lauantai 21. huhtikuuta 2012

Minä&Arttu

Meillä tulee ensi kuussa 22 päivä tasan vuosi , kun alettiin virallisesti seurustelemaan, eli siis laitettiin Facebookiin "Parisuhteessa sen ja sen kanssa" :D Mutta meidän juttu alkoi jo kuitenkin helmikuussa.


 Arttuhan oli mun veljen kaveri ollut jo muutaman vuoden ja sillä lailla tiedettiin toisemme, mutta ei kyllä oikein tultu toimeen...Tämä taas johtu siitä, että kumpikin tiesi vain osittain toisilta kuultuja juttuja toisesta, eikä sillä lailla koskaan oikein kunnolla juteltu. Joskus jos eksyttiin samaan paikkaan viihteilyn parissa, niin riitahan me saatiin vaan aikaseksi :D Molemmat, kun on aika temperamenttisia tapauksia ja kummallakin on omat vahvat mielipiteensä.
Mä en oikein tiedä mitä ihmettä sitten tapahtui. Mä kuulin vaan Artun ja mun veljen yhteiseltä kaverilta, että Arttu oli kehunut mun ulkonäköä ja sitten sa halusikin tulla mun ja mun veljen kanssa viihteelle. Ja kas kummaa, me päädyttiinkin sitten kesken illan Artun kämpille kahestaan. Siitä se sitten lähti :) Nähtiin just aluksi vain viikonloppuisin ja aina viihteilyn parissa. Kuitenkin juteltiin Facebookissa joka ilta aika paljonkin ja siinä se ihastus sitten kasvoi koko ajan. Tuskin me kumpikaan aluksi hirveän vakavasti otettiin tota juttua, kunhan nyt pidettiin hauskaa ;)


 Mä muistan, kun siinä ehkä joskus huhtikuun alussa Artulta tuli mulle viesti, kun olin aamulla lähtenyt sen luota: "Kiitos, että oot tehnyt mut onnelliseksi." Ja sitten se oli menoa :D Arttu rupes sit käymään mun luona ja jäi joka kerta yöksi, vaikka aamulla pitikin töihin. Se oli kyllä niin jännittävää aikaa, että hymy nousee väkisin huulille, kun sitä muistelee :) Istuttiin sohvalla ja katottiin telkkaria ja Arttu sitten yli ujosti siirsi vaivihkaa kättä mun jalalle tms. Siinä sitä huomas, että kuinka samanlaisia me oltiin. Me ajatellaan tosi monissa asioissa ihan samalla lailla ja yks tosi tärkee asia on se samanlainen huumorintaju! Kyllä me sillon alkuaikoina juteltiin ja naurettiin yhdessä mun sängyssä aamuyöhön asti.


 Arttu tietenkin tiesi jo ennestään mikä mun tilanne lasten kanssa oli ja kerroinkin sille heti kaiken, miten koko kuvio oli mennyt. Silloin aluksi meillä oli puhe, että meidän juttu loppuisi sitten siihen, kun lapset tulisi kotiin. Arttu sanoi ihan suoraan, ettei se oo valmis isäpuoleksi. Se oli elänyt niin pitkään jo sinkkuna, eikä tosiaankaan ollut vielä kenenkään kanssa yhdessä asunut, niin tottakai tollanen harppaus tuntui varmaan kauhistuttavalta. 

Viime äitienpäivänä Arttu halusi kuitenkin lähteä mun mukaan katsomaan lapsia. Siitä päivästä lähtien, se oli mukana joka kerta ja voitte varmaan arvata jo, ettei se mihinkään oo lähdössä, kun lapset kotiin palaavat :) Arttu on omaksunut täysin isäpuolen roolin ja rakastaa kyllä täydestä sydämestä lapsia. Ette uskokaan, kuinka hyvältä musta tuntuu kattoa, kun lapset on niin Artun perään ja se käsittelee niitä, ihan kuin omiaan. Opettaa, hoitaa, rakastaa ja komentaa ihan yhtälailla, kuin mäkin.
Lapset tottu muutenkin Arttuun tosi nopeesti ja varsinkin Aleksille se mies talossa on todella tärkeä juttu. Se oli niin hellyyttävä hetki, kun Aleksi ekan kerran sano: "Arttu on mun rakas!" Ja on ne molemmat sen sanonut sen jälkeen monen monta kertaa. Se on äitin Arttu, mutta myös niiden :D Näin ne sanoivat :) 


 On ollut aika hauska yhteensattuma, että meidän lapsuudenkodit on ollut 6km päässä toisistaan (siis tuolla todellakin keskellä metsää), eikä me silti olla tutustuttu, kuin vasta nyt aikuisiällä. Mutta toi metsäpöllöys on kyllä ollut tosi iso ja yhdistävä asia tässä suhteessa:D Meillä on ollut muutenkin kotona samantyyliset kasvatuskriteerit ja molemmat on ollut ihan hulluna pienenä Pekka Töpöhäntään :) Ollaan huomattu paljon samoja piirteitä ja vitsaillaankin aina, että se johtuu tosta pönkerönperällä asumisesta!


 Mä oon onnellinen Artun kanssa ja ensimmäistä kertaa elämässäni, mä ihan oikeasti RAKASTAN jotain miestä <3 En pystyisi enää kuvitellakkaan eläväni ilman tuota ihanaista. Vaikka meillä on välillä ollut isojakin kriisejä ja välillä saadaan väännettyä tikustakin riitaa, niin aina niistä on selvitty ja se on vaan lujittanut meidän suhdetta. Ja Arttu ei ikipäivänä satuttaisi mua. Sen mä tiedän. 


Mä häädin sen kaverillensa siksi aikaa, että saan rauhassa kirjoittaa tätä :D Laitoin sille äsken viestin, että laittais mun hyvät ja huonot puolet, että voin kirjottaa ne tänne. No, siltä tuli eka viesti: Ookoo:) No ainakin huomaavainen ja superkiltti, kohtelet niin ihanasti kumppania tasavertaisesti ja muutenkin oot täydellinen tyttöystävä<3
Sitten se soitti kaverin puhelimesta, kun sillä loppu saldo kesken ja luki vielä toisen viestin, mikä ei tullut perille. Siinä oli jotain, että oon kodinhengetär, mulla on hyvä huumorintaju ja oon silmiä sokaisevan kaunis. Vooooiiiiii toista :D Huonoja puolia nyt ei tullut ollenkaan, mutta mä tiedän, että niitä on mun ylitsepursuava mielikuvitus joissain ei-niin-mukavissa asioissa ja varmaan liika touhottaminen ulkonäöstä ja vaatteista :)
Artun hyviä puolia on ehdottomasti huumorintaju, se on fiksu, taitava rumpujen ja kitaransoittaja, komeus, hyvä skeittaamaan (sitä on oikeesti ilo katsella, vaikka mä oonkin aina kauhuissani, et jotain sattuu), se saa mut tuntemaan itseni kauniiksi (ennen Arttua en ikipäivänä olisi liikkunut kotoa pelkät ripsarit päällä)ja se pitää musta muutenkin hyvää huolta! Mäkään en nyt niitä huonoja puolia sitten laita, kun ei sekään...Koska se haluaa nimittäin lukea tämän:D 


No joo, tässä tämä meidän suhde oikein super tiivistettynä:) Jos mä olisin jättänyt tän kirjoittamisen huomiselle, niin kuin aluksi meinasin, niin tästä olis saattanut tulla pikkusen parempi. Nyt piti hätäillä, kun mulla on aikas ikävä päänsärky :( Eli buranaa naamariin ja sohvalle, peiton alle kattomaan telkkaria. Arttukin tulee pian kotiin ja laittaa olkkariin sen hienon varjostimen. Makkarissa on jo, jeeee:)
Jos heräsi jotain kysyttävää, niin kysyä saa ja oikein mielelläni vastaan!

10 kommenttia:

  1. Olipas kiva teksti! :) Ja toivottavasti päänsärky on jo lyöty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ja kyllä se jo hieman helpotti, kiitos Buranan :)

      Poista
  2. Ootte kyllä suloinen pari. :) Onnea teille! <3

    VastaaPoista
  3. Ihana tää postaus teistä! <3 ootte söpö pari kyllä! tuli ihan hymy huulille kun luin tämän ja katsoin kuvat! onnea teidän parisuhteeseen ja muutenkin <3

    VastaaPoista
  4. Tosi ihana postaus jälleen kerran :)

    VastaaPoista
  5. söpöö!
    - kikka-w.blogspot.com

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)