maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kiitos ihanat!

Ihan aluksi mä haluan kiittää teitä mun ihanat, rakkaat lukijani siitä, että jaksatte uskoa muhun ja kannustaa jaksamaan! Te ette tiedäkkään, kuinka paljon mulle se merkitsee. Mä oon todella iloinen, että ylipäätään aloin kirjoittaa tätä blogia ja uskalsin kertoa myös niistä elämän vaikeista asioista. Ei se kuitenkaan ole maailman helpoin asia tunnustaa kaikille, että on omilla töppäyksillään menettänyt lapsensa! Kiitos siis teille mahdottoman paljon tuesta <3


Toi viime postauksessa esiin nostettu negatiivinen viesti sai mut kyllä todella vihaiseksi. Kuinka joku kehtaa tulla mun blogiini kirjottelemaan tollasta paskaa?! Mä en tuu mistään niin vihaiseksi, kuin siitä, että joku joka ei tiedä asiasta MITÄÄN ja on kuullut vain exän sepitykset tulee arvostelemaan ja väittämään suurinpiirtein, että mä valehtelen. Niin helvetin naurettavaa! Luuleeko ne idiootit tosiaan, että mies joka on hakannut naistaan, niin kuuluttaa sen heti muille? Joo aivan varmasti kyllä. Ja kun mä tiedän, että kyseessä on vielä about 16 vuotiaat likat, niin se vasta saakin sapen kiehumaan. Mitä nekin elämästä ja parisuhteista tietää vielä? Kotona asuvat äitin helmoissa ja tulee mulle aukomaan päätään. Voitte varmaan kuvitella, että tekis mieli pikkusen käydä ravistelemassa niitä. Tai vielä parempi, ottaa yhteys niiden vanhempiin. Saisivat kotiarestia :D
 Että mua pistää vihaksi. Ja sitten joku saatanan torvi laittaa mulle vielä tollasia viestejä. Mä oon säälittävä. Joo, no niin oonkin, kun sen ihmisen kanssa olin, myönnän.
Ei helvetti munkaan kaverit ja sukulaiset sille laittele minkäänlaisia viestejä, vaikka syytä olis enemmän, kuin kellään muulla. Mutta niillä sattuu olemaan myös päässä jotain, mitä näillä toisen puolen edustajilla ei ole: aivot! 


Mutta nyt unohdetaan toi asia lopullisesti ja keskitytään ihanempiin juttuihin :) Paitsi yksi negatiivinen asia lapsiin ja tähän sijaisperheeseen liittyen on kyllä mielessä koko ajan, mikä tuli tänään ilmi, mutta mä kerron huomenna siitä enemmän! Ei jaksa vaan ajatella tälle päivää enää negatiivisia asioita, ollut kyllä tosi paha mieli tämän asian takia. Paha mieli ja raivo. Ja niin oli muuten äitilläkin, kun kuuli asiasta!
Tänään oli tosiaan lapsipäivä <3 Nyt ei tullu otettua yhtään kuvaa, kun digikameran akku oli loppu, enkä jaksanut sitä alkaa latailemaan. (tänään muuten tuli järkkäri, mutta haettiin se postista vasta illalla). Lapset oli kyllä molemmat tosi hellusella päällä. Koko ajan halusivat suukotella. Idakin oikein kisko mun etuhiuksia taakse, että sai annettua suukon mun otsaan :) Rakkaus <3 Käytiin potkimassa jalkapalloa ja olin niin ylpeä Aleksista. Tämä kolmevuotias osasi juostessa kuljettaa palloa niin taitavasti, että sai oikein ihmetellä.

Ruokaa, kun laitettiin niin Aleksi halus tällä kertaa olla äitin apuna. Se laittoi perunoita kattilaan ja käänteli jopa lihapullia paistinpannulla ja laittoi purut suodatinpussiin, kun keitettiin kahvia. Siitä oon kyllä tosi mielissäni, että lapset on opetettu varovaisiksi. Kuulemma usein auttavat kokkaamisessa ja osaavat varoa kuumaa hellaa. Ja tielläkin, kun kävellään, niin aina pysyvät kiltisti tien reunassa ja mun lähettyvillä. Todella tottelevaisia lapsia muutenkin ovat! Oon niin ylpeä mun mussukoistani <3 Mun sydäntä lämmitti tänään erityisesti, kun lapset huusivat leikkikentällä koko ajan suureen ääneen: ÄITI! Se on maailman kaunein sana ja mulle varsinkin se tässä tilanteessa merkitsee todella paljon. 
Mä en muista oonko mä kertonut tän jo aiemmin, mutta Idan eka sana oli äiti, mutta sitten, kun tämä huostaanotto tapahtu ja aikaa kului ehkä joku vuosi, niin Ida unohti sen. Mä olin tosi kauan vaan täti. Ette uskokaan, kuinka pahalta se tuntui :( Tuntui, että siinä samalla lähti viimeisetkin rippeet äitiydestä. Noh, eräänä iltana ennen joulua lapset olivat sijaisvanhempien kanssa kaupassa, niin Ida oli yhtäkkiä sanonut: " Nyt mä osaan sanoa sen: äiti!" Kun mä kuulin ton, niin mä purskahdin saman tien itkuun. Se oli mulle niin tärkeä ja ihana asia <3 Ja kuinka ihana tunne siitäkin jo tuli, että Idalla oli äiti mielessä siellä kaupassakin, jouluhälinän keskellä :)


Nyt täytyy lopetella, kun pitäis kirjoitella asioita ylös uudelle asianajajalle. Hirveesti on asioita mitä pitäis muistaa ja missä tilanteissa on kohdeltu väärin. Tänään sanoinkin Artulle, että aina pitäis kirjottaa heti ylös, kun joku asia tulee mieleen, kun sitten hetken päästä tulee jo jokin uus asia, niin tämä vanha helposti unohtuu. 
Tuntuu, että mulla jäi nyt aivan kesken tämä ja jokin asia unohtui nyt sitten tästäkin :D Mutta mä jatkan huomenna tosiaan. Saan sitten laittaa jo ekoja kuvia, mitä tuolla järkkärillä otan. Saas nähdä miten mä, tekniikan ihmelapsi, sitä osaan käyttää :)
Sisustushaastejuttukin on nyt jäänyt välistä, että huomenna tuleekin monta kuvaa siitä aiheesta.

Ja hei vau! Lukijoita bloggerin kautta on jo 41! :) Yhdeksän vielä, niin saan pitää teille sen meikkilaukku+meikit- arvonnan!
Mutta nyt, heippatirallaa ystäväiseni :)

13 kommenttia:

  1. Mua vähän harmittaa, kun itse oon 17 vuotias, niin tuo että yleistät 16 vuotiaiden olevan todella epäkypsiä jne.. En mä koe ainakaan olleeni sellainen, vaan olen ottanut vastuun itsestäni jo 14 vuotiaana! 15 vuotiaana muutin jo omilleni asumaan ja maksan vuokrani ja muut laskuni itse. Olen tehnyt töitä aina kun niitä vain on saanut, jo alle 16 vuotiaana ja vastuut teoistani olen aina kantanut itse. En tahdo tästä mitään numeroa tehdä, harmitti vain omasta puolestani, sillä en tahtoisi minua ainakaan pidettävän epäkypsänä pikkuteininä, vaikka vielä nuori olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo halunnut yleistää todellakaan, tiedän kyllä, että on kypsiäkin alaikäisiä. Anteeksi jos loukkasin, mutta tarkoitin ihan vaan näitä tyyppejä, jotka exän kanssa liikkuu. Ja tollasen haukkumaviestin, jonka sain, viestin lähettäjä ei ainakaan ole kypsä! En siis hauku kaikkia teini-ikäisiä, tarkennetaan se nyt tähän, tuli tosiaan hieman typerästi kirjoitettua hermostuksissa. :) On mun veljen tyttöystäväkin alaikäinen, enkä ikipäivänä sitä haukkuisi epäkypsäksi tms. Hyvä, kun laitoit kommentin, niin tajusin oikaista asian :) Mukavaa kesää sulle :)

      Poista
    2. Ja kirjoituksessa sanoin, että "ja kun tiedän, että kyseessä on about 16 vuotiaat likat.." niin silloinhan puhuin vain näistä tyypeistä. Niistä kun kaikki todellakin asuu vielä kotonaan. Oon itsekin muuttanut omilleni 15 vuotiaana jne. Mutta onhan se nyt hieman rasittavaa jos 11 vuotta nuoremmat tulee aukomaan päätään tollasesta asiasta. Kuitenkin tossa ajassa sitä elämänkokemusta on kertynyt jonkin verran enemmän:)

