torstai 15. maaliskuuta 2012

Masentava viikko!


Nyt kyllä ottaa päähän. Mulla oli eilen nukkumaan mennessä joku muka hyväkin postausidea mielessä, mutta arvatkaa onko se enää siellä? No ei ole. Toivottavasti se nyt tän päivän aikana sieltä putkahtais taas mieleen. Pää on yhtä tyhjä, ku pankkitili!


Tää viikko on muutenkin ollut ihan ihmeellinen. 
Tiistaina oli siis palaveri lapsista ja mähän nyt olin jännittänyt sitä ihan kauheesti. Mulla on tullu kuitenkin välillä todellisia epätoivon hetkiä, että saanko lapsiani enää koskaan takaisin kotiin. Silloin, kun tämä koko show alkoi, niin mun asianajaja sanoi, että, kun alkaa taistella sosiaalityöntekijöitä vastaan, se on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi. Sitten se sanoi myös, että mitä pienempinä lapset kotoa viedään, sitä pienemmällä todennäköisyydellä ne enää kotiutetaan. Syynä siihen siis se, että lapset ovat tottuneet sijaisperheessä elämiseen niin, että kotiuttaminen ei olisi enää lapsien edunmukaista.
NO ENTÄS SE ÄITI?!
Kumma homma, kuinka helposti lapset voidaan hakea pois äitiltä, mutta vaikka asiat olisi kotona taas hyvin ja lapsilla ei olis hädän päivää, niin toisinpäin asia onkin sitten ihan mahdotonta. Pistää kyllä niin vihaksi!
Ja on todella mieltä ylentävää elää epätietosuudessa. Kannattaako ees yrittää ja jaksaako sitä? Sä elät tässä tilanteessa kuitenkin niin suurennuslasin alla, yhteenkään virheeseen (huom!Sossussahan sitten yksi ihminen päättää mikä on virhe) ei oo varaa. Mä oon saanu esimerkiksi moitteita siitä, että aloitin koulun, mutta en jaksanut käydä sitä loppuun. No voi voi. Multa on viety mun omat, rakkaat lapset, pitäiskö mun pystyä elämään silti ihan, ku mitään ei olis tapahtunut? Mä kun en ikävä kyllä ole mikään robotti.
No niin, mut siis otin tämän asian nyt ensimmäistä kertaa esille palaverissa ja onneksi kuulin edes jotain positiivista :) Sanoivat mulle, että todellakin on tarkoitus kotiuttaa lapset, ei muuten edes mun tekemisiä syynättäis niin tarkasti ja lasten tapaamisia muutettu. Huh. Kyllä toi tieto vaan helpotti kummasti!
Rakas esikoiseni
Rakas kuopukseni
Ton palaverin jälkeen oon ollut jotenkin älyttömän väsynyt. Oon mennyt koko viikon ajan aina ennen kymmentä nukkumaan. Yksikin ilta menin jo seitsemältä yöunille. Ei vaan jaksanut olla netissä, ei lukea, eikä kattoo telkkaria. Piti vaan päästä pimeeseen, peiton alle ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä! Kai se tästä taas normaaliksi palautuu. Nyt olisin todellakin sen viihteelle lähdön tarpeessa! 


Tänä aamuna oli kuitenkin taas mukava olo. Kattelin miestä, kun se nukku ja oli pakko mennä aamuröökin jälkeen vielä sen selkään kyhjöttämään peiton alle. Iski kauhee halipula :)



Nyt mä haen sadannen kupin kahvia! Moiii!



12 kommenttia:

  1. Toivon todella, että saat lapses takas kotiin! Ethän SÄ oo tehny mítään väärää, niillä sossutantoilla täytyis ymmärtää se.. Ja muutenki tuntuu nykyään, että sossut tekee yhä enemmän ja enemmän bisnestä. Esim. just noissa huostaanottojutuissa. Raha se on vaan mielessä, ainaki joillakin. Vasta tuli se dokumentti telkkarista tästä huostaanottojutusta ja mä en voi ymmärtää oikeesti minkälaisia ne sossutantat voi olla.. Totta kai sillon jos äiti ja isä molemmat on vaikka väkivaltasia ja alkkiksia niin sillon ottaa lapset huostaan ja jos ei oikeesti kykene hoitamaan lastansa/lapsiansa. Mut se on musta väärin, esim. sun tilanteessa, ethän sä ole mitenkään syyllinen siihen että lapset on otettu huostaan niin miksei ne vois niitä takas antaa? no mut kuitenkin, toivon mukaan saat lapsesi turvallisesti kotiin takas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä katoin kans ton dokumentin. Äiti heti soitti, että nyt tulee sellanen ohjelma mikä pitää kattoa!
      Kai ne siellä sossus vaan haluaa ottaa niin varman päälle. Että mun jaksaminen on siinä mallis, että varmasti kans jaksan! Se on kuitenkin pääasia, että lapsilla on hyvä olla. Ne on onneksi niin pieniä, ettei ymmärrä tätä tilannetta!

      Poista
  2. Voi, kun söpöjä kuvia :) mullekin sattuu muuten monesti tuolleen, kun rupeaa nukkumaan niin keksin jonkun hyvän idean ja sitten aamulla en muistakaan sitä :( voi ei, mutta tsemppiä sinne! Tule kurkkaa uutta blogiani, jos sieltä sit saisit jotai idiksii ;)

    http://manifest2materialism.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :)
      Toi on rasittavaa, miten pää voi tyhjetä niin? :D
      Minä tulen kurkkimaan:)

      Poista
  3. Tää sun blogi on NIIN aito! sait uuden seuraajan :) toivon sulle kaikkea hyvää!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa,ihanaa! Kiitos ja tervetuloa ♥

      Poista
  4. mä vasta nyt löysin tän blogin ja luin tän yhden postauksen ainoastaan.. siis mitä ihmettä, minne ja minkä takia sun lapset on viety sulta pois?? :o toihan on aivan kamalaa..! tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Aikaisemmista postauksista löytyy tarkempaa tietoa, miksi menetin lapset ynm.

      Poista
    2. Parisuhdeväkivalta 1&2, sieltä löytyypi!

      Poista
    3. voi kamala..oon niin sanaton.. tää on varmasti kamalinta mitä ihmiselle voi tapahtuu! taistelet vaan loppuun asti, me muut ollaan sun tukena! <3

      Poista
    4. Tää on ollukki niin ihanaa, kun ihmiset on ollut niin hyvin tukena täällä! :) Tiedätkö, mä oon lohduttanu itteäni sillä, että on tämä nyt parempi, kuin se, että jotkut vanhemmat joutuu kestämään oman lapsen kuoleman :( Mun lapset on kuitenkin hengissä ja niillä on kaikki hyvin! <3 Kiitos oikeesti kauheen paljon sulle ja kaikille muillekkin tuesta, ootte niin ihania <3

      Poista
  5. Sossupalaverit imee ihmisestä kaikki mehut... Tiedän tunteen

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa :)