keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kukkakauppaan käypi askeleet


Ens viikolla alotankin sitten työharjoittelun kukkakaupassa. Mukavaa :) Oon siellä samaisessa paikassa ollut toissa kesänä, kun siellä oli vielä eri omistaja. Tänään kun kävin kysymässä paikkaa sieltä, niin olivat todella mielissään, että mulla on jo kokemusta työstä. Mä olin viimeksi siellä kuukauden ja sain jo tehdä kimppuja myyntiinkin, vaikka omistaja oli kyllä tosi tarkka. Ja kyllä niistä mun tekeleistä se sama hinta maksettiin, kuin muistakin :D 
Floristin työ on ollut yks mun haaveammateista ja lähdinkin opiskelemaan sitä. Se jäi kuitenkin kesken, koska paikka oli kyllä aivan muuta, kuin mitä odotin. Meitä oli meidän luokassa viis suomalaista ja kaikki muut venäläisiä, jotka sitten sanakirjan kanssa siellä kulkivat. Arvatkaapa minkälaista se opiskelu oli, kun suurimmalle osalle luokasta sai samat asiat jankuttaa moneen kertaan? Nääntävää. Kaikki muut suomalaiset tytöt sitten päätti lopettaa koko opiskelun ja ajattelin, etten kyllä yksin sinne jää. Matkaakin sinne kouluun oli yli 60 km, että kyllä sillä bensamäärällä jo pitää saada mieluinen paikka. 

Mä oon saanu palautetta sossulta, että yks mun "huonoista puolista" on, että mä en oo kuulemma tarpeeksi pitkäjännitteinen. Kun kysyin perusteluja, niin ne olivat just työn tai opiskelun keskeyttäminen. 
Just.
Mun elämä on muutenkin vaikeeta, niin pitäiskö mun todellakin pysyä paikassa, joka ei yksinkertaisesti ole mun paikkani millään lailla!? Kyllä se nyt vaan niin on, että kyllä siitä työstään pitää edes vähän tykätä, jos siellä meinaa suuren osan päivästään viettää. Tässähän mä oon kokeillut eri töitä ja etsinyt sitä omaa juttuani. Työn lopetin talvella siitä yksinkertaisesta syystä, että masennus paheni siihen malliin, ettei musta ollut siihen enää. Noh, enhän mä tokikaan heti itteäni irtisanonu, vaan hain sairaslomaa. Pomo soitteli jatkuvasti, että koska tuun töihin ja pitäis jo tulla, kun ei oo tuuraajaa. Mulla kauheet paineet päällä, kun tiesin, että muut joutuu jättämään vapaapäivänsä pitämättä mun takia. Ei siinä paljon muuta vaihtoehtoa ollu, kun ottaa loparit. Se oli pikkusen muutenkin raskasta mun voimille. Sata kilometriä autolla ajamista, juoksemista jatkuvasti (välillä ei kerinny edes juoda, kun ovelle asti jonoa ja meinas pyörtyä, kun lihavartaat pyöri tulikuumana naaman tasolla. ), kaksvuorotyö yms. Mutta ei, sossuvirkailijan mukaan mun olisi vaan pitänyt jatkaa sairaslomaa. Siitäkin huolimatta etten edes saanut sairaspäivärahaa :D Voisko vaikeempaa vielä olla?! Ääääää...mä oon kurkkuani myöten täynnä.

Oltiin äitin kans tänään kirpparikierroksella ja löysin iiihanan syystakin ja iiiihanat villatakit! Mä kuvaan ne teille huomenna :)

Mutta nyt telkkarin ääreen odottelemaan, että Arttu pääsee töistä.

Moimoiiii :)

2 kommenttia:

  1. Inhottavaa että ne sossut valittaa sulle ihan kaikesta. Kuka tahansa saa jättää koulun tai työn kesken jos se ei tunnu oikealta paikalta. Se ei tee susta mitenkään huonompaa ihmistä. Sullahan on jo yksi ammatti (?). Eikä sen asian edes pitäis liittyä mitenkään lastesi kotiuttamiseen ja nimenomaan sitähän asiaa niiden sossujen pitäs ajaa että sun lapset myös pääsee _kotiin_ eikä sitä että sä olet töissä/koulussa. Tuntuu että ne tekee kaikkensa jotta sun lapset ei pääsis kotiin. Kotiin johon he oikeasti kuuluvat. Ärsyttää niin sun puolesta! Toivon koko sydämestä että saat lapsesi mahdollisimman pian kotiin! Paljon jaksamisia sulle siihen 'taisteluun' jota joudut jatkuvasti käymään sossujen kanssa.

    Toivottavasti tästä kommentista saa ees jotain selkoa siitä mitä aioin sanoa. Alko vaan niin ärsyttämään ja mietin että miten sen asian nyt kirjottas niin siinä sitten tommonen sekametelisoppa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sainhan nyt toki selkoa :) Niinpä...Mä ymmärrän, että puututaan asioihin, jotka olisi vakavia lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle (niin kuin se laki nyt menee), mutta ei tällänen asia kyllä niihin kuulu! Juu, kyllä on jo yks ammatti tosiaan. Tuskin sitä olis, jos mulla ei pitkäjännitteisyyttä olisi. Aika monikin ihminen joutuu elämässään kokeilla ja etsiä sitä omaa ammattiaan, kaikille kun ei ole itsestään selvää jo 15 vuotiaana, että musta tulee sossutäti, joka pistää nenänsä joka asiaan!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)