sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Päivä lasten kanssa


Moikka!
No niin, mulla on ollut kauhee hinku päästä postaamaan teille! Nyt on kaikki velvollisuudet ynnä muut tehty ja saa ottaa läppärin syliin, kahvikupin pöydälle ja kertoa ihanasta päivästä lasten kanssa :)

Me herättiin 7.15 ja tietenkin ekana asiana piti zombailla kahvinkeittimen luo. Mä oon siis todella suuri kahvinkuluttaja, ihan hullu :D


Siinä sitten laitoin itteni ihmisen näköseksi. Mulla oli rock-fiilis. Toi mun mieheni on oikein rokkari! Soittaa kitaraa ja rumpuja. Paljon ollut bänditouhuja ja nuorena kloppina tekivät oikeesti hemmetin hyvän levyn:)


Ja sitten matkaan. Paikkaan, missä lapset ovat on siis 65 km. Ja me haetaan ja viedään lapset. Että kyllä siinä tulee yhdelle päivälle ajamista, mutta on se sen arvoistakin! Matkan varrella piti tietysti hakea



kahvia! Kuinkas ollakkaan :) 


Jälleen näkemisen riemua! :) Lapset juoksee heti vastaan, kun autosta noustaan. Ne on aluksi vähän hiljasia, kun niitä jänskättää, mutta kymmenisen minuuttia, niin johan alkaa suut käydä! Ja siitä ei sitten tuukkaan loppua :D


Iloiset lapsukaiset ja iloinen äiti


Molemmat lapset on tosi kovassa kyselyiässä ja ne toistaa joka sanan. Eli tässä vaiheessa se suu pitäis pysyä supussa, ei kirosanoja!! Oon huomannu, että varsinkin jos me Artun kanssa jutellaan kahdestaan, niin lapset kuuntelee tosi tarkkaan mitä me puhutaan.

Meillä on aina tietyt kohdat matkalla, mitkä lapset tai me otetaan puheeksi. Yksi on vesitorni. Me opetettiin lapsille sanomaan se ja seuraavalla kerralla, kun ajettiin siitä ja kysyttiin mikä se olikaan, niin vastauksina tuli: vesisauna ja vesipiippu! :D Nykyään se on se vesitorni! :) Toinen kohta on taas kirkko. Mä oon kertonut Aleksille, että se on kastettu siellä. Noh, tämä poikahan sitten tokaisi seuraavalla kerralla: "Mua ei oo kyllä pesty tuolla!" Voi sitä naurun remakkaa mikä siitä syntyi:) Lapset on niin ihania, kun ne rupee kikattamaan heti, jos aikuisetkin nauraa.

Kotona me touhataan aina ihan normaaleja juttuja, mitä nyt lasten kanssa tehdään. Piirrellään, katotaan lastenohjelmia, syödään, käydään kävelyllä, makoillaan ja luetaan sängyssä, rakennetaan legoilla ynm. Toi kävelyreissu on aina kohokohta, varsinkin Idalle. Se odottaa sitä kovasti aina ja niin kyllä mäkin! Niinku aiemmin oon kertonu, niin ton masennuksen takia mun on tosi vaikee mennä pihalle, mutta lasten kanssa se on aivan ihanaa! Mä nautin niistä hetkistä täysin siemauksin! Ida-Maria on tosi reipas tyttö kävelemään. Se jaksaa taapertaa uskomattoman pitkiä matkoja. Aleksi taas tykkää enemmän matkustaa rattaissa tai pulkassa. Mutta nyt lauantaina Aleksi yllätti meidät totaalisesti. Me mietittiin, että mikä olis oikein erikoinen ja kiva paikka lapsille, missä voitaisiin käydä. Päädyttiin sitten näkötorniin, koska se on tossa aika lähellä. Noh, tämä meidän pikku herra otti ja käveli koko matkan ylös ja alas! :D Mä en ymmärrä, mulla on itellä reidet niin maitohapoilla, kun ylös pääsen! Aina ne lapset osaa yllättää.
Mua harmittaa niin vietävästi, että unohdin ottaa kameran sille reissulle mukaan :(






Aleksi on oikein kova poseeraaja (äitiinsä tullu), mutta Ida ei oikein piittaa valokuvien otosta. Sitä on tosi vaikeeta saada hymyilemään vaan ihan normaalisti kameralle :D
Juu ja sitten näkötornireissun jälkeen syötiin kanakastiketta ja riisiä ja jälkkäriksi lakritsajäätelöä. Lapset maisto sitä ekaa kertaa ja Ida ainakin hullaantui ihan täysin!
Päikkäreitä me ei olla saatu vielä lapsia ottamaan, ovat niin touhua täynnä, ettei se onnistuis millään. Mutta eivät kuulemma enää siellä sijaisperheessäkään joka päivä nuku päiväunia.



Mutta niinkuin tiedätte, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja viideltä lähetään sitten viemään lapsia takaisin. Kaikilla on autossa kuitenkin hyvät fiilikset kivasta päivästä. Ennen Aleksi nukahti samantien autoon tolla matkalla, mutta nyt kun on valoista, kun ne viedään, niin ei enää nuku. Mutta hyvin jaksavat kuitenkin, vaikka joskus sen väsymyksen huomaa loppuvaiheessa. Alkavat helposti tappelemaan keskenään ja joka asiasta tinttaillaan.


Sellanen päivä se. Nämä päivät on tosiaan aina kohokohtia niin mulle, kuin Artullekin. Ollaan sen kans puhuttu, että nämä on ainoita päiviä, kun omat asiat ei stressaa, vaan nauttii vain lasten kanssa olemisesta ja siitä perhefiiliksestä:)

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus! <3 Niin sulosia lapsia ja tuossa yhessä kuvassa näyttäs siltä, että on lapset periny äitin hymyn! Voi että tuli jotenki nii hyvä fiilis ihan siun puolesta, kun luin tän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein kovasti :) On ne vaan niin sulosia <3 Kiva, että ihmiset täällä osaa iloita toisten puolesta :)

      Poista
  2. Voi ihania kuvia ja suloset lapset! :) Ja niinkun sarakin sano niin hyvä fiilis tulee sun puolesta kun näkee ja tekstistäkin huomaa miten onnellinen olet nähdessäs lapsia. :) Sitä ei tuu ite ajateltua kun on lapsensa kanssa joka päivä että jokasesta hetkestä kannattaa nauttia, mutta noin sen varmasti on oppinut! pitäis itekkin ottaa mallia :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anskuli! :) Eihän sitä osaa nauttia niistä hetkistä samalla lailla, kun se lapsi on koko ajan siinä. Kokopäiväinen äitiys ei tosiaankaan oo helppoa, kyllä se on vielä muistissa :)Mutta kyllä tämä kokemus on ainakin laittanut mut arvostamaan lapsia täysillä, jos ei muuta!

    VastaaPoista
  4. Voi tosi ihania kuvia ja tulee kyllä sun puolesta (minullakin) todella hyvä mieli! :) ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää kyllä lapset maailman onnellisimmilta kun pääs näkemään äitiään! Toivottavasti saisit ne pian kokonaan kotiin :)

      Poista
    2. Onhan ne ja äiti on vielä onnellisempi :D Kiitos, sitä mäkin toivon <3

      Poista
  5. Ihania kuvia, varsinki tuo missä halaat lapses kans! Kuinka usein näitä ilonpäiviä siis on? (on mennyt ohi..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka toinen viikonloppu lapset tulee kotiin :)

      Poista
  6. Voi että ollut varmaan ihana päivä :) Tosi hyviä kuvia :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)