torstai 31. toukokuuta 2012

Ystävyydestä

 Miks hitossa mun pää lyö ihan tyhjää tämän kirjottamisen osalta?! Kesä taitaa tehdä musta yhden sortin tyhjäpään :)

Toiveita on esitetty mun ja Artun päivästä kuvien kera, siinä on kiva idea, mutta sen mä teen jostain viikonloppupäivästä, kun Arttu ei oo töissä! Toinen ehdotus oli, että kerron mun läheisimmistä ihmisistä, miten ollaan tavattu ja kuinka pidetään yhteyttä yms. Tääkin on ihana idea, mutta kun rupesin tarkemmin ajattelemaan, niin ei niitä ihmisiä oikein ole :D Tai läheisimmät on jo mainittuna täällä blogissa. Mä kun oonkin aiemmin kertonu siitä mun erakoitumisesta, niin tässä sitten tulos :)

En mä tässä parin vuoden aikana oo edes kaivannu sillä lailla kauheesti ihmisiä mun lähelle. Jos oon joidenkin vanhojen kavereiden kanssa ollut tekemisissä, niin oon huomannut, että ei vaan löydy enää sitä yhteistä säveltä. Ja tässä puhun viiden vuoden takaisista kavereista, jätkistä joiden kanssa silloin tuli hengailtua. Mulla on nyt aikuisiässä ollut paljon enemmän mieskavereita, kuin naisia. Jotenkin sitä on vaan tullut paremmin toimeen miesten kanssa. En mä tiedä onko se musta itestä johtuvaa vai mistä, mutta täällä on tosi vaikee tutustua naisiin! Ja tälläses pikkukaupungis on muodostunut ne omat kuppikuntansa ja kun mä taas oon asunut nuoruuteni muualla, niin oon jäänyt jotenkin ulkopuolelle niistä. Nyt mä oon sitten suurimmalle osalle vaan se " idiootti akka, joka anto hakata itteänsä ja menetti lapsensa". Hohhoijaa. Ja kannattaisko ensin tutustua, ennen kuin arvostelee? Vois moni yllättyä positiivisesti ;)

Mutta nykyään, kyllä mä kaipaisin todellakin jotain oikein hyvää samanikäistä naisystävää itelleni. Oikein Ystävää isolla Y:llä. Jolle vois kertoa ihan kaiken, sais nauraa ja tehdä yhes kaikkia naisten juttuja :) Ehkä sellanen ystävä joku kaunis päivä vielä osuu kohdalle, jonka kanssa ne kemiat tosiaankin synkkaa!


Viime viikonloppuna yksi pariskunta (Artun tuttuja) pyysivät meitä piknikille, mutta me ei sitten päästy :( Mutta uskon, että justiin tämän pariskunnan kanssa voisin kyllä ystävystyä. He tietävät mun tilanteen, eikä millään lailla tuomitse tai mitään ja heillä itselläänkin on lapsi. Nyt vaan pitäis saada aikaseksi nähdäkin ne, eikä vaan suunnitella :D 

Kyllä ihminen tarvitsee vaan ystäviä. Tai edes sen yhden ystävän, jolle tosiaan saa kunnolla avautua. Oon mä sen tässä parin vuoden aikana huomannut ja todellakin alkanut sitä kaipaamaan. Toivotaan, että mä vielä löydän sen naispuolisen bestikseni :) Sitä ennen voin huokaista helpotuksesta siitä, että onhan mulla kuitenkin Arttu <3

2 kommenttia:

  1. Olis kyllä ihanaa löytää sellanen ystävä johon voi luottaa ja jonka kanssa synkkaa :) Hyvät ystävät vaan tuppaa olemaan vähissä :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei niitä kyllä tosiaankaan joka oksalla kasva :/

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)