torstai 21. kesäkuuta 2012

No nyt niitä tarkeni käyttää!


Kannatti eilen vähän marmattaa tästä Suomen kesästä, koska tänään se aurinko sitten paistoi ja sain testata heti shortsejani. Ihanat! :) Kyllä se tuuli taas oli pikkusen kylmä, mutta autossa tarkeni vallan mainiosti :D
Huhhuh, mikä ruuhka tuolla "kylillä" on ollut koko päivän. Kauhavallahan on tämä Lentäjien juhannusjuhla, joka järjestetään nyt viimeistä kertaa. 45 vuotta tämä perinne säilyi, mutta nyt ilmasotakoulu lakkautetaan ja samalla siis nämä juhannuspirskeet. Itte oon käyny vissiin yhen ainoan kerran ko. partyissa. Nuorempana ei ollu koskaan varaa mennä, kun rannekkeet oli niin tuhottoman kalliit. Muutenkin muistaa, kuinka hankala tämä aika kesästä oli, kun ensin oli Provinssi ja sitten heti viikon päästä juhannus. Siinä sitten meitäkin oli kaks kotona käsi pitkällä kerjäämässä kaljarahaa :D

Me mennäänkin sinne Artun kotiin vasta huomenna ja tullaan jo lauantaina pois, kun Artun isä lähtee silloin viikon kalastusreissulle Lappiin. Noh, saadanpa yksi päivä edes siellä rentoutua. Lämmitetään sauna ja grillataan. Niin ja mä ainakin ajattelin kyllä ottaa juhannuskännit :D Kai mä ton Artunkin saan suostuteltua pahoille teille!
Lapsetkin tulee nyt poikkeuksellisesti vasta maanantaina. Mulle olis käyny kyllä sunnuntai, mutta en tiedä oliko sillä perheellä sitten jotain suunnitelmia.

Ilkka-lehdessä (Seinäjoen ja lähialueiden oma lehti) oli muuten iso juttu Kauhavalaisesta naisesta, jolta oli huostaanotettu 7 vuotias lapsi. Kertoi siinä, kuinka on kokenut, että häntä on kohdeltu väärin ja suorastaan kanssa laitettu sanoja suuhun ja puhuttu suomeksi PASKAA! Ja ylläri ylläri, ketkähän sossut asialla? No samat sadistit tietysti, kuin mullakin. Ette uskokaan kuinka innoissamme äitin kanssa oltiin asiasta. Ei siis todellakaan tämän äitin kohtalosta, vaan siitä, että tulee selväksi muillekin millaisia nämä virkailijat on! 
Mä yritin Facebookista etsiä tätä naista, että olisin ottanut häneen yhteyttä, mutta ei löytynyt :( Pitää varmaan kirjoittaa Ilkka-lehteen ja pyytää, että ottaisi yhteyttä muhun. PAKKO saada jutella sen kanssa ja kertoa tästä mun tapauksesta. Miten hienoa olisi tavata ihminen, jonka elämä on just samojen ihmisten käsissä! Voidaan vertailla juttuja ja lyödä oikeesti voimat yhteen tässä taistelussa. Hitto vie, periksi ei anneta!!

Sitten taas loppuun sisustushaastetta:

RAKKAIN ESINE:

Tämä on ainakin yksi rakkaimmista. Mummun (mun äitin) ostama lahja Idalle. Vielä pitäisi kaivertaa jotain tohon kanteen. Ja odottaa, että tyttö sen verran kasvaa, että tämän uskaltaa antaa :)
 
Oikein ihanaa juhannusta rakkaille lukijoilleni :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa :)