Heidi sä edes jaksat tätä kaikkea? En voi muutakun hattua nostaa sulle, oot tosi vahva. Kaikesta huolimatta jaksat yrittää ja korjata tilannetta! Ei oo ihmekkään, jos elämä ei oo viimeaikoina maistunut. Paineen ja valvovien silmien ja korvien alla yrittää parantua ja jaksaa taistella. Huh! Tuntuu että aina kun pääset vähän sieltä maasta nousemaan, sossut talloo sut sinne takas ja vielä sylkäsee päälle. Sossut: Te vaan lyötte lyötyä.

    Toivon Heidi sulle koko sydämeni pohjasta voimaa jaksaa taistella ja voittaa tämä taistelu, kun sen aika on. Tsemppiä! <3: H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, en tiedä itekkään. Välillä tulee epätoivon hetkiä ja huvittais vaan luovuttaa. Kun kerran ei anneta mahdollisuutta edes todistaa olevansa kelpo äiti. Se suututtaa niin hitosti!
      Tosi kiva tietää, että ne käy täällä lukemassa kaiken. Varmaan nyt, kun olin liian innoissani koulun alkamisesta, niin piti taas palauttaa maan pinnalle. Saatana. Ja toi: lyötte lyötyä, sopii niin hyvin tähän kuvioon. Täysin on unohdettu ne kauheet kokemukset, joita minä oon joutunut kokemaan. Noi sossut vaan ei tykkää musta henkilökohtasesti, se on nähty. En oo vaan osannut, enkä HALUNNUT nuoleskella ihmisiä, jotka vie multa mun lapseni. Kuka sellaseen pystyy? Varsinkaan, kun ei mitään sympatiaa heru, päinvastoin.

      Kiitos sulle ihana <3

      Poista
    2. Kyllä sinunkin kokemukset otetaan huomioon, mutta luulisi sinun äitinä ymmärtävän että lapsen etu ensin. Ymmärrätkö sitä?

      Paljon kuitenkin tsemppiä, varmasti kaikki kääntyy vielä hyvin päin!

      Poista
  6. Olen sanaton. :( Jaksamisia Heidi! <3

    VastaaPoista
  7. Ymmärrys ei riitä:"Emme voi tietää millainen seuraava miehesi on" , siis oikeesti. Kukaan ei voi ennustaa tulevaa. Jos muuttaisit lastesi kanssa perhekotiin, tulisiko miehesi sinne? Jos tulisi, niin näkisivät meiningin siellä. Vaikkei tulisikaan, niin eiköhän siitä ihmisestä saa oikean kuvan muutenkin.

    Koita jaksaa vaikeassa tilanteessa. Toivotaan, että asiat kääntyisivät pian oikeille raiteille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai nykyinen mies tulisi sinne...Mutta silloin, kun elin yksin ja kysyin mahdollisuutta, niin en päässyt silloinkaan, niin SIINÄ oli mun mielestä suuri virhe.

      Kiitos paljon :) Ja toivotaan parasta!

      Poista
  8. Löysin sun blogin pari viikkoa sitten, ja aloin lukemaan kaikki postaukset läpi. Alusta asti pistin merkille sen, että edesmennyt bloggajaa Laura oli tosi kova kommentoimaan ja tukemaan sua. Ihan itku pääs kun se on niin väärin että lauraa ei enään oo :( Laura oli kuitenkin niin ihana ihminen, ja vielä niin nuori ja vielä ÄITI. Ei keltään sais viedä äitiä nii nuorena pois...

    ja on tosi väärin että et saa sun lapsia takas, mää pidän sulle peukkuja ja toivon että saat ne pian kotia ja voit olla täysin onnellinen <3 Pärjäile Heidi, oot ihana ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin just edellisenä yönä miettiny Lauraa, kun laitoit tän kommentin. Ajattelin, että olis ennemmin otettu mut sen tilalta, kun Lauralla oli elämä kunnossa, oli mies ja lapsi siinä läsnä! Ittellä yhtä hemmetin takkuamista...Ei se oo reilua todellakaan, että joku joutuu lähtemään noin nuorena :( Ja pieni lapsi jää. Todella surullista.

      Ja kiitos sulle paljon ihanasta tsemppauksesta <3

      Poista
  9. Laita sun blogi vain kutsuttujen luettavaksi! :) Eivätpähän pääse sitten ne "väärät" henkilöt lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä sitäki vaihtoehtoa tosissani miettinyt!

      Poista
  10. Voi Sylvi!
    Onhan se kiva tietää, että jossain kunnassa on asiat vielä niin hyvin, että sossut ehtivät lukemaan jonkun asiakkaan blogiakin... :O Meillä oli ainakin sen verran kiireistä, että hyvä, kun ehti pakolliset kirjaukset hoitamaan saati, että olisin alkanut etsimään löytyykö joltain asiakkaalta blogia, ja mitä hän mahdollisesti siihen kirjoitti. Hohhoijaa...

    Ja totuus on se, että sossun ei tarvitse pitää asiakkaastaan vaan hänen tehtävänsä on huolehtia siitä, että LAPSEN ETU TOTEUTUU ja huostaanotosta huolimatta työtä perheen parissa tehdään, että kotiutus on mahdollista. Ei ole tarkoituskaan, että olette kavereita. Se, että tulee asiakkaan kanssa hyvin toimeen, tekee joistain asioista helpompia, mutta se ei ole mitenkään pakollista.

    Ja, jos miettii, mitä kaikkea voi tapahtua, niin... kuka tahansa voi jäädä, vaikka auton alle tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi kenelläkään ei ole mitään taikapalloa, mistä asioita voi tarkistella. Ja mm. sinähän olisit tottakait halunnut, että sua tai sun lapsia hakataan ja masennuskin on niin kiva, että valitsit sen itse.

    Mutta mä voisin jatkaa tätä paasaamista loputtomiin, kun pistää niin vihaksi. Mä en vaan pysty ymmärtämään tätä kuviota.

    Tsemppiä ja jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällä näköjään on aikaa!! Mä tyhmähän menin itte kertomaan tästä blogista, koska ajattelin, että se olisi hyvä juttu niiden mielestä, että on joku harrastus ynm. En mä nyt ois IKINÄ arvannut, että ne ettimällä ettii tän saakelin blogin ja alkaa kyttäämään mun juttujani! Virkailija sanoi mulle viimeksi puhelimessa: "En mä nyt joka päivä sitä käy todellakaan lukemassa, mutta tarpeen tullen kyllä." Minkä vitun tarpeen? Mitä se täältä odottaa löytävänsä. Ai niin. Virheitä tietenkin. Siinäpähän lukee, ei oo mitään salattavaa!

      Kiitos <3

      Poista
  11. Kirjotetaan vaan lisää ;)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)