      Poista
    3. Totta! :) Ymmärtäähän sen tietystikkin! :>

      Poista
  2. Meinasin tulla ihan samasta asiasta sanomaan, kuin mitä tuo ensimmäinen kommentoija.
    Multa on jääny tältä päivältä kaikki hommat tekemättä, kiitos tämän blogin! :) Tai lähinnä kaikki kaapin raivaukset sun muut, mitä suunnittelin. Löysin tämän blogin eilen ja pakkohan sitä oli alkaa lukemaan, lukea kaikki postaukset, että pääsee kärryille ja edelleen vaan luen ja luen, että pääsen kärryille. :D
    Musta on ihailtavaa, miten sä kerrot asioista, justiin niin niinkun ne on, huonoine ja hyvine puolineen, ne elämän kipeimmät asiat, vaikeat, ilot ja surut, mitään sen enempää kaunistelematta. Täytyy olla rohkea ja vahva, että sen pystyy / uskaltaa tehdä, vielä niin, että kaikki voi tunnistaa sut sun kuvan perusteella, niin että sä teet tuon kaiken julkisesti, itseäs peittelemättä.
    Mä olen tuossa lastensuojelu jutussa sun kanssa hyvin paljon samaa mieltä, monellakin alueella.
    Ihailtavaa myös, kuinka sä yrität(elät) kaikesta huolimatta elää normaalia perusarkea, vaikka ne kaikkein tärkeimmät siitä puuttuukin, iso hatun nosto!
    Sä oot lujasta luusta tehty, aijon jatkaa blogisi seuraamista ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ihanan kannustava olet! Se on mukava huomata, että suurin osa lukijoista onneksi ymmärtää mua ja mun tunteita, eikä oo heti arvostelemassa <3 Kiva, että jäät seuraamaan, kovasti tervetuloa :)

      Poista
    2. Mä olen itse juuri vasta aloittanut kirjoittamaan omaa blogiani, mutta mulla ei tosiaan ole niin paljon pokkaa, että pystyisin kertoa elämästäni kaiken ja loppuun vielä lisätä oman kuvani. Mielummin mä puran sitten ajatukseni anonyymina, kunhan vaan saan purkaa.

      Ihan senkin takia oon anonyymi, koska mä en kaipaa sinne niitä arvoselijoita, tai niitä, jotka tarkotuksella haluaa käsittää kaiken väärin päin, tai tulee kertomaan asioista, joista ei yksinkertaisesti mitään tiedä.

      Oon aina ollut se, jolla on kiltin tytön maine, jolla on aina kaikki asiat niin täydellisesti, jolla on kotona aina niin hirveän helppoa, vaikka todellisuudessa kukaan ei oo tuntenu senkään vertaa, että olis voinut musta yhtään mitään sanoa.

      ..ääh, taidan mennä oman blogin puolelle jatkamaan.. :DD

      Poista
    3. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Ei kaikki ihmiset haluakkaan kertoa omia asioitaan julkisesti ja se on ihan ymmärrettävää :) Mä vaan oon pitänyt nämä asiat niin kauan sisälläni ja se on vaikuttanut tosi negatiivisesti mun elämääni. Tahtoi tavallaan "vapaaksi" kaikesta salailusta...

      Poista
    4. Ymmärrän hyvin. Mustakin tuntuu siltä, että oon pitänyt nämä asiat ihan tarpeeksi kauan sisälläni ja tuntuu, että paljon parempikin olo vois olla, jos niistä pääsis irti. Mutta myös sitten lastani ja muita tärkeitä ihmisiä ajatellen, parempi kun eivät tule tietämään ihan kaikkea..
      Mutta jospa tämä anonyyminakin kirjoittaminen onnistuisi. Tai sitten, jos joku kaunis päivä olen valmis antamaan memmmelille kasvotkin, sitähän ei vielä tiedä. Toki varmasti on tylsepmää lukea blogia, josta ei kuvia löydy, mutta teenkin tätä nyt niin, miten musta parhaalta tuntuu. Ihan niinkun säkin ja nostan hattua, että olet noin rohkea ja uskallat, mä en, mulle on kulissielämä päähän niin hakattu, että sitä pikkuhiljaa yritän pyyhkiä pois.

      Poista
    5. Kaikki me ollaan onneksi erilaisia ja jokainen kirjoittaa ja kertoo asiat omalla tyylillään ja niin kuin parhaaksi näkee :)

      Poista
    6. Tottakai. :)

      Koen ehkä vaan tarvetta selitellä, kun muut blogit joita tähän mennessä oon lukenut, ovat antaneet itselleen kasvot. Ja onhan tämä nyt vielä vähän outoa ja uutta. :)

      Tarkotus oli kirjoittaa vain positiivinen tsemppaus kommentti sulle ja sitten se meni kuitenkin tällaiseksi! :D ..joka tapauksessa, toivon kaikkea hyvää, ja että pidät tuon asenteen, tyylin ja tavan mikä sulla nyt on tuoda asioita esille ja kirjoittaa mielipiteitä. :)

      Poista
    7. Ähh, ei sun tarvii mitään selitellä :) Kuitenkin on NIIIIN paljon blogeja, joita kirjoitetaan "kasvottomina", varsinkin jos niissä kerrotaan aroista asioista!
      Ja kyllä mä pidän tämän tyylin, en voi ittelleni mitään :D Kaikkea hyvää sulle myös :)

      Poista
  3. Tämä aikaisempi kommentti siis minulta !

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)