tiistai 26. kesäkuuta 2012

WTF?!

Se eilinen asia mikä mua ärsytti tai suorastaan raivostutti suunnattomasti...Alotetaas siitä. Noh, eilen saatiin tietää, että sijaisvanhemmilla on eläkettä varten talo, johon sitten muuttavat, kun sen aika on. Eihän tuossa vielä mitään, mutta kun esittelivät paikkoja ja lastenhuoneiden kohdalla sanottiin: "Ja tässä on Idan ja Aleksin huoneet!" Ok. Ja toinen juttu: Ida sanoi, kun mentiin yhden koulun ohi: "Tossa on Idan koulu!" 
SIIS MITÄ?!?!
Miten lapsille on voitu puhua asioita, jotka tapahtuvat kolmen vuoden päästä ja koulu on muka Ilmajoella? Anteeksi nyt vaan, mutta ne on mun lapseni ja niiden koulut on tasan tarkkaan täällä Kauhavalla tai missä lie nyt sitten tulevaisuudessa asutaankaan!
Tuliko niinku pikkusen paha ja järkyttynyt mieli. Haiskahtaa pahasti bisnekseltä. Onko lastensuojelu ja nämä sijaisvanhemmat sopineet mun selän takana, että lapset pysyvät siellä, vai millä oikeudella ne lapsille puhuu tollasia?! Mähän nyt tottakai soitin heti äitille tosta asiasta ja se oli kans aivan hermona...


Kerroin aikaisemmin naisesta, jolta oli Kauhavan sossun toimesta viety lapsi ja siitä kirjoitettiin Ilkka-lehdessä. Mähän sitten heti päätin, että etsin sen naisen käsiini, että saadaan vertailla kokemuksia ynm. Niin eipähän tarvinnu kauas lähteä etsimään. Asuu nimittäin 50 metrin päässä :D En oo vielä käynyt tapaamassa, mutta kuulin vanhalta tuttavalta sen asuinpaikan.
Tosta asuinalueesta muuten, siellä on kaupungin vuokra-asuntoja ja sillä on ollut vähän huone maine asukkaidensa takia. Nykyään mun mielestä sieltä on nämä pahamaineiset asukkaat muuttaneet pois. Noh, sossut, kun kuulivat, että asutaan täällä päin, niin olivat heti laittaneet papereihin, että asutaan Kauhavalla, Joupin kaupunginosassa. HETI, kun kyse oli huonomaineisesta alueesta se ilmoitettiin erikseen. Tarkistin papereista, niin koskaan aikaisemmin, ei oo kaupungin nimeä kummemmin laitettu asuinpaikasta. Sitten kun tulivat kotikäynnille, niin olivat aivan: "Eikö tämä olekkaan kaupunginasunto?" aivan pettyneinä, kun eivät voineetkaan käyttää asuinaluettakin jo aseena mua vastaan. 

Nyt mä kyllä haluan (edes) parin päivän tauon tästä aiheesta. Ollut mielessä muutenkin nyt 24/7, niin pakko yrittää edes blogissa puhua vaihteeksi jostain muustakin:) Niin, vai onkohan mun elämässä tosiaan mitään muuta? :D Ihan tosi, mulla on ollut ajatukset koko ajan tässä asiassa, että tuntuu, ettei mitään muuta oo ollutkaan.
Tänään oon vähän tutkiskellu tota järkkäriä ja sen mukana tullutta kirjaa. Kestää kyllä varmaan hetken, ennen ku tolla oppii kunnolla kuvaamaan, mutta kyllä kuvanlaadussa huomaa jo suuuuuren eron vanhaan digikameran kuviin verrattuna :)

Koskahan mä saisin ton miehen kuvaamaan mua, ettei aina tarttis peilin kautta?! Tylsimys Arttu :(

Ja sitten sisustushaasteeseen:

ASTIA:

Oivallinen salaatille. Tupperware-tuote ja löytyy samanlainen myös pienempänä.

LIPASTO/TASO:

Toimii tällä hetkellä Artun tietokonepöytänä!
 
 KYLPYHUONE/WC:

Onneks oli vanha kuva koneella, koska tällä hetkellä on kaikki purkit ja pullot pitkin poikin :)

 VALAISIN:

Alunperin ostin näitä kaksi makuuhuoneeseen. Toinen meni kuitenkin rikki muutossa :( Ja tämä on Hobby Hallista.

KUKKA/KASVI:

Nämä onnistun yleensä aina tappamaan. Tämä vielä onneksi hengissä :)

 Huomenna taas muuten psykologille...Hups ja muistinpa juuri, että "kotitehtävä" sieltä on tekemättä! Mun pitää tehdä sellanen aikajana mun elämästä ja merkata siihen kaikki tärkeät ja merkittävät tapahtumat. Elikkä paperi ja kynä esiin nyt..
Moiii! 

5 kommenttia:

  1. Pistää kyllä niin vihaksi tuo sun kohtelu, että on ihan käsittämätöntä. Kunhan vaan jaksan, niin ihan mielenkiinnosta tutustun teidän kunnan rakenteeseen ja keneen sun oikeasti kannattaa ottaa yhteyttä.

    En mä ainakaan tän sun blogin perusteella ymmärrä, miksi sun lapsien pitäisi vielä KOLMEN vuoden päästä olla pois sun luota. Joku tässä kuviossa vaan mättää niin pahasti. Ihan tekee pahaa sun puolesta.

    Huostaanoton pitäisi olla ihan se viime sijainen keino ja kuten aiemmin sanoin, niin myös sen aikana pitäisi työskennellä yhteistyössä vanhemman/vanhempien kanssa, että lapsen kotuituminen onnistuisi ellei ole selkeästi nähtävissä, että se ei onnistu.

    Mä olen ihan sanaton..haluaisin voida sanoa edes jotain, mikä auttaisi, mutta en vain osaa. En osaa kuvitella itseäni tuollaiseen tilanteeseen, mutta en osaa kuvitella myöskään työntekijänä olevani kyseisessä tilanteessa.

    Ihan älyttömästi jaksamisia sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pistää vihaksi todellakin. En tiedä onko sitten toi kolmen vuoden tulevaisuuden suunnittelu sijaisperheen omaa höpinää vai mitä. Kummallista, että uskovat ihmiset tekee noin. Niiltä sitä odottaisi hieman erilaista ajattelutapaa. Mutta on näitä "uskoviakin" niin erilaisia. Välillä ne on paljon pahempia, kuin ei-uskovat. Se on huomattu!
      Kiitos, että jaksat olla tässä näin tosissasi mukana. Nyt on tilattu kaikki lapsia koskevat paperit uutta asianajajaa varten, jospa sitten alkaisi tapahtua :)

      Poista
  2. Mun on pakko kommentoida, kun tähän blogiin jotakin kautta eksyin, en ole ikinä blogeihin kommentoinut.
    Nyt mua kuitenkin hämmästyttää, kuinka samankaltaisia kokenut ihminen täällä kirjoittelee. Välillä ahdisti jopa lukea, kun tuli omat kokemukset mieleen.
    Minäkin elin väkivaltaisessa parisuhteessa, myös minulla oli alkoholisti-isä. Vaikea ja traumaattinen lapsuus ja elämä, jonka kanssa olen kamppaillut terapiassa jo 7vuotta.
    Olen myös läpikäynyt masennuksen, ja käyn sitä tavallaan edelleen. Lääkitykset ei minulle sopineet, vaan elämä koheni vasta kun ne lopetettiin. Kärsin siis vakavasta traumatisoitumisesta, johon kuuluu myös vaikea masennus ja muut liitännäisoireet.
    Minulla on myös kaksi lasta, luojan kiitos kotona. Vaikka sinun elämäntarinaasi lukiessa kävi mielessä, että aivan hyvin olisin voinut olla samassa tilanteessa.
    Odotinkin jo kolmatta lastani, mutta valitettavasti elämä taas kolhaisi lujaa ja jouduin luopumaan hänestä. Hän syntyi siis kuolleena.
    Kärsin myös hyvin, hyvin huonosta itsetunnosta, parantelen huonoa oloani shoppailemalla ;).
    Jne.

    Mutta tuntuu pahalta, että joku ihminen käy tälläistä elämää läpi. En toivoisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään. Siksi haluaisin toivottaa sinulle parempaa tulevaisuutta, paljon voimia ja ennenkaikkea kaikkea hyvää elämään!. Tsemppiä!.
    Ja olet kaunis ja vahva!. Muista se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tosi iloinen, että laitoit viestin. On kurjaa todellakin, että tällaista joutuu joku kokemaan, niin kuin itsekin kirjoitit!
      Mulla on toi shoppailu ihan sama juttu, siitä saa niin ihanaa hetkellistä mielihyvää. Harmi vaan, että rahat laittaa siinä vaiheessa pillit pussiin :D
      Kiitos paljon kauniista sanoistasi, eiköhän tämä tästä paremmaksi muutu. Niin haluan ainakin uskoa <3 Tsemppiä ja jaksamista myös paljon sinulle, toivottavasti lohduttaa, että täällä on ainakin yksi, joka ymmärtää miltä susta tuntuu! Hyvää kesää <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)