lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mitä mä aion tehdä...Paniikki iskee!

Heipat vaan kaikille!

Mulla ei taaskaan oo mitään sen kummempaa aihetta, kunhan nyt jotakin tähän meinaan läpättää. Mitä sylki suuhun tuo tai siis sormet näppäimille tässä tapauksessa:)
Mun oli tarkotus tehdä video teille tänään, mut on ollu tosi kipee olo. Nukuin viime yönä tosi huonosti. Menin päikkäreille joskus kolmen aikoihin ja heräilin tossa puol kaheksan maissa. Jotenkin vaan oksettaa ja kumma olo. Toivottavasti menee ohi, koska huomenna tulee lapset ja jos mä oon kipee, niin tapaaminen siirtyis taas kahella viikolla. Nou, nou, nou. Ei tuu onnistumaan. Vedän vaikka 700 buranaa huiviin yötä vasten ja aamulla saman määrä tarvittaessa!

Meillä oli aika katastrofaalinen aamu tänään. Herättiin siihen, kun Artun isä soitti ja kertoi, että Kauhavalla on tapettu viime yönä kaks ihmistä. Mähän ponkasin sängystä, kun vieteri pystyyn ja äkkiä lukemaan uutisia. Niistä sitten kävi ilmi, että ne tapot oli tapahtunu sellasella kadulla, missä mun veljen kavereitakin asuu. Tottakai kauhukuvat tuli ekana mieleen ja menin ihan hysteeriseksi. Tärisin ja itkin, kun Arttu yritti saada kaikkia ihmisiä kiinni, jotka asiasta vois tietää. Tää Kauhava siis on sellanen tuppukylä, ettei täällä tosiaankaan kovinkaan usein tälläsiä asioita tapahdu, niin oli järkytyskin sen mukainen.Onneksi sitten saatiin veljen tyttöystävä kiinni ja sai huokaista helpotuksesta. Kamala juttu joka tapauksessa. 
Se oli sitten ollut, joku vanha pariskunta, joka oli tapettu :( Ja ilmeisesti vielä niiden oma tytär ja sen mies ollut ne surmaajat. Surullista.

Tuttu talo:(  www.iltasanomat.fi
Sitten ilouutisiin. Arttukin sai nyt vakipaperit töistä. Jeij! Se on ollut siis nyt määräaikaisena ja nyt siitä sitten tehtiin vakityöntekijä. Sai huokaista helpotuksesta :) Vielä, kun selviäis mitä mun tulevaisuus nyt heittää eteen. Mitäs jos mä en pääsekkään sinne kouluun?Apuva. Eilen kattelin työkkärin sivuja ja Kauhavalle haettais kaks kahvilatyöntekijää. Mulle tosi tuttua hommaa, oon nimittäin ollut viis vuotta kahvilassa töissä. No, tarkemmin sanottuna kolme, koska mulla oli kaks äitiyslomaa sinä aikana.
Mutta, vaikka mua alkoi heti houkuttelemaan, niin nyt mun pitäis taas rauhassa miettiä omia voimavarojani. Se kun huomattiin, kun viime työpaikassa aloitin, että viisi kuukautta jaksoin ja sitten romahdin täysin. Silloin en kyllä ollut aloittanut masennuslääkkeiden syöntiä vielä. Ja toi oli vielä sitä aikaa, kun en oikeestaan syönyt juuri mitään. Työkin oli raskasta, niin henkisesti, kuin fyysisestikin ja työmatka pitkä. Eipä siinä ihmisellä sillon paljon voimia ole. Mutta mä nyt katson rauhassa mitä tässä teen. Mulla on nyt eka aika psykologille 4.4 ja aion puhua sielläkin tästä asiasta ja kysyä sieltäkin mielipidettä asiaan. Työkkärissä ne ainakin mulle sanoi, että nyt on pääasia, että hoidan itseni kerralla kuntoon, töitä kerkeän kyllä tehdä vielä vaikka millä mitalla.
Olisi vaan niin ihana vaihtaa alaa ja nimenomaan siihen sisustukseen. Kyllä ihmisen pitäisi haaveitaankin toteuttaa, eikä vaan junnata vuodesta toiseen tilanteessa, missä ei ole hyvä olla! Ja eilen tämä kaveri, joka laitto mulle hiukset, niin sanoi, että se voisi suositella mua tänne Kauhavan baariin viikonlopuiksi töihin, jos opiskelemaan pääsen. Olis mukavaa lisätienestiä ja muutenkin oon halunnut kokeilla baarimikon hommia:)

 Mitähän sitten?:) Voi, mä haluaisin niin mennä tonne luonnon keskelle kuvattavaksi. Tehdä ns. amatöörimallinhommia. Olis kivaa! Toi Arttu nyt vaan on niin vastahakonen kaikkeen tollaseen. Sitä vituttaa yli kaiken, jos vaikka vaihdan profiilikuvaa sen mielestä liian usein. Muiden miesten takia muka. Voi hahhah! :D Mä nyt vaan rakastan poseerailua ja varsinkin tollasia vähän erikoisemmista tilanteista otettuja kuvia! Mulla on vähän taiteilijanluonnetta, tai oikeestaan meidän koko suvussa on. Näytteleminen olis jotain aivan ihanaa <3 Ihan vaan joku harrastelijateatteri-juttu, ei sen tartte mitään sen kummempaa olla:)


Tää oli kyllä nyt varmaan maailman tylsin postaus, mutta huomenna illalla taas postausta päivästä lasten kanssa. Vähän mielenkiintosempaa:)

Heippamoikkahei!

4 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu toinen kipeä! Tai no nyt jo parantumaan päin. Tsemppiä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Toivotaan, että tämä tästä helpottuu!Onneksi sä oot jo paranemaan päin:)

      Poista
  2. Mun mielestä tää postaus ei ollut kyllä lainkaan tylsä, päin vastoin! :-) Jaksoin hienosti lukea koko tekstin läpi :-) Yritähän pärjäillä ja parane pian!<3

    <3: Anniina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva kuulla:) Itestä vaan tuntuu, että oli niin tylsää tekstiä:) Kiitos paljon <3

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa :)