perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään


Tänään mä sain jopa olla ylpee itestäni! Mä oon nyt töissä tehnyt kaksi matalaa kimppua ja siitä ekasta kimpusta mun pomo sanoi vähän tyyliin, "No katotaan kuinka käy", eli ostaako joku sen vai ei. Siellä kaapis oli varmaan 18 kimppua ja kas kummaa tänään meni ne mun molemmat kimput ensimmäisinä :) Hyvä, kun yksi mies valitsi sen mun ekana tehdyn kimpun, niin tämä pomo katto mua heti hymyillen! Kyllähän se aika hienolta tuntuu, että kahden vuoden takaisen, kuukauden harjoittelujakson jälkeen osaan tehdä kimppuja, jotka miellyttää asiakkaita. Vaikka hylly oli täynnä ammattilaistenkin tekemiä :) Että kai mulla sitten jonkinlaista silmää on. Toivotaan, että sitä silmää on myös siihen sisustusalalle.

Mun eka kimppu

 Töiden jälkeen hain Artun ja lähettiin Seinäjoelle, kun mä myin mun vanhan kameran ja kännykän Facebookin kirpparilla sinne. Sainpahan niistä peräti 75 euroa :) Käytiin samalla Heses syömässä ja kierreltiin Anttilassa. Arttu halus löytää ittellensä uuden lippiksen ja tottakai mäki sitten kinuin itelleni jotain pientä :)

Paita -40%, 8 e
Hiuskoriste -50%, 4 e
 Niin ja ostinpa myös kertakäyttösen sadeviitan :D Täällä, kun näköjään sataa jatkuvasti ja kun kuljen pyörällä töissä, niin ei kauheesti huvita mennä sinne joka aamu aivan uitetun näkösenä.

Huomenna tulee iskä ja äiti kaffittelemaan. Oon nähny iskän viimeksi...öö...jouluna? Sehän asuu nyt muualla ja opiskelee puusepäksi :) Se oli tehnyt kuulemma Idalle ja Aleksille tuolit. Ihana <3 Sitten illalla mennään Seinäjoelle tuttavapariskunnan luokse kylään. En oo siellä aiemmin käynytkään ja tänään vasta juttelin sen naisen kanssa ekaa kertaa livenä. Aivan ihanalta tapaukselta vaikutti. Tosi mukavia ovat molemmat. Meidän on pitäny monen monta kertaa mennä sinne, mutta aina se on jäänyt. Tällä perheellä on kaksivuotias tyttö, siinä olisi Idalle ja Aleksille tulevaisuudessa leikkikaveri:) Ei mulla oo kyllä epäilystäkään, etteikö ystävystyttäisi tämän naisen kanssa hyvin. Kyllä sen oikeastaan huomaa heti synkkaako vai ei! Ne onneks tietää, että mun lapset on huostaanotettu, eikä silti mua tuomitse. Olivat vaan suositelleet Artulle yhtä asianajajaa, joka oli jotain heidän tuttavaansa auttanut samankaltaisessa asiassa. 

Sen takia mä oon vältellytkin ihmisiä ja uusia tuttavuuksia, kun toi asia on niin arka. Ja se on kuitenkin niin oleellinen asia. En mä voi tutustua kehenkään kunnolla jos en mä voi kertoa tota asiaa. Mutta sitten taas ventovieraalle ihmiselle on naamatusten vaikea kertoa noin isoa asiaa. Ei koskaan tiedä mikä sen ihmisen reaktio on! Mä en oo töissäkään pystynyt kertoa...Vaikka oon miettinyt kyllä, että kertoisinko. Tämä pomo nimittäin kysyi, että onko mulle mahdollista soittaa jos tarvitaan työntekijää joskus viikonloppuisin ja mä vastasin tietysti, että tottakai! Sitten jos tästä tuleekin pitempiaikainen työ (koulun ohella), niin sitten on pakko kertoa. 


Vittu ihmekkään, että sitä oli PIKKUSEN masentunu, kun ei edes uskalla ihmisiin tutustua. Ei noi sossu tajuakkaan, kuinka rankka tää koko juttu on. Kun se ei ole pelkästään sitä ikävää, vaan se vaikeuttaa elämää aika lailla ja aiheuttaa ylimäärästä stressiä ihan koko ajan!

Mutta pääasia on nyt, että mulla on ihan hitsin hyvä fiilis olla töissä. En nyt ota liikoja paineita tosta kertomisesta. Kerron jos kerron ja sillon, ku siltä tuntuu :)

Oikein ihanaa viikonloppua kultsit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa :)